sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kaksi elämänpinnaa yhtenä viikonloppuna

Sattuipa niin, että yhtenä viikonloppuna tuli kaksi uutta lajia, joita en ole koskaan aiemmin nähnyt.


Loppuviikolla olin vuorostani pari päivää lasten kanssa kotona, kun nuorimmainen oli kipeä koko viikon. Perjantaina olo oli jo parempi ja lähdin työntelemään häntä rattaissa päiväunireissulle ja keskimmäinen sai pyöräillä.

Kävelimme rantaan katsomaan jäässä olevaa merta. Katselimme, että jotkut uskaltautuivat vielä pilkillekin. Ranta on monin paikoin jo lohkareina, mutta laiturin päästä ainakin jäälle vielä pääsee. Sulalla Yaran tehtaan suunnassa näkyi tutut tukkasotkat ja isokoskelot, nyt myös harmaahaikaroita hyttyskarilla.

Heittelimme tovin keskimmäisen kanssa kiviä jäälle ja lähdimme sitten takaisin kohti kaupunkia ja Pietolaa. Junaradan ylittävän kävelysillan kohdalla ihmettelin, kun viereisen rintamamiestalon pihasta lensi närhen kokoinen tumma lintu edessä olevaan puuhun. Kiikaroin ja totesin linnulta varismaisen nokan ja valkoiset pilkut.

Pähkinähakki!

Pian lintu jatkoi menoaan ja lenteli pois paikalta. Kuvaa en hämmennykseltäni ehtinyt tai tajunnut ottaa. Mikään suurharvinaisuus laji ei tietenkään täällä Varsinais-Suomessa ole, mutta en lainkaan odottanut näkeväni lintua tuollaisessa paikassa. Tuli siis melkein kuin puun takaa.

-

Sunnuntaina oli vuorossa kävely kalasatamaan, kun siellä oli Tiiran mukaan nähty viikon ajan useasti isolokki, joka ei ilmeisesti ole Suomessa pesivä laji.

Meni bongaamisen puolelle. Muut pitemmillä putkilla varustautuneet harrastajat kertoivat linnun paikan ja sieltä sen helposti sitten löysikin lokkiparvesta.

Muutama muukin laji tuli viikonlopun aikana listalle, joka löytyy tästä linkistä. Listaan on lisätty toinen välilehti, jossa on kaikki seurannan aikana havaitsemani lintulajit aakkosjärjestyksessä. 

Lauantailta teen oman juttunsa.

2 kommenttia:

  1. Onnittelut! Uudessa Avaran Luonnon Norjan sarjassa oli hyvä jakso rannikon linnuista. Siinä oli pätkä jossa isolokki metsästi muistaakseni lunninpoikasia (vai oliko kiisloja). Suht harvoja petoja jotka pärjää ihan arktisillakin vesillä, Huippuvuorilla yms

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uusien lajien näkeminen on aina innostavaa.

      Täytyypä katsella tuo ohjelma, jos löydän sen areenasta. Itse kanssa lueskelin, että se asustaa Huippuvuorilla asti. Tämä kyseinen nuori yksilö oleskeli harmaalokkien ja merilokkien kanssa. Muutama selkälokki oli myös. Naurulokit oli omana porukkanaan sivummalla.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!