Patruunakotelo Molle-kiinnityksellä

Kiväärireppuun ompelemani Molle-kujat on innostanut miettimään mitä sitä esimerkiksi leiristä tai autolta tehtävälle päiväreissulle kanalintumetsällä tarvitsee. Yksi on tietysti patruunakotelo, jos sattuu joskus menemään varapanoksille. 

Köyhän miehen kiväärireppu

Heinäkuussa korjaamani kelvoton asepussi sai uuden käyttöominaisuuden; pehmeästä asepussista tuli nyt myös selässä kannettava kiväärireppu. 

Kanalinnustuskauden aloitusreissu 9-10.9.2021

Lähdin aloittamaan metsäkanalintujen pyyntiä Kuruun valtion maille samaan paikkaan, jossa olin viime syksynäkin yhden jahtivuorokauden loppukaudesta. Paikka tuli todettua hyväksi, kun siellä teeriä lenteli ja sain yhden mustan teeren kiväärillä pudotettuakin. 

Näin alkusyksyllä aurinko nousee niin aikaisin, kello 6.35, että menin tällä kertaa jo illalla valmiiksi passiin suon laitaan. Matkaa Espoosta kohteeseen on se noin 2,5 tuntia. Saavuin perille kahdeksan kieppeillä ja ehdin virittelemään kaaveet suolle ja leirin pystyyn ennen pimeäntuloa. Sitten olikin jo aika heittää pitkäkseen tarpin alle ja alkaa odotella aamua, kanalinnustuskauden ensimmäistä päivää.

Sorsastus- ja ampumaratapäivä, 5.9.2021

Lintukausi jatkuu. Sunnuntain vietin sorsastamassa aamun ja illan osalta. Päivällä vaihdoin autoon öljyt ja koiranluun ja sen lisäksi ampumaradalla kohdistin lintukiväärini Sakon .222 magnumin valmiiksi, jos vaikka perjantaina alkavaan kanalinnustukseen tai ulkoluodoille tässä joku päivä joutaisi.

Pulpetin kiinnitys veneeseen

Aiemmin kerroin pulpetin rakentelusta ja lauantaina kävin laittamassa sen veneeseen kiinni. 

Tässä jutussa kuvia.

Pitkiä minuutteja 20.8 ennen kello 12

Tämän vuoden sorsastus ja sitä kautta myös metsästyskausi lähti osaltani ihan mukavasti käyntiin. Edellisenä iltana raivaamani passipaikan eteen oli yllättäen saapunut 6-7 heinäsorsaa nukkumaan ja huomasin ne tullessani järvelle odottelemaan puolta päivää noin kello 11.15. Sorsat ja minä jaksoimme odotella kauden alkua riittävän pitkään ja kellon lyötyä 12 osa heinureista ei herännyt päiväuniltaan.

Hyvin tuntui olevan lintuja liikenteessä kahdella järvellä, joilla kävin kiertämässä perjantain ja lauantain aikana, joten ajattelin tehdä syksyn mittaan uusiakin reissuja kaislikkoon kyttäilemään. 

Nukkuvia sorsia passipaikan edustalla.

Pulpettiveneen uuden ohjaamon rakentelua

Puutyöt ovat minulla käsitöiden suosikki, mutta asuinpaikat viime vuosina eivät ole liiemmin tukeneet sitä harrastusta ja käsityöt on painottuneet kangasprojekteihin. Tällä kertaa vaihteeksi veistellään kuitenkin jotain puusta. 

 

Vanhassa Poosu-pulpettiveneessä ohjaus on aina ollut harmittavan matalalla, kun ratti on istuessa polvien korkeudella ja seistenkään ei ylety selkä suorana ottamaan ratista kiinni. Aloin tästä syystä rakentamaan uutta korkeampaa ja samalla hieman leveämpääkin pulpettia.

Katon remontointia ja kalastusta Putsaaressa, 30.7-5.8.2021

Melkein viikko meni Putsaaressa mökillä kesäloman lopusta. Avustin kattoremontissa, mutta ehti siinä paljon muutakin touhuamaan ohessa. Veneiltyä tuli ainakin pari sataa kilometriä myös uloimmilla luodoilla ja kalasteltua. Samalla kartoitin Deeper Pro -kaikuluotaimella alueen saarien välisiä hankalia veneväyliä syvyyskartoiksi. Sauna tietysti lämpeni joka päivä myös. Noin kaksi kiloa ahventa osui verkkoon aina, kun ne laski. Joka yö ei viitsinytkään sitten kalastaa, kun ei olisi saanut kaikkea syötyä.

Täysin vaurioilta en veneillessä välttynyt vaan kaukohallinnan kaasukaapeli meni poikki eräällä reissulla. Onneksi katkesi melko lähellä mökkiä, että pääsi hyvin rantaan. Vain tyhjäkäynti toimi katkeamisen jälkeen. Moottorin kopan alta olisi voinut säätää kaasua, mutta se ei ole turvallista. Kaupungista sai uudet ja ne oli helppo vaihtaa. Toinen vanha kaapeli jäi nyt varalle ja sen avulla päässee joskus sitten rantaan, kun näistä uusista toinen kenties poikki menee. Huomattavasti herkemmin nyt toimii vaihde- ja kaasuvipu. En tiennytkään, että ne voisi näin hyvin toimia.

Uloimmilta luodoilla löytyi märistä kallionkoloista jonkun verran lakkaa ja aika paljonkin karpaloa. Jos kasvimaailmasta enemmän ymmärtäisi niin siellä varmasti ihmettelemistä riittäisi enemmänkin.

Alla muutamia satunnaisia valokuvia saaristosta.

Rengasreitti meloen Viherillä ja Jääsjärvellä, 25-27.7.2021, Osa 2/2

Rengasreitti meloen Viherillä ja Jääsjärvellä, 25-27.7.2021, Osa 1/2

Jo vuosikaudet on ollut mielessä, että vanhempien mökkijärveltä Viheriltä on pääsy kahdesta eri kohdasta Jääsjärvelle, joka mahdollistaa mainion rengasreitin toteuttamisen kanootilla. Matkaa tällä kierroksella on noin 40 kilometriä ja reitin varrelle sattuu mukavasti retkeilyä tukevia palveluita virallisten tuli- ja leiripaikkojen (linkki kartan lataukseen), huoltoasemien, uimarantojen muodossa ja muutenkin.

Kovinkaan tunnettu tämä vesireitti ei liene suuren yleisön eikä ehkä edes hartolalaisten ja joutsalaisten keskuudessa, mutta kenties tämän jutun myötä se hieman huomiota saa. Ainakin siitä päätellen reitti ei kovin suosittu ole, että ketään muita melojia ei reitillä näkynyt, vaikka keli oli parhaimmillaan. Mennään katsomaan minkälainen reissu tuli heitettyä.

Reitti kartalla.

 

Kotaprojekti 2: Valmis kota

Alkaa olla kota valmis. Halkaisija tällä on reilut 3,6 metriä, korkeus 2,2 metriä ja painoa alle 1700 grammaa. Majoite toimii varmaan noin 4 henkilölle, mutta on alhaisen painonsa vuoksi ihan hyvin yhdenkin henkilön kannettavissa. 

Asepussi kelvottomasta käyttökuntoon

 

Kuhan vetoa kotijärvillä Hartolassa

1.7 kävin vetämässä viimeksi kuhaa Helsingin edustalla ja saaliina oli 60 veneessä käynyttä kohdelajin edustajaa kello 22 ja 02 välisenä aikana. Valitettavan pieni osuus noista merellä on mitallista, mutta tilanteita riittää ja aina on jotain kotiinkin asti saanut.

Nyt illalla soudeltiinkin vaihteeksi Hartolassa kotijärvellä ja saaliina kahden tunnin uistimen vedon aikana oli kymmenkunta kuhaa, pari haukea ja ahventa. Kuhien keskikoko oli parempi kuin merellä, mutta en silti ottanut ylös kuin alla kuvassa olevat kalat.

Kotaprojekti 2: Toinen koepystytys

Yli 30 asteen helteestä huolimatta homma edistyy ompelukoneen ja tuulettimen ääressä jotenkin. Tänään kokeilin miltä kota näyttää, kun liepeet ja vetoketju on saatu kotaan kiinni. 

Muutaman tunnin viimeistelyhommat vielä jäljellä, isoimpina yksittäisinä ehkä huipun huppu ja tuuletusaukot.

Kotaprojekti 2: Oven vetoketjun kiinnitys

Hikikarpaloita otsalle nostaa toki näinä päivinä jo asuntoon sisällekin ehtinyt 30 asteen lämpötila, kun ajatteleekaan jotain työnteon kaltaista, mutta niin tekee osaltaan myös muotoonsa ommeltuun kotakankaaseen noin 2,5 metriä pitkän suoran linjan leikkaaminen 10mm YKK vetoketjua varten. Tätä vaihetta ei voi tehdä kuin kerralla oikein tai muuten joutuisi ratkomishommiin ja uutta kolmiota ompelemaan.