torstai 22. tammikuuta 2015

Varusteenvalmistusvimman synty...?

Tästäpä hyvinkin.

Muutama vuosi sitten tein itselleni ahkion JR-27 -mallin ohjetta mukaillen. Puurunkoinen ahkio parimillisellä polyeteenilevypohjalla. Toteutin pulkan vähän lyhyempänä mallina, jotta mahtuu autoon miten päin vain. 140 senttiä sillä on pituutta ja tuotos tottelee nimeä Kyyry. Valitettavan huonosti nimi kuitenkaan vastaa varusteen todellista luonnetta, sillä luisto on kertakaikkisen mainio. Vetoaisoina toimivat sähkösuojaputket ovat pelittäneet erinomaisesti. Antavat sopivasti myöten, että joskus, kun ahkio on kaatunut (tapahtuu todella harvoin), niin ahkion on voinut käydä kääntämässä oikein päin irrottamatta aisoja. Ahkion tekemisestä puhjennut itse tekemisen riemu kirvoitti uuden tarpeen ja sitä kautta erään hurjan ajatuksen.







Tarvitsin suojakankaan tavaroilleni ahkion päälle. Hurjaakin hurjempi ajatukseni oli, ompelisinko sen itse? Sairasta. Mies tekemässä rättikäsitöitä. Mikä sukupuolistereotyyppinen ristiriita.

-23 asteessa Laipanmaalla.
No, ompelin minä sen ihan omin pienin kätösin. Ja siitähän tuli toimiva! Siitäkin huolimatta, että vaimo nauroi, kun reunat oli päärmätty siksakilla. "Ihan sama mulle, kunhan pysyy kasassa", totesin. Nykyään se ei ole enää ihan sama, mutta tuolloin olin tyytyväinen, että onnistuin itsenäisesti käyttämään ompelukonetta edes jotenkin. :-D

Ensimmäinen varsinainen retkeni ahkion kanssa suuntautui Laipanmaalle. Kohdalle osui vielä ihan kunnon pakkasetkin. Yövyin Vihen laavussa pari yötä yli -20 asteen pakkasessa nuotion loimussa Pihtilammella suurin piirtein laavun kokoisessa saaressa. Päivät vedin uudenkarheaa ahkiotani, enkä edes nähnyt yhtä ainutta toista ihmistä. Mahtavaa! :-)

Aurinkoinen ja kylmä aamu Pihtilammella.


Nyt ahkiota on vedetty jo satoja kilometrejä. Pääosin minun toimesta, mutta olen myös muutaman kerran lainannut/vuokrannut ahkiota toisille reissuun. Tarkempia reissukertomuksia on luvassa... :-)


Mennäänpä tähän päivään. Tuoreimmat kokemukset ahkionvedosta tulivat nimittäin tänään. Torstai on vapaapäivä koulusta nyt kevätlukukaudella (muina päivinä onkin sitten koulua sitäkin enemmän). Kävimme päivällä hiihtelemässä läheisillä pelloilla ja metsissä pyöräteiden laitamilla. Minulla oli ahkiossa 30 kiloa poikia matkustajina. Hiihtelimme melko pienellä alueella, mutta silti siitä kehkeytyi viiden kilometrin lenkki. Aurinko paistoi kunnolla pitkästä aikaa ja luisto oli mitä mainioin! Mukavan talvinen ulkoiluilma muutenkin, reilut kymmenen astetta pakkasta. Oli itseasiassa niin hauskaa, että kasvoille tuli vängällä se Lapin maisemissa hiihtelystä tuttu tyytyväinen virnistys :-D  Joku oli ajanut pelloille moottorikelkalla perinteisen latuja ristiin rastiin ja suurimmalta osin hyödynsimme niitä, mutta osittain hiihdimme myös "umpihankea", joka tosin on täällä Tampereella vain parinkymmenen sentin syvyinen. Tammikuun alun plussakelien jälkeiset pakkaset ovat tehneet jo lumeen mukavan kovan kuoren, eikä suksilla tarvitse rahjustaa pohjia myöten. On ihan parasta, että tästä kerrostalonkin pihalta voi suoraan lähteä hiihtelemään. Aivan kodin läheltäkin löytyy luontoelämyksiä, kun vain menee ulos!


Ahkion onnistuminen todella herätti siihen, että retkeilyvarusteita voi onnistuneesti tehdä itsekin ja itse tekemisen riemun lisäksi säästi selvää rahaa. :-)

Eväät levällään Seitsemisessä 11.1.2015

Eväät vähemmän levällään Seitsemisessä 11.1.2015 :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!