Seitseminen 9-11.1.2015

Seitseminen 9-11.1.2015

Eipä näkynyt muita hiihtäjiä sivakoimassa Seitsemisessä tuona viikonloppuna, vaikka hiihtokeli oli mitä parhain. 

Tuikulla valaistu tarppi.

Lähdin kotoa perjantai-iltana kuuden aikaan. Tunnin ajomatkan jälkeen olin sovitussa paikassa Kirkas-Soljasen luona. Kaverit olivat kuitenkin vielä matkalla ja soittelivat, että ovat perillä yhdentoista maissa. Sain myös vienon pyynnön, josko voisin heille tehdä vähän klapeja Hawu-telttansa kaminaa varten. No miksikäs ei. Menin laittelemaan ensin oman leirini pystyyn nuotiopaikan viereen.

Olin saanut uuden cubenista tehdyn Paulitarppini liimattua valmiiksi aiemmin viikolla ja se oli tietenkin mukana. Pystytin tuon painottoman (no, kyllä se maan vetovoima siihenkin vähän kuitenkin kohdistuu.. 222 gramman verran) tuotoksen pimeässä ja hämmästyin kankaan valonläpäisykyvystä. Eroa on suurin piirtein kuin yöllä ja päivällä verrattuna hawu telttaan ja huomattava myös laavukankaaseen. Hawuteltassahan on pakko pitää valoa keskellä päivääkin, kun kangas ei läpäise valoa yhtään, mutta cubenin alla on yhtä valoisaa kuin ulkonakin. Ja jo yhdellä tuikulla tarpin saa valaistua hohtavaksi. Mutta kipinöitä se ei kestä...

 
Yläpuolella on ensimmäisen yön pystytys. Oviaukon nostin kulmasta, mutta kavensin sen tuulen puolelta toispuoleiseksi välikiinnikkeestä. Reunat tilkitsin lumella ja ilmanvaihto tapahtui tietenkin oviaukosta.Leirin pystyttämisen ja taloksi asettumisen jälkeen sahasin ja pilkoin nuotiota ja kaverien kaminaa varten puut. Lämpötila oli mukavasti vain pari astetta pakkasen puolella ja lunta sateli vähän.  Puita oli puuvaja puolillaan ja saha ja kirveskin tallessa. Kävin rannassa iskemässä oman kirveeni jäästä läpi ja totesin, että jäätä onkin jo ihmeen paljon, ainakin yli 20 senttiä tällä lammella. Uskalsin mennä iltakävelylle lammen jäälle.

Leiripaikka jäältä kuvattuna.

Yhdentoista jälkeen taistelijaparikin löysi paikalle ja esittäydyin uudelle tuttavalleni, jota en ollut aiemmin tavannutkaan. Kävin avustamassa ahkiollani, että tavarat sai helpommin leiripaikalle, mutta melko pian tämän jälkeen vetäydyin itse yöpuulle uuteen tarppiini, koska olin väsynyt aikaisemmasta laivamatkasta Tukholmaan ja sen aikaisista herätyksistä. Iltapalaksi söin ruisleipää ja sen päällä ruåtsalaisesta ruåkakaupasta ostamaani äyriäistuorejuustoa tms. Ihan maistuvaa :-)

Lämmitin vielä kaasukeittimellä kenttäpulloon kuumat vedet, pullo pussiin ja käärin sen fleesetakkiini. Sillä tarkenisi varpaat varmasti aamuun asti, en ottanut riskiä huonosti nukutusta yöstä. Huomasin, että lumihiutaleiden rapina kuulosti cuben kankaassa erilaiselta ja voimakkaammalta kuin taffetassa. No hämmings, mukavahan sitä oli kuunnella sen vähäisen ajan, kun unen tuloa piti odotella. 

Aamulla heräsin puoli yhdeksältä.Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja siitä huomasin toisen edun laavukankaaseen nähden valoisuuden lisäksi, nimittäin kangas ei venymättömänä kaareudu lumen painosta ja pinta on ehkä vähän liukkaampaa, joten lumien liu'utus alas katolta onnistui vielä laavukankaistakin helpommin keskitolppaa tönäisemällä. Kävin aamukahvilla naapurissa ja istuin tovin kaminan loimussa, mutta kuumahan siinä hommassa tuli. 

Aloin valmistautua hiihtolenkille. Pakkasin tavaroita ahkioon. Otin ylimääräistäkin, jotta saisin kunnollisen ahkionvetoharjoituksen. Ylimääräistä järjestyi vielä muutenkin, kun appi käytti tilaisuudenhyväksi viilata itse kuljetettavien tavaroiden grammoja ja pyysi kauniisti lupaa laittaa myös omat valokuvaus- ym varusteensa ahkiooni. Nimimerkillä viiden kilon kolmijalka. :-D No eipä se paino niin äkkiä ahkiossa tunnu, joten saivathan ne siellä lojua. Kunhan hoitaisi pääosin ladun aukaisemisen ;-)

Liikkeelle lähdimme kymmenen maissa. Yksi jäi potemaan jalkasärkyä leiriin, joten lähdimme parina. Suuntasimme metsäautouraa pohjoiseen kohti Liesilammia. Päivän tavoite oli Kirkaslammella asti. Valokuvasin matkalla melko runsaasti. Maisema oli talvinen. Puissa lunta ja maassa onneksi vain sen verran vähän, että nano-Peltosillakin pystyi hiihtämään ilman, että monon sisälle menisi kokoajan lunta. En omista saappailla hiihdettäviä suksia. Mutta keli oli varusteilleni juuri sopiva! 

Liesilammi.

Kettulammin sula.

 
Käsikivenkankaan tienoilla havaitsin runsaasti hirven jälkiä. Lienee pitkäkoipien talvehtimisaluetta. Muita havaitsemiani jälkiä olivat ketun, oravan ja jäniksen jäljet. Yhtäkään lintua en nähnyt koko viikonloppuna, mutta yhden korpin kuulin korahtelevan mennessään.

 

Lumista männikköä.

Haukilampi itselaukaisijalla ja ahkionvetäjä.

Kyyry.

Vähän ennen Kirkaslampea otin suunnistajan paikan, kun oikaisimme Haukilammelta suon yli reittien ulkopuolelta. Helppo pätkä, vaikka suo oli karttaamme merkitty ojitetuksi. Ei turhan tiheää puustoa, joten hiihto sujui ahkionkin kanssa muitta mutkitta. Kompassia oli hyvä roikottaa ahkion vetovajaiden (BW tetsarin) rintaremmistä. Pystyi pienellä vilkaisulla tarkistamaan kompassisuunnan. Kirkaslammelle tulimme puoli kolmen aikaan ja siellä teimme tulet ja keittelimme kahvit. Matkavauhti ei itse latua auratessa päätä huimannut, mutta ehtipähän katselemaan myös ympärilleen. Pari kilometriä tunnissa oli keskinopeus.

Kahvit tulilla.

Kirkaslampi 360 astetta.

 

Koveron tila iltahämärässä.

Tammikuinen pitkä ilta alkoi jo hämärtää ja päätimme jouduttaa matkantekoamme menemällä osan loppumatkasta tietä pitkin. Lähdimme kohti Koveron tilaa ja edelleen Liesijoelle asti, jossa siirryimme takaisin varsinaiselle polkureitille ja menimme viimeiset pari kilometriä metsässä kulkevaa reittiä takaisin leiriin. Hiihtokaveriltani oli unohtunut otsalamppu teltalle ja kuljin takana näyttäen omalla Fenixilläni valoa. Kuulin hänen valittavan, että varjo hyppii ikävästi takaa tulevassa valokeilassa. Otsalampun valossa aina varjo seuraa kulkijaa, ja muita maailman ihmeellisiä asioita... :-) Kuuden maissa olimme Kirkas-Soljasella. Päivän hiihtokilometrit olivat melkolailla tasan 17, joista noin 12 umpihankea ja 5 tien piennarta. 

Liesijoki otsalampun valossa.

Lauantai-sunnuntai -yölle oli luvattu kovaa tuulta ja lumipyryä. Jatkoin tapaani etsiä tarpilleni kaikista epäedullisimman paikan, jotta saan itselleni tarkan kuvan mihin siitä oikeasti on. Purin leirin ja pystytin sen uudelleen Kirkas-Soljasen jäälle. Kiinnitin tarpin jäähän tavallisilla V-mallisilla telttakiiloilla. Kiinnitys oli helppoa iskemällä kirveen hamaralla, mutta tietenkin kiilan taipumista oli varottava lyödessä. Kiila pysyi jäässä niin hyvin, että se oli myös irroitettava kirveen avulla hajottamalla jää ympäriltä.

Olin luvannut kokkailla illalla hirvestä jotain päivälliseksi ja menin leirin siirtämisen jälkeen lunastamaan tämän lupaukseni. Pilkoin porkkanat (0,5 kg), perunat (1kg) ja sipulit (0,5kg) folioihin ja heitin nuotiopaikan hiillokseen. 30 minuuttia riitti kypsentämisajaksi. Laitoin vielä klapejakin päälle, jotta sain kunnon tulet paistella hirven käristystä paistinpannulla tulilla. Äkkiä hävisi kaikki tarjolla olleet pöperöt ja kuulemma maistuikin. Salaattiakin oli ja fetajuustoa myös. Päälle hörppäsin 0,5 litran pullon cocacolaa.. Eipä ole koskaan aiemmin ollut limsaa eväänä, mutta piristihän se pitkän hiihtopäivän jälkeen. :-)

Päivällinen.

Kävin vielä iltateellä Hawuteltassa ja menin sitten kuulostelemaan tuulta ja lumipöllyä jäälle tarpin alle. Lämmitin taas vedet pulloon jalkopäädyn lämmikkeeksi. Pakkasta oli silloin viisi astetta. Aamulla heräsin varttia vaille yhdeksältä. Eipä ollut lumipöllyistä tai tuulesta yön aikana harmia. Tuulenpuuskat kyllä kuului ja välillä kattoon rämähti kerralla paljon lunta, mutta sisällä sai nukkua aivan rauhassa läpi yön. Sen verran oli tullut joku pyörre oviaukon kohdalle, että aukon sivussa kumossa olleiden saappaiden ja vetovaljaiden päällä oli lunta.

 








Tarpista ulos tullessani huomasin, että pakkanen oli kiristynyt tuntuvasti yön aikana. Totesin saman myös huonelämpömittaristani, joka ei jaksanut näyttää mitään vaan oli valahtanut aivan pohjaan saakka. Tosin mittausalue loppuu kymmeneen pakkasasteeseen. Tuulen vaikutus operatiiviseen lämpötilaan oli myös huomattava. 

Aamupalan jälkeen pakkailin tavarani pikkuhiljaa ja puolen päivän jälkeen olin kotosalla. Oli todella mukava reissu ja hyvää kokemusta tuli taas tuulisesta ja lumipöllyisestä kelistäkin. Tottahan se on, että se pieni pakkaslumihöytyvä pyrkii tunkemaan joka paikkaan, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee. Tosin ei vieläkään missään äärirajoilla tarvinnut mennä tarpin kanssa, kun vain muistaa ne reunat tilkitä, ettei sieltä alta tuule. Talvellahan se on varsinkin helppoa, kun ei tarvitse kuin lunta vähän kinostaa haluamiinsa kohtiin... 

En malta olla kehumatta ahkiotani! Eipä kaatunut kertaakaan vaikka maasto oli ajoittain kuin vaakatasoon käännetty kumparelaskurinne ja kyyry kallisteli puolelta toiselle vaan ei kipannut.  Ja hyvin luistaa. Ihme, että muita hiihtäjiä ei tullut vastaan.. Taitaa olla sakki niin mukavuudenhaluista, että mittaavat talven hiihtokilometrinsä mieluummin koneladuilta ;-) Siellä olisi nyt valmiiksi jyrättyä pohjaa kilometrikaupalla, sinne vain sankoin joukoin hiihtelemään... Tai saattaa ne urat olla jo sataneet umpeenkin, mutta avatkaa sitten uudet!

#twonights