Ulkoluodolla kalassa ja kiikaroimassa, 16-17.5.2020

Leiri ulkoluodolla.

Lauantaina vein muut Putsaareen ja jatkoin vanhimman lapseni kanssa ulommas luodolle yöksi pitämään verkkoja ja kiikaroimaan lintuja.

Kolme viikkoa sitten yritin samaa kahden lapsen kanssa, mutta keli osoittautui liian kylmäksi eli vaatteita oli liian vähän kahdella kolmesta. Minulla ei kelluntahaalareissa ole vielä tämän vuoden ensimmäisen 500 veneilykilometrin aikana ollut kylmä sen jälkeen, kun maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kausi aloitettiin. Käytiin kuitenkin kääntymässä ja tultiin takaisin mökille yöksi. Paluumatkalla Ukiin kolautin seuraavana päivänä potkurin kiveen ja siitä syystä musta Mercury perälaudassa on nyt vaihtunut harmaaseen Hondaan. Sain huutokaupasta käytetyn nelitahtimoottorin mielestäni sopivaan hintaan ja päätin vaihtaa konetta.

Vanhakin tulee kyllä kuntoon uudella käytetyllä perällä ja siitä joku saa hyvän pelin veneeseensä. Ottakoon yhteyttä, jos on tarvetta varmatoimiselle 20 hevosvoimaiselle kaukohallittavalle kaksitahtilaitokselle. Siitä reissusta ei paljonkaan muuta kerrottavaa jäänyt.

Musta moottori vaihtunut harmaaksi.

Aamupäivän pakkailujen aikana sateli vettä ja iltapäivällä kirkastui. Laskettiin vene vesille kolmen jälkeen. Putsaaressa ei pidetty kiirettä, vaan joimme kahvit ennen matkan jatkamista. Tein elämäni ensimmäisen havainnon nuolihaukasta tällä visiitillä. Sunnuntaina seurasin niitä lisää, kaikkiaan kolme niitä oli. Kovasti kisailivat ja ääntelivät. Tässä ääninäyte.

Tuuli oli luokkaa 6 m/s. Ulkomerellä ei ollut siis kovaa aallokkoa, mutta aallot oli sen verran teräviä, että vain puolella kaasulla pystyi vastatuuleen ajelemaan kohti luodetta. Vanhin lapsi ymmärsi merelle pukeutumisen tärkeyden ja veti oma-aloitteisesti kolmet ulkohousut ja kaksi takkia + sadetakin päälle. Varalle pakkasi rinkkaan vielä untuvatakin, vaihtohanskat ja villasukat, eli nyt oli varustus kunnossa ja kylmä ei vaivannut. Oli mahtavaa viettää kahdenkeskistä aikaa.

Leiripaikan löytäminen kallioiselta luodolta oli omanlainen operaatio, mutta lopputulos upea.

Saarella kävellessä tuli kolme uutta elämänpinnaa ihan peräjälkeen; ensin luotokirvinen, sitten mustavatsainen suosirri ja vielä kalliolta tuijotteli merikihupariskunta. Tasainen paikka löytyi lopulta saaren isoimman (kolmesta) männyn juurelta.

Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen yöni luodolla ja todennäköisesti muita ei ollut ainakaan noin 7 kilometrin säteellä. Etelä-Suomessa ei taida muualla tällaisia paikkoja ollakaan kuin merellä, ja saa ihan pohjoisessakin yhden päivämatkan ainakin pistellä päästäkseen tällaiseen paikkaan. Luonnoltaan ja olosuhteiltaanhan nämä luodot ovat kuin merestä pistäviä tunturin huippuja. Kasvilajistossa olisi varmasti vähintään yhtä paljon ihmeteltävää kuin linnustossa, jos aiheesta jotain ymmärtäisi. Muutama näyte näistä kasvimaailman aarteista kallioperän multaisemmissa raoissa on esitettynä loppuosan kuvasetissä. Leiripaikalla kasvoi muun muassa runsaasti metsämansikkaa.

Äänimaisema saarella oli aika erityinen. Usein piti tarpin alta kömpiä ihmettelemään mikä mahtaa milloinkin olla äänessä. Tyllin luulin nähneeni vielä illalla, mutta kotona sain kiikarin läpi otetun kuvan perusteella määritettyä lajin karikukoksi ja siitä päivän viides elis. Uutena lajina tälle vuodelle näin lisäksi riskilöitä, joka on minun havaintolistallani myös aika harvinainen laji. Kokonaislajimäärä tämän vuoden retkiltä näyttää lukemaa 121 ja elämänpinnat siirtyivät uudelle kymmenluvulle ollen nyt 171. Nämäkin lajit löytyvät edellisen linkin listalta toiselta välilehdeltä.

Vietiin verkot, kiikaroitiin, heiteltiin virveliä ja iltapalaksi tein makaroonia ja tölkkilihapullia.

Vene oli peräankkurilla ja keula kalliossa kiinni ja sitä kävin myös yöllä pari kertaa katsomassa. Tuuli ei ollut paikallisella mittapuulla arvioituna kova, mutta ankkurin luistaminen olisi johtanut veneen kolhiintumiseen kalliota vasten ja tarkastamisella sai hankittua jonkun aikaa rauhallista yöunta. Rantakallioissa oli monia kaiverruksia jopa joidenkin kymmenien vuosien takaa eli täällä on viihdytty aiemminkin.

Aamulla kierreltiin saarella ja heiteltiin lisää uistinta. Jännittävin hetki oli joka tapauksessa päästä kokemaan verkot. Edellisenä kesänähän verkot oli luodolla täynnä siikaa ja ahventa. Tällä kertaa saalis koostui silakoista, joita tulikin oikein sopiva määrä kotiin vietäväksi ja paisteltavaksi.

Suosirri.

Mainio suojaisa paikka veneelle.

Joku Lindholm kenties saanut kalan muutama vuosikymmen takaperin.

Leiri männyn juurella.

Metsämansikkaa.

Kolmipiikki sattui koukun tielle.

Luodon kuusimetsä.

Lapsi löysi ison sulan.

akpoika.

Silakoita perkaamassa.