Kävin toiseen kertaan tänä syksynä metsästämässä sorsia ulkoluodolla Uudenkaupungin edustalla. Tällä kertaa en yksin, vaan veljen kanssa. Lintuja oli vielä, mutta syksyinen päivän pituus kovin lyhyt metsästyshommiin.
Itse jäin tällä kertaa saaliitta, mutta jahtikaverini ampui kiväärillä erään urospuoleisen sinisorsan viereiseltä, mutta kaukaiselta pikkuluodolta. Lähdimme Poosulla noutamaan sorsaa ja matkalla ollessamme ilmaantui taivaalle merikotka.
Kotka lensi luodolle, jossa sorsa oli ja nappasi elottoman linnun kynsiinsä meidän ollessa vielä muutaman sadan metrin päässä. Muutahan me emme tilanteessa voineet tehdä kuin katsella. Onneksi kotka tiputti heinäsorsan hetken sitä kannettuaan takaisin veteen ja saimme linnun talteen muuten hyväkuntoisena, mutta muutama kynnen reikä oli nahkaan ja lihaan tullut.
Miten lintu niin nopeasti saaliin havaitsi ja miksi kotka pudotti helpon saaliinsa, jää kenties lopullisesti arvoitukseksi.
Intressanttia. Jospa sen kokon ei ollut juuri tuolloin erityisemmin nälkä, saalistusvietti vain pisti tarttumaan tuttuun eineeseen. Ja sitten kun saalis ei pyristellyt vastaan, lakkasi mielenkiinto. Ehkä?
VastaaPoistaNoita taivaalta tippuvia saaliseläimiähän raportoidaan toisinaan. Eivät ne petolinnut aina niistä apetta ilmeisesti tee.