maanantai 8. tammikuuta 2018

Loppiaisyö Oinassaaressa 6-7.1.2018

Luminen männikkö.


Pitkän viikonlopun ratoksi suunnittelin yöreissun lasten ja appiukon kanssa Oinassaareen (karttalinkki) Uuteenkaupunkiin. Mukava olisi ollut mennä ihan kunnolla merelle, mutta paatti oli jo nostettu vesiltä, joten piti päätyä autolla saavutettavaan kohteeseen. Jäätilanne ei olisi estänyt paattiajelua... Kun mitään jäätä ei ole.


Sääennuste näytti viimein siltä, että jotain talven tapaista olisi rannikolle luvassa lauantai-illan pakastumisen ja lumisateen muodossa. Ei tosin aivan samanlaista keliä kuin edellisen vuoden loppiaisena, jolloin vietin yön Espoossa Tremanskärrin tuntumassa ulkosalla ja elohopea painui reilun 26 asteen verran pakkasen puolelle. -2 taisi tämän reissun kylmin nyt olla.

Majoitevalintana oli ottaa hawu-teltta matkaan, kun nuorempi lapsi ei ollut vielä kaminateltasta kokemusta saanutkaan. Onhan se talvikelissä luksusta, kun on lämmitetty yösija, vaikka sitä ei kukaan yöllä jaksaisikaan ihan jatkuvalämmitteisenä pitää. Tämä oli nuoremmalle lapselle yö numero 8 metsässä ja vanhemmalle 26., jos olen pysynyt laskuissa. 

Uusi kapistekin ilmaantui torstaina valokuvauspuolelle, kun hankin käytettynä Sigman 120-400 millisen linssin. Ei parasta, mutta parasta mihin budjetti oli näissä olosuhteissa mahdollista venyttää. Lintuja halusin päästä kuvaamaan, mutta en vielä kuitenkaan juuri päässyt. Lasten kanssa lintukuvauksen usein vaatima pitempi kyttääminen ei tahdo onnistua, mutta ei se mitään. Täytyy nyt miettiä vielä pidänkö lasin vai palautanko. Pieni vikakin siitä paljastui, vaikka piti olla uudenveroinen; se ei tunnista aukon kokoa eikä säätö toimi joka kerta, kun objektiivin lyö kameran nokalle kiinni. Alkaa sitten toimimaan, kun aikansa painelee nappuloita. Vastaavaa ei ilmene muiden objektiivien kanssa. Sehän ei luontokuvauksessa käy lainkaan päinsä, koska tilannehan on ohi jo moneen kertaan, jos ei vehkeet toimi. Painavakin olisi yli 1,5 kiloinen mötikkä matkassa, jos lakkaisi kokonaan toimimasta.  

Metsään ehdimme kahden aikaan iltapäivällä. Lähdin saman tien tarkistamaan kartalle merkityn suon (karttalinkki) lasten kanssa, jotta vähän ehtisi valoisaan aikaan vielä ulkoilla ja mahdollisesti kokeilla vähän kuvatakin. Hiljaiselta vaikutti kalliomänniköt lintujen osalta, mutta viimein suon läheltä alkoi niitä löytyä. Ensimmäiset hippiäisiksi luullut paljastuivat kuusitiaisiksi, sitten näimme nelisenkymmentä urpiaista rantapusikoissa. Paluumatkalla laavun suuntaan hämärissä näkyi ja kuului vielä parit hippiäiset.

Ilta kului rattoisasti lämpimässä teltassa sen jälkeen, kun puut oli pilkottu pinoksi teltan nurkkaan ja makuupaikat saatu leviteltyä mättäiden väliin. Alkoi paikallinen ilmastonmuutos, kun kamina hehkui mansikkana matalassa majassamme. Se sai hämähäkin, marjaluteen ja muurahaisenkin liikkeelle. Yksi kutakin lajia. Ennen iltalettuja käytiin vielä kävelemässä tietä pitkin Korsaaren puolelle, mutta aika pian tuli käännyttyä takaisin, kun lumi tuli tuiskulla ja nipistäen vasten kasvoja. Pari senttiä tuosta sateesta kuitenkin vain kertyi lunta, mutta sai maan valkeaksi, mikä parasta.  

Appiukko jaksoi muutaman kerran laittaa kaminaan tulia yön aikana, mutta minä en vahtinut kipinää lainkaan. Nukuin hyvin. Olisi ollut vaikea lähteä kaminaa sytyttelemään lasten ohi ja yli, joten annoin olla, kun vilttikin piti lämpimänä. Aamu oli verkkainen. Aamutoimet alkoi vasta yhdeksän aikaan ja palaksi oli kahvia ja ruisleipää paistetulla kananmunalla. Joutsenlajin lentoääni kuului Ruotsinvedeltä. 

Elättelin toiveita lintuhavainnoista osin aurinkoisena aamuna. Jouduin tyytymään kuitenkin vain ottamaan kuvia sillä ajatuksella, että jospa tuossa olisi lintu, niin tämän tyyppinen kuva tulisi. Kiertelin taas lasten kanssa pienen kierroksen kapeaan salmeen (tai mikä lienee) (karttalinkki) ja takaisin. Tikkapuita oli matkalla jokunen, vaan ei nokankoputtajia paikalla. Ketun ja kauriiden jälkiä oli yön aikana ilmestynyt hyvin lähellekin telttaamme. Lähimmät vain parinkymmenen metrin päässä.

Alkuiltapäivällä oli sitten aika palata taas kaupungin suuntaan. Mukava oli aloitella tämän vuoden retkiyöt lasten kanssa ja olipa apenkin kanssa tehdystä reissusta vierähtänyt taas jokseenkin luvattoman pitkä aika. Täytyy jatkaa objektiivin testailua lähipäivinä ja käydä etsimässä kuvattavia kohteita ja selvitellä jospa tuosta johonkin olisi. 

Kännykällä otettu suokuva.
Kulkureitti tummana vähälumisessa varvikossa. 


Oinassaaren laavu.

Kaminassa vähän liian pitkä klapi.


Hawu-teltta lumipyryssä.

Paikallisen helleaallon herättämä hämyheikki.


Ketun häntä kaminan piipusta.
Tässä on ollut nokankoputtamista.

Kukin kuvitelkoon itse tuohon tikan nokkimaan. Vaikka valkoselän tai pohjantikan.

Kuu.


Hawu aamupäivänvalossa.

Jäätynyt heinä.
Pohjaniemennokka.


6 kommenttia:

  1. Kamiinateltta kuulostaa tosiaan luksukselta, paitsi sen kantaminen tietysti on vähemmän luksusta :D Ehkä minunkin pitää kuitenkin ruveta harkitsemaan tuollaista. Viime yönä koitin pakata meidän 4v:n nukkumaan teltassa siten, että hänellä olisi päällekkäin lasten ja aikuisten makuupussit, että pysyisi lämpimänä muutaman asteen pakkasessa ja hyytävässä tuulessa. Eipä taida kuitenkaan olla mitään toivoa, että tuo väkkärä pysyisi tuollaisen tai varmaan minkäänlaisen virityksen sisällä edes puolikasta yötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tällaisilla reissuilla se on kiva, kun ei tarvitse kovin kauas kantaa. :-) ahkiossa menisi kevyemmin, jos olisi lunta. Appiukon majoite tuo on.

      Se on tosiaan vähän sellaista, että ei tahdo lapset pysyä noissa pusseissaan ja saa yöllä joskus vähän kohentaa, että ei näytä siltä, että toinen nukkuu ihan ulkona makuupussinsa alta :-D Vanhimmalle lapselle olen jo viltin saanut aikaiseksi ja se on itseasiassa aika hyvin pysynyt päällä, kun laitetaan kaulan ympäri kevyesti kiinni ja alapuoli pysyy kuminauhoilla tasaisin välein joustavasti paikoillaan. Ainakin kommentit on ollut sellaisia, että ihan hyvin toimii.. Sen takia en vielä toista ole tehnytkään, kun olen odotellut, että tulisi jotain kehitysideoita. Materiaalit odottelee kyllä tuolla kaapissa jo... :-)

      Poista
  2. Tuo Sigma ei ole kaikkein vakuuttavin lintuputki, mutta samassa hintaluokassa ei toki muitakaan loistovaihtoehtoja ole. Itse söisin mieluummin vaikka vuoden kaurapuuroa ja panostaisin hieman lisää kuin kärsisin huonosta objektiivista, mutta olenkin kuvanlaatuperfektionisti. :D Pienen budjetin lintuputkissa parasta vastinetta rahalle tarjoavat nähdäkseni Tamron 150-600mm sekä Canon 400mm f/5.6L, joita kumpaakin saa muistaakseni n. 600 euron hintaan käytettyinä. Tuo Canon on mukavan kevyt ja kuvanlaadultaan aivan ammattitasoa, esim. Jorma Luhta on sitä käyttänyt vaellusoloissa lintukuvaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ensimmäinen laatuaan minulle tällainen lintukuvaukseenkin jotenkuten soveltuva lasi eli tässä vasta tutustun alaan ja kenties joskus on oikeasti rahaa sijoittaa myös viimeisen päälle oleviin kameravarusteisiin :-) sitten pitäisi olla myös sitä aikaa paneutua, että osaisi niitä käyttääkin... Eli käytännössä varmaan sitten, kun lapset on isompia. Hirmuisesti on opeteltavaa vaikka en täysautomaattiasetuksia koskaan käytäkään järkkärillä kuvatessa. Täytyy kuitenkin pitää silmällä noita muita objektiivivaihtoehtoja. Saahan näitä sitten vaihdettua ja päivitettyä, kun kokemusta tulee lisää ja jos alkaa tuntua siltä ja intoa riittää...

      Laittelen varmaan huomenna näytille ensimmäisiä lintukuvia, joita tänään Uudessakaupungissa käsivaralta räpsin. Tuntuu äkkiseltään, että ainakin aurinkoisempina päivinä sillä saa ihan kivoja kuvia aikaiseksi :-)

      Raja oli nyt vedetty siihen, että tässä vaiheessa 600 euron laseja ei edes katseltu. Sehän on hirmuinen kasa rahaa, jonka voisi käyttää osana vaikkapa uuteen kylppäriin ;-) Olishan se parempi runkokin kiva, eikä pelkät objektiivit...

      Poista
    2. Jep, kyllä tuolla alkuun pääsee ja käytetyistä objektiiveista saa hyvin omansa takaisin, jos myy niitä eteenpäin. Onneksi ehdin hankkia kunnon kuvauskaluston ennen kuin rahaa alkoi mennä asuntoon ja muuhun turhaan ;)

      Poista
    3. Tuo alkuun pääseminen on hyvä pointti ja se on positiivista, että sitä vastaavaa ilmiötä kuin on vaikkapa uuden auton ajamisella ulos autokaupasta ei täysimääräisenä esiinny käytettyä ostamalla :-) Kaikenlaisia rahareikiä sitä aina löytyykin tilkittäväksi...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!