Loppiaisyö Oinassaaressa 6-7.1.2018

Luminen männikkö.

Pitkän viikonlopun ratoksi suunnittelin yöreissun lasten ja appiukon kanssa Oinassaareen (karttalinkki) Uuteenkaupunkiin. Mukava olisi ollut mennä ihan kunnolla merelle, mutta paatti oli jo nostettu vesiltä, joten piti päätyä autolla saavutettavaan kohteeseen. Jäätilanne ei olisi estänyt paattiajelua... Kun mitään jäätä ei ole.

Sääennuste näytti viimein siltä, että jotain talven tapaista olisi rannikolle luvassa lauantai-illan pakastumisen ja lumisateen muodossa. Ei tosin aivan samanlaista keliä kuin edellisen vuoden loppiaisena, jolloin vietin yön Espoossa Tremanskärrin tuntumassa ulkosalla ja elohopea painui reilun 26 asteen verran pakkasen puolelle. -2 taisi tämän reissun kylmin nyt olla.

Majoitevalintana oli ottaa hawu-teltta matkaan, kun nuorempi lapsi ei ollut vielä kaminateltasta kokemusta saanutkaan. Onhan se talvikelissä luksusta, kun on lämmitetty yösija, vaikka sitä ei kukaan yöllä jaksaisikaan ihan jatkuvalämmitteisenä pitää. Tämä oli nuoremmalle lapselle yö numero 8 metsässä ja vanhemmalle 26., jos olen pysynyt laskuissa. 

Uusi kapistekin ilmaantui torstaina valokuvauspuolelle, kun hankin käytettynä Sigman 120-400 millisen linssin. Ei parasta, mutta parasta mihin budjetti oli näissä olosuhteissa mahdollista venyttää. Lintuja halusin päästä kuvaamaan, mutta en vielä kuitenkaan juuri päässyt. Lasten kanssa lintukuvauksen usein vaatima pitempi kyttääminen ei tahdo onnistua, mutta ei se mitään. Täytyy nyt miettiä vielä pidänkö lasin vai palautanko. Pieni vikakin siitä paljastui, vaikka piti olla uudenveroinen; se ei tunnista aukon kokoa eikä säätö toimi joka kerta, kun objektiivin lyö kameran nokalle kiinni. Alkaa sitten toimimaan, kun aikansa painelee nappuloita. Vastaavaa ei ilmene muiden objektiivien kanssa. Sehän ei luontokuvauksessa käy lainkaan päinsä, koska tilannehan on ohi jo moneen kertaan, jos ei vehkeet toimi. Painavakin olisi yli 1,5 kiloinen mötikkä matkassa, jos lakkaisi kokonaan toimimasta.  

Metsään ehdimme kahden aikaan iltapäivällä. Lähdin saman tien tarkistamaan kartalle merkityn suon (karttalinkki) lasten kanssa, jotta vähän ehtisi valoisaan aikaan vielä ulkoilla ja mahdollisesti kokeilla vähän kuvatakin. Hiljaiselta vaikutti kalliomänniköt lintujen osalta, mutta viimein suon läheltä alkoi niitä löytyä. Ensimmäiset hippiäisiksi luullut paljastuivat kuusitiaisiksi, sitten näimme nelisenkymmentä urpiaista rantapusikoissa. Paluumatkalla laavun suuntaan hämärissä näkyi ja kuului vielä parit hippiäiset.

Ilta kului rattoisasti lämpimässä teltassa sen jälkeen, kun puut oli pilkottu pinoksi teltan nurkkaan ja makuupaikat saatu leviteltyä mättäiden väliin. Alkoi paikallinen ilmastonmuutos, kun kamina hehkui mansikkana matalassa majassamme. Se sai hämähäkin, marjaluteen ja muurahaisenkin liikkeelle. Yksi kutakin lajia. Ennen iltalettuja käytiin vielä kävelemässä tietä pitkin Korsaaren puolelle, mutta aika pian tuli käännyttyä takaisin, kun lumi tuli tuiskulla ja nipistäen vasten kasvoja. Pari senttiä tuosta sateesta kuitenkin vain kertyi lunta, mutta sai maan valkeaksi, mikä parasta.  

Appiukko jaksoi muutaman kerran laittaa kaminaan tulia yön aikana, mutta minä en vahtinut kipinää lainkaan. Nukuin hyvin. Olisi ollut vaikea lähteä kaminaa sytyttelemään lasten ohi ja yli, joten annoin olla, kun vilttikin piti lämpimänä. Aamu oli verkkainen. Aamutoimet alkoi vasta yhdeksän aikaan ja palaksi oli kahvia ja ruisleipää paistetulla kananmunalla. Joutsenlajin lentoääni kuului Ruotsinvedeltä. 

Elättelin toiveita lintuhavainnoista osin aurinkoisena aamuna. Jouduin tyytymään kuitenkin vain ottamaan kuvia sillä ajatuksella, että jospa tuossa olisi lintu, niin tämän tyyppinen kuva tulisi. Kiertelin taas lasten kanssa pienen kierroksen kapeaan salmeen (tai mikä lienee) (karttalinkki) ja takaisin. Tikkapuita oli matkalla jokunen, vaan ei nokankoputtajia paikalla. Ketun ja kauriiden jälkiä oli yön aikana ilmestynyt hyvin lähellekin telttaamme. Lähimmät vain parinkymmenen metrin päässä.

Alkuiltapäivällä oli sitten aika palata taas kaupungin suuntaan. Mukava oli aloitella tämän vuoden retkiyöt lasten kanssa ja olipa apenkin kanssa tehdystä reissusta vierähtänyt taas jokseenkin luvattoman pitkä aika. Täytyy jatkaa objektiivin testailua lähipäivinä ja käydä etsimässä kuvattavia kohteita ja selvitellä jospa tuosta johonkin olisi. 

Kännykällä otettu suokuva.

Kulkureitti tummana vähälumisessa varvikossa. 

Oinassaaren laavu.

Kaminassa vähän liian pitkä klapi.

Hawu-teltta lumipyryssä.

Paikallisen helleaallon herättämä hämyheikki.

Ketun häntä kaminan piipusta.

Tässä on ollut nokankoputtamista.

Kukin kuvitelkoon itse tuohon tikan nokkimaan. Vaikka valkoselän tai pohjantikan.

Kuu.

Hawu aamupäivänvalossa.

Jäätynyt heinä.

Pohjaniemennokka.