Nuuksio 25-26.6.2016: Pyöräretki Vääräjärvelle, Osa 2/2

Ensimmäiseen osaan pääset tästä linkistä.

Vauhdista napattu kasvokuva.

Menin nukkumaan illalla puolen yön jälkeen ja heräsin aamulla kahdeksalta. Hyvin nukutti muuten paitsi kerran jouduin metsästämään pari korvan juureen tullutta inisijää, kun ötökkäverkon toinen "lape" oli ollut liian löysällä ja päässyt tipahtamaan limitykseltään tarppikankaan päältä. Kiristin verkon uudestaan ja jatkoin unia. Täytyy laittaa rankiseen molemmin puolin pari kiinnityslenkkiä lisää, jotta voin varmistaa tuon kohdan ja estää tapausta toistumasta.

Vanhempi tulipaikalla ollut ahkera Nuuksion kävijä oli laitellut jo tulet valmiiksi ja oli keittelemässä aamupalaa, kun minä purin leirini ja siirryin myös aamukahvin keittoon uuden nokipannuni kanssa. Rupattelin tovin aamupalan jälkeenkin ja lähdin vasta sitten kotimatkalle. 

 

Reppu tulipaikalla.

Vääräjärvi.

Tulipaikalta Kattilajärven suuntaan. Hienoja kallioita.

Palasin aavistuksen eri jälkiä takaisin pyöräni luokse ja löysin kesän ensimmäisen metsämansikan aurinkoisesta pellon reunasta. Toki pistin sen suuhuni ja katselin penkalta lajitovereita, mutta muut olivat vielä alapuolelta raakoja ja jätin ne kypsymään.

Kuvan metsämansikkaa vahingoitettiin heti kuvan ottamisen jälkeen.

Pian saavuin pyörälleni ja kiinnitin reppuni tarakkaan. Tämä oli nyt ensimmäinen yön yli retki uuden repun kanssa pyöräillen ja osittain patikoiden. Olen tyytyväinen enkä tällä erää keksi parannuksia. Kiinnittäminen on riittävän helppoa ja reppu pysyy tukevasti tarakalla. Retkivarusteilla lastatulla pyörällä on mielestäni mukavampi ajaa kuin ilman. Muutoksia ei reppuun tämän kokemuksen perusteella tarvitse tehdä, mutta tukijalka pitää hankkia pyörään, jotta ei aina tarvitse etsiä puuta tai muuta paikkaa, johon laittaa pyörän nojaamaan repun kiinnittämisen ajaksi.

Ajelin soratien pätkän Velskolantielle asti ja käännyin eri suuntaan kuin mistä olin tullut. Lähdin siis Kunnarlaa ja Bodominjärveä kohden. Velskolantie seurailee pitkään Velskolan Pitkäjärveä ja on autoliikenteeltään sopivan hiljainen asfaltoitu tie pyöräilyä ajatellen. Paikoin on mäkistä, mutta se tarkoittaa vastapainoksi myös kivoja pitkähköjä alamäkiä. Kunnarlasta (karttalinkki) käännyin etelään ja järvinäköalat vaihtuivat niskan kannalta optimaalisesti oikealta vasemman käden puolelle. Muitakin pyöräilijöitä alkoi tulla runsaasti vastaan. Lämpötila oli jo ennen kymmentä aamupäivällä hellelukemissa. Aurinko paahtoi, mutta pyörän liikkuessa se ei haitannut, vaan vasta pysähtyessä meinasi läkähtyä. Ensimmäisen tauon pidin Oittaassa (karttalinkki) ja kävin vilkaisemassa Murhaniemeä. Kai sitä joskus vielä pitää mennä Bodominjärven rantaankin leiriin kokeilemaan kuinka siellä tulee uni silmään... ;-)

Näkymä Bodominjärvelle Kunnarlan suunnalla.

Oittaa. Taustalla Murhaniemi.

Pian tulin kehäkolmoselle ja ohitin Bembölen shellin. Sen verran suuta kuivasi, että käännyin kuitenkin takaisin ja hain hiilihapotettua vettä huoltsikalta. Jäätelö tarttui samalla reissulla mukaan. Istuskelin jäätelön mittaisen tauon huoltoaseman edustalla.

Veikkolan liittymä kehäkolmosella.

Jäätelön mittaisella tauolla.

Espoossa riittää Pitkäjärviä. Aiemmin aamulla olin jo polkenut Velskolan Pitkäjärven rantaa ja Bembölestä suuntasin ihan pelkälle Pitkäjärvelle ennen Vantaan puolelle siitymistä. Lisäksi olisi vielä ainakin Nuuksion Pitkäjärvikin, mutta siellä en tällä retkellä käynyt. Varsin viihtyisiä pyöräilyreittejä löytyy kehäkolmosen sisäpuoleltakin. Totta puhuakseni, ennen muuttoa en tiennyt seuraavien kuvien kaltaisia maisemia edes löytyvän, mutta sellaisia on hyvin lähellä:

Peltomaisemaa kehäkolmosen sisäpuolelta 1/2.

Peltomaisemaa kehäkolmosen sisäpuolelta 2/2.

Punainen tupa ja ohrapelto.

Yhdentoista aikaan tämä pikainen yhden yön pyöräretki tuli päätökseensä, kun kurvasin kotipihaan. Matkaa jäi Oruxmapsin mukaan taakse 48,9 kilometriä, mutta tallennus ei ala aivan kotoa, joten hieman yli 50 km on todellinen kuljettu matka. Mukava oli päästä taas maastoon yöksi muutaman viikon tauon jälkeen ja reitti oli hyvä, lukuun ottamatta pätkää Luukista Velskolantielle, joka piti mennä ison tien laitaa. Toivottavasti näitä yöreissuja ehtii heittämään vielä lisääkin tänä kesänä... Kohteita ainakin olisi uudella asuinseudulla mielessä vaikka kuinka. Aina on erityisen mukavaa, kun retki alkaa jo kotipihasta eikä vaadi siirtymiä autolla tai muulla vastaavalla kulkineella pelipaikoille.

Jutun lopussa on vielä pari eri karttaa näkyvillä reitistä. Toinen on GPX-tiedostosta nettipalvelussa tehty kuva ja toinen suoraan Oruxmapsista kännykän näytöltä otettu kuvakaappaus. 

Seuraavassa postauksessa jaan Paulitarpin oviaukkoon kehittelemäni hyttysverkon kaavan mitat, koska minulta on sellaista pyydetty. Lisään ohjeeseen vielä nuo tämän reissun pohjalta kehittelemäni parannukset, joilla varmistetaan limitysten pysyminen tarppikankaan päällä...

Oruxmapsin tallentama reitti. Aika hurjan nopeuden on puhelin jossain alamäessä tallentanut... Tuskin pitää paikkaansa. 

Kuvakaappaus Oruxmapsista.