keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Pyöräretki Petikkoon, 13.4.2016

Viime päivinä olen tutustunut melko runsaasti lähialueen karttoihin ja käynyt kiertelemässä joko pyörällä tai kävellen yleensä mahdollisimman metsäisiä reittejä. Olen nyt lasten kanssa muutaman päivän viikossa kotona ja mikäs sen mukavampaa kuin se, että on runsaasti aikaa ulkoilla jälkikasvun kanssa, kun on vielä kevätkin! Tänään nappasin pienemmän tarakalle ja isompi pyöräili tietenkin itse, kun lähdimme kiertämään lenkin ja lounaalle kehäkolmosen ulkopuolelle Petikon luonnonsuojelualueelle (karttalinkki). Alueella menee runsaasti ulkoilureittejä ja luonnonsuojelualueen plänttejä tuntuu olevan siellä sun täällä. 


Vantaan Energia.

Petikon puolella tuli valittua surkea reitti, kun en tajunnut, että Pitkäsuon täytemaa-alueelle johtavalla tiellä (karttalinkki) on järkyttävä kuorma-auto- ja rekkaliikenne eikä tien vieressä ole pyörätietä. Onneksi tuosta ei kuitenkaan aiheutunut kuin muutaman sadan metrin talutus pientareen, tai melkein paremminkin ojan, puolella. Pätkän olisi hyvin voinut kiertää ulkoilureittejä pitkin, kun olisi tuon hoksannut etukäteen.

Kolmisen kilometriä pitää polkea, että näkee taajaman päättymisestä kertovan kyltin.

Ilman raskasta liikennettä tämä tie olisi ihan mukava pyöräiltävä.

Taluttelun jälkeen pääsimme varsinaisesti asiaan, kun tulimme Petikon luonnonsuojelualueen reunaa kiertävälle polulle. Näin keväällä polku oli osin aika pehmeä, mutta suurimmilta osiltaan nytkin pyöräiltävissä. Länsipuolella näkyi peltomaisemia ja idässä suojelualueen metsät ja kalliojyrkänteet. Osittain polku kiersi myös metsän puolelta. 

Pajunkissat polun alkupäässä.

Suojelualueen kalliojyrkänteet olivat männiköineen houkuttelevan näköisiä ja katselin kohtaa, josta saattaisi kiivetä ylemmäs. Melko pian sellainen tulikin vastaan ja jätimme pyörät polun varteen ja kiipesimme mäelle (karttalinkki). Keittelin lounaan ja päälle haukkasimme pätkät lakua.

Lounas tulilla.

Näkymä pelloille.

Männikköä.


Pyörät jemmassa polun varressa.
 

Kevät muuttanut polun puroksi.

Kohta vihertää!

Suojelualue sijaitsee hyvin lähellä Vihdin tietä ja kehäkolmosta, joten autojen äänet sinne kuuluu melko voimakkaasti. Onneksi linnut parhaansa mukaan näin kevään mittaan pyrkivät omilla visertelyillään koneiden möykkää peittämään ja ainakin pyyn, peipon ja talitiaisten ääniä tunnistin ennen kuin poistuimme metsästä ylikulun kautta Variston ja Raappavuoren puolelle. 


Ylikulku.

Loppumatkalle sattui vielä pari uutta kevään merkkiä: ensimmäinen havainto västäräkistä ja valkovuokoista! Leskenlehtiä tuntuu olevan jo joka puolella.

Västäräkistä vähäsen. Pääskysiä odottellessa.

Valkovuokkoja.

Raappavuoren viihtyisää pyörätietä.

Kokonaisuudessaan tästä tuli noin 11-12 kilometrinen kierros, joka taitaa olla nelivuotiaalle pisin yhtämittainen pyöräily tähän mennessä. Kolmisen tuntia meni aikaa ruokailuineen. Petikonmäelle täytyy suunnata uudestaan joku kerta jalan ja tunkea syvemmälle metsikköön. Monentyyppistä maastoa sieltä näkyy löytyvän lehdoista kuiviin kallioihin... Alla osa Oruxmapsin piirtämässä reitistä.

Reittikartta.

8 kommenttia:

  1. Reipas nelivuotias! 12 km yhtämittainen pyöräily olisi kova suoritus isommallekin lapselle - ja kyllä monelle rapakuntoiselle aikuisellekin.

    VastaaPoista
  2. On tosiaan aikamoinen matka pienelle polkijalle! Petikossa riittää paljon kierrettävää. Mielestäni hienoin paikka löytyy näiltä paikkeilta: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Herukkapuro&srs=EPSG%3A3067&y=6689313&mode=rasta&x=376702&lang=fi
    Komea luonnontilainen purolehto, jossa kasvaa paljon järeitä haapoja. Vähän vaikeakulkuista ehkä lapselle tosin. Vierestä menee Reitti 2000, jota pääsee hyvin pyöräilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Kävin itseasiassa jo toissapäivänä pätkän pyöräilemässä iltalenkiksi tuota reitti 2000:a Petikkoon päin, mutta en mennyt vielä ihan tuonne asti. Mäkiseltä vaikutti reitti osittain, mutta onneksi on riittävästi vaihteita pyörässä. Olen kyllä jo iskenyt silmäni kartalta noihin suojelualueisiin ja niissä vierailu on mennyt jo lyhyen tähtäimen suunnitelmiin retkikohteista :-) Varmaan tässä kesän mittaan tulee siis jo pyörähdettyä tuolla.

      Poista
    2. Joo, Reitti 2000 on aika hapottavan mäkinen ja välillä on myös alamäissä irtohiekkaa, jota saa vähän varoa. Mutta paljon hienoja kohteita osuu siihen varrelle. Herukkapuron lisäksi vähän matkan päässä sijaitsevat Kurkijärvi ja sen viereinen Tremanskärr kuuluvat suosikkeihini.

      Poista
    3. Tavoitteena on ajaa tuo reitti 2000 kokonaan läpi joku viikonloppu, kun sattuu olemaan sopivasti aikaa. Tremanskärrissä käytiin eilen ja sieltä kirjoittelinkin jo lyhyen jutun ja laitoin muutaman kuvan. Kurkijärvi jäi vielä seuraavaan kertaan :-)

      Poista
  3. Teemu ehti ensin, sillä olisin vinkannut tuon saman Herukkapuron lehdon ja myös siitä Odilammelle päin on kivoja paikkoja. Lehdon parhaat hetket alkavat olla käsillä. Kevätaamuisin linnunlaulu on ihan huumaavaa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Lari! Olen hieman jo piirrellyt reittiä kartalle yhdistetylle pyörä- ja patikkaretkelle noille nurkille. 15 km patikoinnilla voisi kiertää lenkin monilla suojelualueilla (mukaan lukien Kalajärvi Vihdintien toiselta puolelta) ja siirtymät pyörällä voisi mennä reitti 2000 pitkin... Käymisen arvoisia kohteita alkaa olemaan jo mielessä niin paljon, että hetki menee ennen kuin kaikki on kierretty, mutta pitäähän niitä suunnitelmia aina olla jemmassa :-D

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!