Luukki, Kaitalammen aarnialue, 27.4.2016

Kaitalammen parkkipaikka (karttalinkki). 

Kävin eilen lasten kanssa patikoimassa viitisen kilometriä ja samalla tutustumassa Luukin alueeseen. Tarkoitus oli kiertää koko Kaitalampi ympäri, mutta manducassa noin puolet matkasta kulkeneelta henkilöltä huomasin pipon tipahtaneen juuri, kun kierros olisi vaihtunut paluumatkan puolelle. Pitikin sitten palailla muutama sata metriä samoja jälkiä. Pipo onneksi löytyi sellaisesta hankalasta jyrkänteestä, jossa oletinkin sen todennäköisimmin pudonneen. Loppujen lopuksi tuo palaaminen samalle puolelle olikin ihan hyvä juttu. Saimmepa tutkia sitten Kaitalammen länsipuolella sijaitsevaa aarnialuetta kaksin verroin enemmän.

Tässä muutama kuva reissulta.

Kuusikkoa lähellä lähtöpaikkaa. 

Kaitalampi on pitkä ja kallioinen. 

Joutsenen sulka.

Viisi joutsenta.

Ensimmäiselle mäelle kavutessa aiemmin näkemämme viisi joutsenta pitivät sen suuntaista ääntä, että aikovat pian lähteä lentoon. Melkoinen loiske kuuluikin, kun tuo viisikko juoksi pitkin veden pintaa saadakseen riittävästi vauhtia ilmojen teille irtaantumista varten. En puuston takaa nähnyt lintuja, mutta varmuuden vuoksi zoomasin kameran ainoasta vapaasta välistä vesialuetta kohden. Sattumoisin linnut lensivätkin juuri siitä ja alla kyseinen otos (kuvauspaikka).

Joutsenet ilmassa.

Toki kallioilta aukeni muilta kohdilta avoimempiakin näkymiä järvelle. Pikkuhiljaa iltapäivälle ennustettu pilvipeitteen rakoileminenkin alkoi toteutumaan ja aurinko vilahteli silloin tällöin pilvien lomasta.

Näkymä järvelle.

Paikoin hyvin jyrkänteisiä polkuja.

Telkkä uiskentelee sileän kallion edustalla.

Tikkojen kerrostalo.

Kaitalammen eteläpäästä lähtee pieni joentapainen pois päin pitkin kuusikkoa. Todella viihtyisää seutua ja näkymä myös järven suuntaan on ensiluokkainen.

Laskuoja.

Näkymä Kaitalammelle suoraan pohjoista kohden.

Pian itäpuolen rannalle lähdettyämme kuului melkoinen rytinä metsästä Kaurasuon suunnalta. Varmaan hirvi sieltä lähti, mutta ei me sitä näkemään päästy. Myöhemmin löytyi myös runsaasti hirvien jätöksiäkin. Mitä ilmeisimmin tuo pienipiirteinen ja melko isokin metsäalue on suojaisuutensa ja ties vaikka olisi maisemienkin vuoksi hirvien suosiossa.

Polkureitti Kaitalammen itäpuolelle.

Palokärjen tekosia.

Kuten sanottua, sitten olikin aika palailla takaisin päin pikkuihmisen pipoa etsimään...

Pipo. (karttalinkki)

Aivan samaa reittiä ei kuitenkaan viitsinyt palailla autolle, joten suuntasimme syvemmälle metsään ja pian tulimme viralliselle ulkoilureitille, jonka olimme jo hyvin alkumatkasta hukanneet. Samalla poikkesimme Torvströmossenin rämeellä.

Torvströmossenin pitkokset.

Tyypillistä tälle metsäalueelle, kallioita ja kaatuneita puita.

Evästaukopaikkaa etsiessä koukkasimme vielä sen verran, että löysimme mäen nyppylän, josta oli näkymä järvelle. Evääksi oli tällä kertaa mehua, leipää ja satsumoita.

Eväspaikka järvinäköaloilla.

Hirven jätöksiä.

Reissun synkimmät metsiköt löytyivät vain muutaman sadan metrin päässä autolta. Karttaan oli merkitty runsaasti jyrkänteitä ja sekös houkuttelikin käymään katsomassa. Jyrkänteiden välissä oli kaatuneina valtavia kuusipuita. Hieno paikka (karttalinkki). Joku muukin oli sinne hukannut piponsa...

Kalliota vasten nojaamassa.

Pipo.

Onnistuin sähläämään hukkaan Oruxmapsin karttajäljen, joka oli taskussa reissun aikana tallentumassa, mutta piirtelin reitin sitten myöhemmin tietokoneella jokseenkin tarkasti takaisin. Tuli nyt viimein laiteltua näkyviin myös "uuteen" puhelimeen tuo maanmittauslaitoksen maastokartta (kartat.hylly.org) Oruxmapsiin niin on ehkä selkeämmin luettavissa. Suunnistuksessa käytettiin kuitenkin taas sitä Nuuksion tyvekille tulostettua karttaa... Tosin eipä tuolla nyt ihan hirveästi tarvinnut kartan kanssa suunnistella, mutta olipahan sekin takataskussa mukana.

Kaitalammen kartta.