Seitseminen 9-11.1.2015

Seitseminen 9-11.1.2015

Eipä näkynyt muita hiihtäjiä sivakoimassa Seitsemisessä tuona viikonloppuna, vaikka hiihtokeli oli mitä parhain. 

Tuikulla valaistu tarppi.

Lähdin kotoa perjantai-iltana kuuden aikaan. Tunnin ajomatkan jälkeen olin sovitussa paikassa Kirkas-Soljasen luona. Kaverit olivat kuitenkin vielä matkalla ja soittelivat, että ovat perillä yhdentoista maissa. Sain myös vienon pyynnön, josko voisin heille tehdä vähän klapeja Hawu-telttansa kaminaa varten. No miksikäs ei. Menin laittelemaan ensin oman leirini pystyyn nuotiopaikan viereen.

Olin saanut uuden cubenista tehdyn Paulitarppini liimattua valmiiksi aiemmin viikolla ja se oli tietenkin mukana. Pystytin tuon painottoman (no, kyllä se maan vetovoima siihenkin vähän kuitenkin kohdistuu.. 222 gramman verran) tuotoksen pimeässä ja hämmästyin kankaan valonläpäisykyvystä. Eroa on suurin piirtein kuin yöllä ja päivällä verrattuna hawu telttaan ja huomattava myös laavukankaaseen. Hawuteltassahan on pakko pitää valoa keskellä päivääkin, kun kangas ei läpäise valoa yhtään, mutta cubenin alla on yhtä valoisaa kuin ulkonakin. Ja jo yhdellä tuikulla tarpin saa valaistua hohtavaksi. Mutta kipinöitä se ei kestä...

 
Yläpuolella on ensimmäisen yön pystytys. Oviaukon nostin kulmasta, mutta kavensin sen tuulen puolelta toispuoleiseksi välikiinnikkeestä. Reunat tilkitsin lumella ja ilmanvaihto tapahtui tietenkin oviaukosta.Leirin pystyttämisen ja taloksi asettumisen jälkeen sahasin ja pilkoin nuotiota ja kaverien kaminaa varten puut. Lämpötila oli mukavasti vain pari astetta pakkasen puolella ja lunta sateli vähän.  Puita oli puuvaja puolillaan ja saha ja kirveskin tallessa. Kävin rannassa iskemässä oman kirveeni jäästä läpi ja totesin, että jäätä onkin jo ihmeen paljon, ainakin yli 20 senttiä tällä lammella. Uskalsin mennä iltakävelylle lammen jäälle.

Leiripaikka jäältä kuvattuna.

Yhdentoista jälkeen taistelijaparikin löysi paikalle ja esittäydyin uudelle tuttavalleni, jota en ollut aiemmin tavannutkaan. Kävin avustamassa ahkiollani, että tavarat sai helpommin leiripaikalle, mutta melko pian tämän jälkeen vetäydyin itse yöpuulle uuteen tarppiini, koska olin väsynyt aikaisemmasta laivamatkasta Tukholmaan ja sen aikaisista herätyksistä. Iltapalaksi söin ruisleipää ja sen päällä ruåtsalaisesta ruåkakaupasta ostamaani äyriäistuorejuustoa tms. Ihan maistuvaa :-)

Lämmitin vielä kaasukeittimellä kenttäpulloon kuumat vedet, pullo pussiin ja käärin sen fleesetakkiini. Sillä tarkenisi varpaat varmasti aamuun asti, en ottanut riskiä huonosti nukutusta yöstä. Huomasin, että lumihiutaleiden rapina kuulosti cuben kankaassa erilaiselta ja voimakkaammalta kuin taffetassa. No hämmings, mukavahan sitä oli kuunnella sen vähäisen ajan, kun unen tuloa piti odotella. 

Aamulla heräsin puoli yhdeksältä.Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja siitä huomasin toisen edun laavukankaaseen nähden valoisuuden lisäksi, nimittäin kangas ei venymättömänä kaareudu lumen painosta ja pinta on ehkä vähän liukkaampaa, joten lumien liu'utus alas katolta onnistui vielä laavukankaistakin helpommin keskitolppaa tönäisemällä. Kävin aamukahvilla naapurissa ja istuin tovin kaminan loimussa, mutta kuumahan siinä hommassa tuli. 

Aloin valmistautua hiihtolenkille. Pakkasin tavaroita ahkioon. Otin ylimääräistäkin, jotta saisin kunnollisen ahkionvetoharjoituksen. Ylimääräistä järjestyi vielä muutenkin, kun appi käytti tilaisuudenhyväksi viilata itse kuljetettavien tavaroiden grammoja ja pyysi kauniisti lupaa laittaa myös omat valokuvaus- ym varusteensa ahkiooni. Nimimerkillä viiden kilon kolmijalka. :-D No eipä se paino niin äkkiä ahkiossa tunnu, joten saivathan ne siellä lojua. Kunhan hoitaisi pääosin ladun aukaisemisen ;-)

Liikkeelle lähdimme kymmenen maissa. Yksi jäi potemaan jalkasärkyä leiriin, joten lähdimme parina. Suuntasimme metsäautouraa pohjoiseen kohti Liesilammia. Päivän tavoite oli Kirkaslammella asti. Valokuvasin matkalla melko runsaasti. Maisema oli talvinen. Puissa lunta ja maassa onneksi vain sen verran vähän, että nano-Peltosillakin pystyi hiihtämään ilman, että monon sisälle menisi kokoajan lunta. En omista saappailla hiihdettäviä suksia. Mutta keli oli varusteilleni juuri sopiva! 

Liesilammi.

Kettulammin sula.

 
Käsikivenkankaan tienoilla havaitsin runsaasti hirven jälkiä. Lienee pitkäkoipien talvehtimisaluetta. Muita havaitsemiani jälkiä olivat ketun, oravan ja jäniksen jäljet. Yhtäkään lintua en nähnyt koko viikonloppuna, mutta yhden korpin kuulin korahtelevan mennessään.

 

Lumista männikköä.

Haukilampi itselaukaisijalla ja ahkionvetäjä.

Kyyry.

Vähän ennen Kirkaslampea otin suunnistajan paikan, kun oikaisimme Haukilammelta suon yli reittien ulkopuolelta. Helppo pätkä, vaikka suo oli karttaamme merkitty ojitetuksi. Ei turhan tiheää puustoa, joten hiihto sujui ahkionkin kanssa muitta mutkitta. Kompassia oli hyvä roikottaa ahkion vetovajaiden (BW tetsarin) rintaremmistä. Pystyi pienellä vilkaisulla tarkistamaan kompassisuunnan. Kirkaslammelle tulimme puoli kolmen aikaan ja siellä teimme tulet ja keittelimme kahvit. Matkavauhti ei itse latua auratessa päätä huimannut, mutta ehtipähän katselemaan myös ympärilleen. Pari kilometriä tunnissa oli keskinopeus.

Kahvit tulilla.

Kirkaslampi 360 astetta.

 

Koveron tila iltahämärässä.

Tammikuinen pitkä ilta alkoi jo hämärtää ja päätimme jouduttaa matkantekoamme menemällä osan loppumatkasta tietä pitkin. Lähdimme kohti Koveron tilaa ja edelleen Liesijoelle asti, jossa siirryimme takaisin varsinaiselle polkureitille ja menimme viimeiset pari kilometriä metsässä kulkevaa reittiä takaisin leiriin. Hiihtokaveriltani oli unohtunut otsalamppu teltalle ja kuljin takana näyttäen omalla Fenixilläni valoa. Kuulin hänen valittavan, että varjo hyppii ikävästi takaa tulevassa valokeilassa. Otsalampun valossa aina varjo seuraa kulkijaa, ja muita maailman ihmeellisiä asioita... :-) Kuuden maissa olimme Kirkas-Soljasella. Päivän hiihtokilometrit olivat melkolailla tasan 17, joista noin 12 umpihankea ja 5 tien piennarta. 

Liesijoki otsalampun valossa.

Lauantai-sunnuntai -yölle oli luvattu kovaa tuulta ja lumipyryä. Jatkoin tapaani etsiä tarpilleni kaikista epäedullisimman paikan, jotta saan itselleni tarkan kuvan mihin siitä oikeasti on. Purin leirin ja pystytin sen uudelleen Kirkas-Soljasen jäälle. Kiinnitin tarpin jäähän tavallisilla V-mallisilla telttakiiloilla. Kiinnitys oli helppoa iskemällä kirveen hamaralla, mutta tietenkin kiilan taipumista oli varottava lyödessä. Kiila pysyi jäässä niin hyvin, että se oli myös irroitettava kirveen avulla hajottamalla jää ympäriltä.

Olin luvannut kokkailla illalla hirvestä jotain päivälliseksi ja menin leirin siirtämisen jälkeen lunastamaan tämän lupaukseni. Pilkoin porkkanat (0,5 kg), perunat (1kg) ja sipulit (0,5kg) folioihin ja heitin nuotiopaikan hiillokseen. 30 minuuttia riitti kypsentämisajaksi. Laitoin vielä klapejakin päälle, jotta sain kunnon tulet paistella hirven käristystä paistinpannulla tulilla. Äkkiä hävisi kaikki tarjolla olleet pöperöt ja kuulemma maistuikin. Salaattiakin oli ja fetajuustoa myös. Päälle hörppäsin 0,5 litran pullon cocacolaa.. Eipä ole koskaan aiemmin ollut limsaa eväänä, mutta piristihän se pitkän hiihtopäivän jälkeen. :-)

Päivällinen.

Kävin vielä iltateellä Hawuteltassa ja menin sitten kuulostelemaan tuulta ja lumipöllyä jäälle tarpin alle. Lämmitin taas vedet pulloon jalkopäädyn lämmikkeeksi. Pakkasta oli silloin viisi astetta. Aamulla heräsin varttia vaille yhdeksältä. Eipä ollut lumipöllyistä tai tuulesta yön aikana harmia. Tuulenpuuskat kyllä kuului ja välillä kattoon rämähti kerralla paljon lunta, mutta sisällä sai nukkua aivan rauhassa läpi yön. Sen verran oli tullut joku pyörre oviaukon kohdalle, että aukon sivussa kumossa olleiden saappaiden ja vetovaljaiden päällä oli lunta.

 








Tarpista ulos tullessani huomasin, että pakkanen oli kiristynyt tuntuvasti yön aikana. Totesin saman myös huonelämpömittaristani, joka ei jaksanut näyttää mitään vaan oli valahtanut aivan pohjaan saakka. Tosin mittausalue loppuu kymmeneen pakkasasteeseen. Tuulen vaikutus operatiiviseen lämpötilaan oli myös huomattava. 

Aamupalan jälkeen pakkailin tavarani pikkuhiljaa ja puolen päivän jälkeen olin kotosalla. Oli todella mukava reissu ja hyvää kokemusta tuli taas tuulisesta ja lumipöllyisestä kelistäkin. Tottahan se on, että se pieni pakkaslumihöytyvä pyrkii tunkemaan joka paikkaan, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee. Tosin ei vieläkään missään äärirajoilla tarvinnut mennä tarpin kanssa, kun vain muistaa ne reunat tilkitä, ettei sieltä alta tuule. Talvellahan se on varsinkin helppoa, kun ei tarvitse kuin lunta vähän kinostaa haluamiinsa kohtiin... 

En malta olla kehumatta ahkiotani! Eipä kaatunut kertaakaan vaikka maasto oli ajoittain kuin vaakatasoon käännetty kumparelaskurinne ja kyyry kallisteli puolelta toiselle vaan ei kipannut.  Ja hyvin luistaa. Ihme, että muita hiihtäjiä ei tullut vastaan.. Taitaa olla sakki niin mukavuudenhaluista, että mittaavat talven hiihtokilometrinsä mieluummin koneladuilta ;-) Siellä olisi nyt valmiiksi jyrättyä pohjaa kilometrikaupalla, sinne vain sankoin joukoin hiihtelemään... Tai saattaa ne urat olla jo sataneet umpeenkin, mutta avatkaa sitten uudet!

#twonights

Paulitarppi

Ensimmäinen ruutupaperista tehty pienoismalli, 1/10.

Kotiuduttuani Pukalan virkistysmetsän virkistävästä metsäreissusta aloin alitajuisesti pohdiskelemaan 

a) isompaa

b) suojaavampaa tarppimallia. :-)

Verkossa surffaillessani satuin löytämään Andy Howellin kirjoittaman arvostelun MLD:n Trailstar suojakankaasta. Kannen kuvassa joku pötkötti tarppinsa alla vuoristossa. Rullailin tiedostoa alaspäin ja muista kuvakulmista päättelin, että tarppi oli ommeltu muotoon viidestä saman muotoisesta kolmiosta. Ajattelin, että se on siinä! Malli vakuutti minut todella heti ensisilmäyksellä. Alkoi hurja pohdiskelu ja kolmion kulmien laskeminen. Josko tekisikin sitten semmoisen. Piirsin muodon paperille monesta suunnasta, tein pienoismalleja, laskin kangasmääriä, vakuutuin lisää.

Mitoitin oman versioni siten, että pystyin tekemään yhden kolmion 148 senttiä leveästä taffetan kangaspakasta. Silloin maanvastaisen sivun pituudeksi muodostuu 200 senttiä ja korkeudeksi korkeimmillaan reunat maassa kiinni 130 senttiä. Mitat eivät täsmää MLD:n ilmoittamiin mittoihin missään suunnassa. MLD ilmoittaa maanvastaisen sivun pituudeksi 218 senttiä ja korkeuden on kerrottu olevan noin 110 senttiä (44 tuumaa). Korkeuteen voi vaikuttaa pystytystavalla suuresti. Ja toisaalta jo mitoitusvaiheella on suuri merkitys, mikäli kangaskolmion kulma on huipulla suurempi, muodostuu pystytyksestä matalampi. En tiedä millä kolmion kulmilla MLD Trailstar on tehty, mutta vaikuttaa siltä, että se on ehkä hieman matalampi. Eli kolmion huippukulma olisi isompi. Mene ja tiedä, mutta se syntyisi samanlevyisestä kangaspakasta pidentämällä maanvastaista sivua 18 senttiä joka reunalta. Toisaalta asialla ei ole mitään väliä, vaan tämä on minun oma tarppini, jonka geometriaan sain inspiraation toisesta. Sellaista on varmasti tapahtunut myös muussa teollisuudessa. :-D Olen pyrkinyt optimoimaan kolmion kulmat siten, että korkeutta olisi mukavasti lattiapinta-alan liikaa pienenemättä.

Ketjukäyrä piirrettynä kaavapaperille.

Aloitin "Tarpin ompelua" -ketjun Vaellusnettiin syksyllä 2013 sen jälkeen, kun olin jo tilannut kankaat projektiini. Malli aiheutti aluksi paljon keskustelua, mutta käytännön kokemuksia ei Suomesta yllättäen löytynyt. Löytyykö lukijoista Trailstarin käyttäjiä?

Mututuntumia löytyi sitten sitäkin enemmän suunnasta jos toisestakin. Epäilyksiä herätti ainakin majoitteen ja sen alla yöpyvän retkeilijän selviytyminen tuulisista ja lumisista olosuhteista. Itse olen selvinnyt tähän asti joka kelissä hyvin vaikka on lunta tullut vaakatasossa tai tuulenpuuskat olleet yli 20 m/s. Ainakaan vielä eivät ole rajat tulleet vastaan.  Mielelläni lukisin lisää myös Paulitarpin/vastaavien käyttäjien kommentteja tästä! Olen jo myynyt näitä useita ja lähettänyt kymmenille henkilöille ohjeenkin tarpin tekemiseen, joten nyt tämän muotoisen majoitteen käyttäjiä jo on kotimaassakin...

Jo alkuvaiheessa foorumilla tuli puheeksi ketjukäyrä, "cat(enary) cut/curve". Se siis tarkoittaa muotoa, johon ketju asettuu, kun sitä roikotetaan kahdesta pisteestä. Päätin lisätä haastetta saumoihin sen verran, että kokeilin käyrää, koska lopputuloksena kankaan piti näin kiristyä huomattavasti helpommin kuin perinteiset suoraksi leikatut ja ommellut kankaat. Niin se todellakin tekeekin! Käyrän syvyytenä olen käyttänyt noin neljää senttiä 180 cm matkalla.

Aluksi tein tietenkin kaavan kattokolmioille. Kaavan avulla kankaan leikkaaminen on todella helppoa! Aina kannattaa tehdä kaava. Tulee varmasti saman muotoisia kangaskappaleita ja se on käytettävyydeltään optimaalisen ja ulkonäöltään siistin lopputuloksen edellytys. Lisäksi työn toistaminen jälkikäteen on huomattavasti helpompaa. Alla on muutama kuva ensimmäisen Paulitarpin tekemisestä. Nyt niitä onkin tullut tehtyä jo aika monta... :-)

Kolmioiden leikkailua.

Kaikki saumat vievät huipulle. :-)

Vanha ompelukone. Tuo hajosi jo ajat sitten.

Ensimmäisiä pystytyksiä, Eino-myrskyssä 2013.

Yläpuolella kuva ensimmäisestä tuulitestistä. Eino-myrskyn puuskat olivat nopeudeltaan parikymmentä metriä sekunnissa. Viestin lopussa myös linkki myrskyssä kuvattuun videoon.

Huipulla on lenkki tarpin pystyttämiseksi ilman keskitolppaa

Keskitolpan tuppi mahdollistaa tolpan asettamisen vinoon.

Eräänä päivänä pohdiskelin suojakankaani alla, että on harmi, kun keskisauva pönöttää juuri tarpin korkeimmalla kohdalla, vaikka varsinkin yksin leiriytyessä juuri siihen kohtaan haluaisi istahtaa. Keksin ratkaisuksi ommella huipulle lyhyen suustaan suljettavan "putken". Sen ansiosta keskitolpan voi asettaa vinoon ja näin korkein tila jää hyötykäyttöön :-) Siitä kuva vieressä. Samaa ideaa olen hyödyntänyt myös suorissa tarpeissa hyvin kokemuksin.






Nurkkien naruiksi tutkailin useita erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin 2 milliä paksuun polyesterinaruun. Vahvaa ja edullista, helposti solmittavaa nyöriä. Ja sitä saa vieläpä suomalaisesta verkkokaupasta kätevästi. Sain "Korpijaakolta" vinkin, että solmuna voisi käyttää niin sanottua Blake's Hitch -kitkasolmua. Harjoittelin solmun pyöräyttämisen ja hämmästyin sen pätevyydestä. Todella näppärä ja varmasti pitävä helposti säädettävä kitkasolmu! Sopii moniin muihinkin sovelluksiin kuin pelkästään tarpin nurkkanaruihin, joissa vaaditaan vedossa lujasti pitävää, mutta helposti pituudestaan säädettävää narua. Ilmeisesti alunperin solmua on käytetty kiipeilytouhuissa, joten jos joku sen varassa uskaltaa roikkuakin, niin kyllä sen varaan uskaltaa majoitteensakin virittää. :-D

Yksinkertainen, mutta kätevä säädettävä nurkkanaru Blaken solmulla.

Nurkissa olevat kiinnikkeet ovat tehty 20 mm leveästä vahvasta nauhasta ja ommeltu vahvikkeen kanssa kiinni kattoon. Olen testannut nurkan roikkumalla sen varassa eli varmasti on riittävän kestävä :-) Alla pari kuvaa nurkkien kiinnikkeistä ja ompelutyylistä... Kiinnikkeitä tarpin reunassa on yhteensä 10 kappaletta, nurkissa ja nurkkien välissä.

Tarppi on käynyt läpi monia kehitysvaiheita ja siitä on jo aika monta eri versiota olemassa, mutta tässä lyhykäisyydessään aluksi tämän perusmallin historiaa. Käyttökokemuksiakin päivittyy muihin postauksiin myöhemmin, mutta voin sanoa, että olen ollut joka reissulla tähän majoitteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Öitä on nyt takana kolmisenkymmentä. Olen tehnyt Paulista myös liepeellisen version (875 g), suurennetun version liepeillä tai ilman katossa olevin myrskykiinnikkein (n. 1900 g) ja "painottoman" version cuben fiber -purjelaminaatista (222 g). Kirjoittelen myöhemmin niistä kaikista jotain perusominaisuuksia täältä helposti löydettävään muotoon ilman, että yhden postauksen pituus venyisi kilometrien mittaiseksi ;-) Aion myös vertailla cuben fiberin ja taffetan eroja materiaalin työstön ja majoitteen käytön kannalta.

Pari viikkoa sitten tein tilaustyönä tarppiin pohjan (352g) ja jo aiemmin olen kehitellyt nurkkiin kiinnityssysteemin jota pohja hyödyntää.  Samoihin kiinnikkeisiin voi kiinnittää myös rankisen, lisäkatteen kaminalle... Seuraavat projektit tähän liittyen tullevat olemaan jotain rankisvirityksiä yms :-) Ja omalle ammuslaatikkokaminalle pitäisi tehdä kylkeen pieni kate ja testailla sitä.

Leiri Alasjärvellä joulukuussa 2014.

Leiri Kaukajärven Hikivuorella joulukuussa 2014.

Leiri Näsijärven rannassa kalliolla joulukuussa 2014. Let there be rock ;-)

Paulitarpin ominaisuuksia kootusti (taffeta/laavukankainen):

- Kankaan ja nurkkanarujen paino alle 600 gramma (kestää hyvin kipinöitä ja kipinän reiät voi teipata)
- Tilaa sopivasti kahdelle henkilölle varusteineen
- Reunoissa noin 40 cm portaattomasti säädettävät narut ilman hajoavia muoviosia
- Katossa on sisällä runsaasti (8-10) kiinnikkeitä roikotuksiin ja kuivatusnaruille + erikoisempiin pystytyksiin
- 10 kpl kiinnityspisteitä reunassa
- 1 lenkki huipulla ulkopuolella, jotta tarpin saa pystyyn puiden väliin ilman pystytolppia
- Tuuletus oviaukosta tai reunan alta
- Kaikki saumat teipaan vedenpitäviksi ja testaan suihkun alla erikseen
- Kiinnikkeet reunoissa rankista, irtopohjaa, kaminakattoa yms varten.


Näitä kannattaa tiedustella minulta, jos kiinnostaa saada itselle samanmoinen :-) Saa kommentoida ja heittää ajatuksia!


Video: Paulitarppi kovassa tuulessa

Video: Pystytys

Video: Pystyttäminen ilman tolppia 

Kuvia: Tuulitestauskuvia

Kuvia: Käyttö teltan keittokatoksena/lisäabsidina

Kuvia: Tarppiprojekti

Kuvia: Lumitesti

Ohje Paulitarpin tekemiseen: Lataa tästä ohje ja tee Paulitarppisi itse!

Viikon kuva: Viikko 4

Viikon kuva: Viikko 4

Viikon kuva: Viikko 3

Viikon kuva: Viikko 3

Viikon kuva: Viikko 2

Viikon kuva: Viikko 2

Viikon kuva: Viikko 1

Liityn viikon kuvaajien joukkoon! Valitsen yhden kuvan vuoden jokaiselta viikolta ja julkaisen tunnisteella "Viikon kuvat 2015".

Viikon kuva: Viikko 1