Velhoveden reitti pyörällä 7.7.2017

Kolmannen, vaan ei viimeisen, kesälomapätkäni viimeisen arkipäivän käytin pyöräillen Uudenkaupungin Velhoveden ympäri. Velhovesi on makean veden allas, joka rajoittuu saariin ja tehtyihin sulkuihin. Alunperin patoaminen on tehty Ukin lannoitetehdasta varten 60-luvulla, mutta tällä hetkellä suurempi kuluttaja taitaa olla seudun asukkaat, sillä Uudenkaupungin lisäksi tuosta altaasta ottaa juomavetensä muutama muukin lähiseudun kunta. Samasta vesialueesta on kyse, mutta järven pohjoisosaa kutsutaan Velhovedeksi ja eteläosaa Ruotsinvedeksi.

Olenhan minä Velhoveden ympäri mennyt useasti, mutta en koskaan aiemmin polkupyörällä. Varsin tuttuja ovat myös monet tuon reitin ympärillä olevat luontokohteet. Pari kertaa olen käynyt Liesluodossa, kerran päiväseltään ja kerran yöretkellä lapsen kanssa. Lepäisten kärjessä ramppaan lähes jatkuvalla syötöllä, Kammelassa käyn heittämässä silloin tällöin uistinta ja onpa Pyhämaan Pamprinniemikin tuttu paikka. Ainiin, ja keväällä kävin katsomassa Kammelassa olevaa lintutorniakin! Siitä jäi kuvat näköjään julkaisematta, mutta maininta reissusta löytyy täältä. Olisi siellä vielä toki uuttakin metsäistä nähtävää, mutta jätin tällä kertaa poikkeamiset metsän puolelle väliin ja pyöräilin vaan.

Pääreitillä on mittaa noin 50 kilometriä, mutta minulle kilometrejä kertyi polkien hieman päälle 60.

Otajärven lintutornilla 6.7.2017

Sen verran haipakkaa tämä kesäaika, ettei ihan pysy kronologisessa järjestyksessäkään nämä jorinat, kun tulee jotain aina väliin mistä on mukavinta kirjoittaa välittömästi... Edellisen kesäloman toisella viikolla tuli kuitenkin piipahdettua länsirannikon reissulla Otajärvellä ja sieltä laittelen tässä kuvia. Järven rannalla sijaitsee yksi lintutorni (karttalinkki), lintulava (karttalinkki) ja sen lisäksi pieni, mutta viihtyisä luontotupa lintulavan välittömässä läheisyydessä. 

Vähän tietoa paikasta.

Onkikisoissa Saimaan kanavalla, 15.7.2017

Kalakisat alkamaisillaan kanavalla.

Kävin tänään päiväseltään vanhimman lapsen kanssa ajelemassa itärajan tuntumassa Saimaan kanavalla, jossa järjestetään tänä viikonloppuna SM-kilpaonkimittelöt. Hollantilaiskaveri lenteli sitä varten Suomeen viikonlopuksi ja saumat päästä näkemään häntä oli tällä kertaa siellä. 

Saimaan kanava oli minulle tuntematon paikka, joten siinäkin mielessä Nuijamaalle ja edelleen Venäjälle johtavan tien varteen oli mukava körötellä, vaikka matkaa olikin melkein 2 ja puoli sataa kilometriä suuntaansa. Aiemmin tällä viikolla kävin jo Yyterissä ja nyt sitten melkein saman matkan idän suuntaan... Onhan tässä toki menty suomenniemeä ristiin rastiin viime aikoina muutenkin.

Alla kuvia ja kuvatekstejä reissulta.

Surviaissääsken toukat.

Tuttuja pilkkihommista nämä syötit.

82 onkijaa.

Tämä mato-onkiminen tuntuu olevan äärimmilleen vedettynä melkoista välineurheilua.

Mansikkasato oli oivallinen Saimaan kanavan varrella.

Lisää kalojen herkkupalloja.

Kastematojen kauhu.

Kello kymmentä vaille kisan alku... Alkoi hirmuinen syöttien pommitus kanavaan.

Kuului sorsien ääniä metsän suunnasta ja käytiin katsomassa. Löytyi kiva kosteikko, jossa oli runsaasti heinäsorsia. Lähinnä äänistä päätellen.

Oli hepokatti maantiellä poikittain.. ja niin edespäin.

Nostosilta.

Kanavaa.

Lisää mansikoita.

Kanavassa kulkee isotkin laivat.

Hollantilainen alus. Pohdittiin hollantilaiskaverin kanssa, että mitähän se mahtoi kuljettaa. Heitin arvauksena, että "huumeita ja avaruuskakkuja varmaan.. Vai oliko teillä jotain muitakin vientituotteita?"

Laiva sekoitti syötitykset ja kalojen päät siinä määrin, että seuraavia tärppejä sai tovin odotella laivan poistumisen jälkeen.

Kanavan sulkuportti.

Salpalinjaa Lappeenrannasta Taavettiin päin.. Käytiin tutustumassa muutamaan bunkkeriin.

Ampuma-aukko.

Majoitustiloja betonikorsun sisältä.

Järeä ovi.

Lisää ampuma-aukkoja.

Iltauinnilla Yyterissä

Vietän parhaillaan iltaa yhden yön reissulla Porissa. En ole Jazzeilla eikä tämä muutenkaan mikään lomajuttu ole, vaan ihan työmatka vaan... Mutta vapaa ilta kuitenkin Yyterinsannoilla. Huomenna matka jatkuu aikaisin tehtaalle työasioiden pariin ja sitten iltapäivällä on edessä ajomatka takaisin kotiin. Ihan mukava oli kyllä päästä näin pikaisestikin tänne Yyteriin käymään, kun en ollut aiemmin käynytkään... Pitänee palata joskus uudestaan ja kahlata sitten Munakariinkin, joka jäi tällä kertaa tekemättä myöhäiseksi viivästyneen saapumisen vuoksi.


Jos käy Yyterissä, on kuitenkin kuulemma pakko käydä uimassa. No minäpä kävin äsken samalla, kun kävin pikkuisen iltakävelyllä rannassa. Melko pitkälle sai tallustella ennen kuin vettä oli polven yläpuolelle.




Pitkä varjo ilta-auringossa hiekkarannalla.

Onkireissu Väärä-Mustalla, 2.7.2017

Onkija.

Väärä-Musta Vaakkoissa (karttalinkki) paljastui ahvenrikkaaksi järveksi onkiretkellä. Eipä tarvinnut kuin pistää madonpätkä koukkuun ja laskea koukku veteen niin pian painui koho pinnan alle ja ensimmäinen ahven oli rannalla. Ei nyt mikään köriläs, mutta ahven kuitenkin. Täytyy talvikaudellakin muistaa käydä tuolla pilkillä...

Kaikkiaan 13 ahventa sai pienempi väki saaliiksi. Aavistuksen työläitä oli kalat käsitellä syötävään kuntoon, mutta joka tapauksessa kaikki saaliskalat päätyivät pöytään, kun iltapalaksi oli ahvenkeittoa juuri pyydetyistä Vaakkoin ahvenista. Kyllä se kannatti. Erinomainen maukas soppa saatiin aikaiseksi.

Koho, joka ei ole vielä veden pinnan alapuolella.

Toinenkin koho. Ajatutunut vähän heinikon puolelle.

Kalasaalis.

Hilla kypsymässä.

Kihokit vesirajassa.

Vanamot kukassa.

Maariankämmeköitäkin näkyi useampia metsässä.

Päättömät ahvenet.

Ahvensoppaa porisemassa. Ruodot oli helpompi irrotella kypsistä kaloista lautasella.

Saariselän maisemissa 28.6.2017

Kun päätös Saariselällä käymisestä tehtiin, oli takana jo ulkoilua reissun aiempina päivinä Karvion järvimaisemissa, Kylmäluoman männikköisillä harjuilla ja soilla sekä Riisitunturin kuusikoissa ja avarissa tunturimaisemissa. Saariselällä oli tähän tarjota vielä lisäksi muun muassa helposti pienten lasten kanssa saavutettavissa oleva täysin puuton avotunturi, Kaunispää, ja tunturikoivikkoa, johon aioimme suunnata Kiilopäältä. 

Kaunispäällä kävimme kahvilla ja hieman kävelemässä avotunturissa sen jälkeen, kun olimme tulomatkalla poikenneet Tankavaaran luontokeskuksessa katsomassa vanhimman lapsen toivomaa petolintunäyttelyä ja kierrettyämme luontokeskuksen takametsässä lyhyen urpiaispolun.

Luontopolkujen alkupää Tankavaarassa.

Riisin Rääpäsy, 27.6.2017

Vaunureissun juttu tästä linkistä. 

Riisin Rääpäsy on reilun neljän kilometrin kierros, joka kohoaa ensimmäisen kolmanneksen matkalla loivasti ja helppokulkuista polkua Riisitunturin huipulle ja kiertää mutkan Ikkunalammen ja Riisin tuvan kautta takaisin. Koko loppumatka huipulta eteenpäin on alamäkeä.

Lähtöpaikka Riisitunturille.

Päiväretkeilyä Kylmäluomassa 26.6.2017

Vaunureissun juttu tästä linkistä.

Kylmäluomaan saapuminen oli siis venähtänyt niin myöhäiseksi, että varasin vaunupaikan kahdeksi yöksi leirintäalueella, jotta voisimme tutustua lähiympäristöön kokonaisen päivän. Alue vaikutti erityisen kiinnostavalta. Yöllä satoi, kuten käytännössä koko edellisen päivän, mutta olimme kärppänä lähdössä heti leirintäaluetta loitommalle ulkoilemaan ja johonkin tulipaikalle syömään, kun sade lakkasi. 

Virranniemen kierros Karviossa, 24.6.2017

Vaunureissun ensimmäisenä iltana hyttysten valloittamassa Karvion Lomakeskuksessa katselin kartalta mahdollista lähialueen patikointipolkua. Sellainen löytyikin aivan vierestä, kun huomasin kartasta, että Virranniemen kiertää polku (karttalinkki). Kävelimme ensin leirintäalueen ympäri ja kävimme katsomassa Karvion kanavaa, jossa oli jokunen kalamies kokeilemassa kalaonneaan. Sitten menimme vaunulle tekemään pussillisen evässämpylöitä ja lähdimme iltapalakävelylle tuolle reilun parin kilometrin kierrokselle niemi vastapäivään kiertäen. 

Kermajärvi.

Asuntovaunuilua ympäri Suomea 24-30.6.2017

Kävin vedättämässä perheen voimin asuntovaunua ensin itään ja sitten pohjoiseen kesäkuun viimeisen viikon. Jos valittelin ennen Muotkan vaellusta, että kesäkuisia Lapinreissuja ei minulla juuri ole tehtynä, niin tulipa tätä nyt sitten korjattua peräti kahdella visiitillä vuonna 2017.

Martsarin kanahaukat 5

Kävi pari viikkoa sitten kohtalaisen hyvä säkä kanahaukan pesällä käydessä. Jäi tämä juttu kirjoittamatta loppuun ja julkaisematta, kun tapahtuma oli heti Muotkan vaelluksen jälkeen seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Viikko reissun jälkeen meni nimittäin vaellusjorinaa rustatessa ja siitä seuraava viikko jonkinasteista kirjoitusähkyä potiessa. 

Mutta pääsinpäs sitten näkemään ne poikaset... Vieläpä harvinaisen läheltä!

Silmä tuijottelee pesästä.

Menin kahden vanhemman lapsen kanssa käymään pesällä ja jo pyörätieltä huomasin outoa puuhastelua pesäpuulla. Pari kypäräpäistä henkilöä viritteli köyttä ja kolmas miespuoleinen henkilö istuskeli varusteiden kanssa maassa viereisen puun juurella. Jo etäältä kuului huhuilua, että "ei täällä pahanteossa olla", kun lähestyimme pesäpuuta. Pesähän siis sijaitsee alle 30 metrin päässä vilkkaasta pyörätiestä ja polkujakin menee jopa ihan pesäpuun ali eli ihmisiä siinä pyörii, mutta varmaan aika harva petolintujen oleskelusta mitään tietää.

Menin jututtamaan porukkaa ja he kertoivat olevansa rengastajia. Kuulemma olivat jo edellisenäkin vuotena käyneet samassa metsässä kanahaukkoja rengastamassa eli ihan uusi pesijä tämä kanahaukka ei sitten ollutkaan, vaikka niin olin aiemmin epäillyt. Sattumalta tulimme paikalle juuri parahiksi, koska he eivät vielä tienneet mitä pesässä on ja olivat vasta matkalla sinne. Sanoin nähneeni siellä kiikareilla yhden poikasen reilu viikko aiemmin eli ainakin yksi poikanen siellä sitten odottelisi. Menimme pois tieltä läheiselle nyppylälle kiikaroimaan, kun sieltä kohtalaisen hyvin on mahdollista pesään nähdä ja seurailimme, kun yksi rengastusporukasta lähti köysien kanssa kypärä päässä kiipeämään pesää kohti...

Melkein pesällä.

Kauan ei mennyt, kun kypäräpäinen mieshenkilö kapusi pesän tasalle ja huuteli, että täällähän on kolme poikasta. Emohaukka piti omaa ääntänsä ja lentelikin ympäristössä, mutta ei kuitenkaan hyökännyt pesälle tulleiden kimppuun. Pesälle kiivennyt henkilö laski poikaset putkikassissa alas mittailtavaksi ja rengastettavaksi ja menimme siihen tietenkin hetkeksi lasten kanssa katsomaan. 

Hauskan näköinen lintukolmikko!

Yksi poikanen kurkkaa pesästä ennen nappaamistaan kassiin.

Kolme kappaletta kanahaukan poikasia.

Koko hommaan meni vain noin vartin verran ja lähdimme sitten pyöräilemään takaisin kotiin. Tuskinpa olisi edes yrittämällä onnistunut ajoitus näin passelisti, vaikka olisi rengastuksesta etukäteen tiennytkin...

Itsestään kiristyvän tarpin nyörin testikokemuksia Muotkalta

Muotkan reissulla kokeilin tarpin pystytyksissä aiemmin tekemiäni tarpin oviaukon nyörejä, jotka kiristävät itse itsensä. Mukana reissussa minulla oli kolme oviaukon nyöriä, joista yksi oli varustettu kolme millisellä, toinen kuuden millin ja kolmas yhdeksän milliä paksulla kuminyörillä.

Muotkan vaellus 3-8.6.2017, 6. päivä: Loppumatka Tirroon

Tästä linkistä vaelluskertomuksen ensimmäiseen osaan.

Aamu leirissä. Taustalla Kuarvikozza eli Käyräkynsi.

Viides ja viimeinen metsäaamu koitti Muotkan reissulla. Minulla ja isällä oli aikomus kävellä illaksi Tirroon. Veli taas lähti vain alkumatkaksi meidän kanssa ja erkaantui sitten muutaman kilometrin jälkeen omille poluilleen Vestojokea kalastamaan pariksi päiväksi. Hän oli varmaan niin jo ajatellut itsekin, mutta pyysin vielä erikseen, että hän tulisi samalle puolelle vuolasta Vestojokea, että ei jäisi hankalia ylityksiä enää yksin kahlattavaksi viimeisille vaelluspäiville.