lauantai 25. marraskuuta 2017

Saarilammella makkaranpaistossa, 25.11.2017


Vaahtoja!

Tänään kävimme perheen voimin ulkoilemassa Nuuksion kansallispuiston läntisimpään osaan sijoittuvan Saarilammen reiteillä. Kuljeskelimme parkkipaikalta (karttalinkki) Klassarinkierrosta Tikankolon (karttalinkki) ohi nuotiopaikalle (karttalinkki) ja samaa reittiä takaisin.

Keli oli vaihteeksi kirkas. Järven pinnalla leijaili usvaa ja aurinko kiersi matalalla puiden yli mailleen. Jopa upeaa. Alkuviikon lumet oli jo kokonaan sulaneet pois, kun edeltävä päivä oli +7. 

Parkkipaikka oli Nuuksiolle tyypillisesti tupaten täynnä. Yksi paikka sentään löytyi meidän corollalle reunasta ja kenties puolittain jo parkkialueen ulkopuolelta. Poluilla tuli jokunen kööri vastaan ja nuotiopaikka vilisi vaellusharjoituksella olleita partiolaisia, jotka tallasivat märissä vaelluskengissään ja käristivät trangioilla muussia ja niin sanottua riistakäristystä kaupan pakastealtaasta,  eli todennäköisesti uusiseelantilaista saksanhirveä.

Sateisena edennyt syksy näkyi poluilla selvästi. Pitkospuut olivat monin paikoin kokonaan veden alla ja maastoon oli korkeampia kohtia myöten kierrellen jo kulunut runsaasti uusia uria. Kyllä saappaat olivat täysin oikea valinta tälläkin kertaa ja sellaiset meillä kaikilla olikin jalassa.

Puolisentoista kilometriä tuli matkaa suuntaansa ja noin kolme yhteensä. En tiedä mistä johtuu, onko sitten syksyn viileyden ja sitä kautta vaatemäärän aiheuttama jäykkyys syynä, kun keskimmäinen oli jo vähän väsähtänyt paluumatkalla kävelyyn. Tällä kertaa piristeenä toimi loppumatkan puronvarsi, jossa saattoi laskeskella vaahtoja. Purosta löytyikin niitä useita. Jopa parikymmentä kappaletta. Siinä sitä jo onkin ihmettelemistä kuinka yhdessä purossa voikaan olla vaahtoja niin monta. Taisimme jopa 22 vaahdon kokonaislukumäärään päästä viihtyisällä kuusikon läpi virtaavalla puropätkällä. 

Mukavaa puuhaa tämä retkeily. Mielelläni harrastaisin paljon enemmänkin. Sen verran oli leppoisaa, että kyllä siinä vähän sai taas työelämän puristamia mehuja imettyä takaisin päin. Kenties itsenäisyyspäivän paikkeilla joutaisi lasten kanssa jopa yöksikin maastoon, kun ajattelin noita kertyneitä saldoja pitää pari päivää pois...

Kuvat alla.













Joku unohti kalsonkinsa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!