keskiviikko 17. elokuuta 2016

Tainionvirran melontaretki 13-14.8.2016: Rouvassaaresta Sysmään

Tästä linkistä pääset melontaretken alkuun.



Sillä sieni.


Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen herätys oli seitsemältä aamulla. Ylös nousin ehkä puoli kahdeksalta, kun tovi meni pötkötellessä. Laitoimme leirin pakettiin ennen aamupalaa ja yhdeksän aikaan oli kanootit liikkeellä. Heittelin muutaman heiton virvelillä rantakiviltä, mutta en saanut saalista. Ei ollut nyt ohuempi siima tarttunut mukaan ja lippa tuskin kelpaa ahvenille, jos vieheen edessä on pitkä peruke. Aina voi kuitenkin yrittää.


Mainio aamuinen järvinäkymä!

Lähikuvauksen harjoittelua uudella kameralla.

Leiri hetki ennen purkua.

Metson jätöksiä? Näitä oli saarella runsaasti.

Näkymä etelään. Iso selkä.

Laiturista päättelimme, että se on ehkä kulkeutunut jäiden mukana paikalle.

Jonkun saappaassa on saarelle tullut ruusun siemen.

Mikä leppäkerttu tämä tämmöinen nyt oikein on? Isopirkko (Anatis Ocellata)? Iso se ainakin oli ja monta täplää. Oli tullut tarppikankaalle aamukävelylle.

Katajanmarjoja.

Kiviä.

Istahdus.


Keli oli huomattavasti tyyntynyt ja vähäisen tuulenvireen suunta oli kääntynyt idän puolelle eli se puhalsi takaa. Oruxmaps näytti jo kevyellä melomisella yli kuuden kilometrin tuntivauhtia. Tulipahan todettua, että tuulen vaikutus on huomattava kanoottipuuhissa. Suuntasimme suoraan järvenselän yli ja Korppisaaren (karttalinkki) ohi joelle. 


Jokimelontaa meillä oli enää neljä kilometriä ennen saapumista Majutselän Kuhansuuhun (karttalinkki). Majutselkä on samassa korkeudessa kuin Päijänne ja on kapeahkojen salmien kautta tuohon Suomen toiseksi suurimpaan järveen yhteydessä. Jokimatkalle osui vielä viimeinen pato (karttalinkki), joka oli helppo ohittaa kanoottia vetämällä vasemmalta puolelta. Varusteita ei tässä kohdassa tarvinnut nostaa kanootista erilleen kantamisen keventämiseksi.



Sunnuntaipäivän melonta alkaa.

Kaarnesaaren tienoilla.

Leveä ja tyyni joki. (karttalinkki)

Kaatunut koivu.

Kansallislintu.

Nimetön pieni virtapaikka (karttalinkki)

Tainionkosken padolla vesi saa taas kyytiä.

Puu keskellä virtaa.

Vääksyntie.

Kuhansuu. Vasemmalla Linnavuori (karttalinkki).

Lounaspaikaksi valikoimme Kahmaan niemen (karttalinkki), jossa saimme syödä hernekeitot ja jälkkäriksi kahvia sekä keksejä komeasti järven tasosta yläpuolelle nousevalla kalliolla. Hieno paikka eikä mökkejäkään ole aivan vieressä, mutta varsinaista teltanpaikkaa ei aivan järvinäköaloilla ainakaan ole. Pari kurkea soitteli trumpettejaan viereisellä pellolla ja suorittivat ylilennon, kun ulkomaalaisvahvistukset kävivät etsiskelemässä näköyhteyttä lintuihin.

Vesitatar.

Kallioinen rantautumispaikka.

Maksaruoho. Tuli popsittua lehtiä.

Näkymä Sysmän suuntaan.

Kuhanselkä.

Hernekeittoa ja sinappia.

Kuppi tasapainoilee.

Pian matkan jatkamisen jälkeen pistin viestiä sekä kotijoukoille että Maahiselle, koska matkaa oli enää muutama kilometri jäljellä. Kohtalaisen hyvin onnistuin arvioimaan saapumisaikamme Sysmään, kun molemmat noutajat olivat melkolailla samaan aikaan Sysmän leirintäalueella (karttalinkki) kuin mekin. Pyysin vuokrakanoottien noudon Maahiselta, koska siitä ei kummoista korvausta tarvinnut maksaa siihen nähden, että samalla vältyimme ajamiselta kahteen kertaan Sysmään ja takaisin. Jos hartolalaiselta kysyy niin vastaus saattaa olla, että kukapa siellä nyt montaa kertaa viitsisikään käydä...


Sysmää lähestymässä.

Leirintäalueen ranta.

Kanootti nostettu taas muulin kyytiin.

Melontaretken jälkeen oli vuorossa vielä autojen nouto Hartolan Aurinkorannasta ja pikkuhiljaa porukkamme hajaantui omiin suuntiinsa. Kaikenkaikkiaan retki onnistui todella hyvin ja oli hienoa viimein meloa Tainionvirta kokonaan. Saatiinpa siinä myös Keski-Euroopan kavereille (ja itselle) kunnon elämys suomalaista joki- ja järviluontoa ja kaupan päälle maastoyö saaressa. Näitä lisää!

Sinne vain muutkin joukolla melomaan, kun kanootitkin järjestyvät niin kätevästi aiemmin useasti mainitusta paikasta!

4 kommenttia:

  1. Isopirkkohan se oli latinalaista nimeä myöten oikein. Retki oli mukavaa seurattavaa ja leppoisan näköistä maisemaa. Kasvien ja kivien lähikuvat onnistuneita ja kiinnostavia. Tämän osion lempikuvani on Vääksyn tie. Kiitos taas, seuraavaa odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, enpä muista aiemmin sellaista pirkkoa nähneenikään, mutta kirjahyllyssä sattui sopiva luontokirja olemaan käden ulottuvilla, josta onnistuin lajia arvioimaan. Äsken töistä kotiin kävellessä lapsi huomasi matkalla toisenkin hieman epätavallisemman leppäkertun.. Olisikohan tämä pensaspisarpirkko: Leppiskuva? :-)

      Kiitos vaan taas lukemisesta ja kommenteista! Seuraavaksi blogi siirtyy ehkä aavistuksen metsästyspainotteisempiin asioihin, kun sorsastus alkaa lauantaina ja muutaman viikon päästä on jo lähtö Ylä-Lapin hirvijahtiinkin ruskaretkeilemään.

      Olen kyllä alustavasti jopa melkoisen yllättynyt tuon uuden pokkarin tasosta. Aika hyviä kuvia se ottaa ja mukavan kevyt kantaa verrattuna järkkäriini (canon eos 650D) :-) Kyseessä siis Sony DSC RX-100 II.

      Poista
  2. Myös Tampereen pää kiittää loppupostauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kiitti. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!