keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Seitseminen 19-21.2.2016, Sunnuntain luminen kahlaus

Viikonloppuretken kertomuksen alkuun pääset tästä linkistä.
  
Luminen aamu Liesijärvellä.



Heräsin sunnuntaiaamuna viiden aikaan, kun lunta töpsähteli männyn oksilta tarpin katolle. Muistui mieleen parin vuoden takainen Riisitunturin reissu (blogia ei tuolloin ollut, mutta kuvia on: Riisitunturi 21-25.2.2014), kun lauhtuneen kelin vuoksi tykkylumia rojahteli alas keskellä yötä. Silloin tarppi oli narulla puiden väliin korotettuna ja pelkäsin huipun ulkokiinnikkeen kestävyyden puolesta, kun useiden metrien korkeudelta putosi isoja kimpaleita alas. Nyt ääni oli toisenlainen ja tiesin, että tarppi sen kyllä kestää, kun kesti silloinkin. Katselin ulos tarpin suulta ja siellä olikin yllättävän valoisaa johtuen melkein täydestä kuusta, vaikka oli pilvistä ja lunta satoi runsaasti. Tulipaikkaa kiertävillä istuinpuilla näkyi jo muutaman sentin uusi lumikerros.

Nukkua olisi vielä voinut. Siihen oli vain yksi äänekäs ongelma, kun laavun pihamaalla raikui kovaääninen kuorsaus. Ainakin jotkut olivat siis onnellisesti unten mailla. Olin mennyt niin aikaisin nukkumaan, että en ollut enää liiemmin väsynyt, joten luulenpa itse olleeni siitä eteenpäin koko aamuyön hereillä vilttini alla, kunnes seitsemän jälkeen aloin pukemaan päivävaatteita päälle. Onneksi oli sentään lämmin kuulostellessa tuota rosoista äänimaisemaa.


Nuotiota sytyttämässä.

Liesijärven laavu.

Romahtanut rakennus.

Hieno, mutta alakuloinen maisema. Notkahtanut rakennus ja huonoryhtiset puut.


Yhdeksän ja kymmenen välillä oltiin kaikki valmiina päivän jalkamarssille. Suuntasimme Pirkan taipaleen reittiä itään päin. Kukaan ei ollut sitä pitkin kulkenut, joten edellistä päivää 5-10 cm paksummassa hangessa kulkeminen tuntui huomattavasti raskaammalta. Luulin, että edellisenä päivänä oli ajoittain rämmitty, mutta olinkin väärässä. Rämpiminen tapahtuikin vasta tuossa vaiheessa. Lunta oli oksilla aiempaa enemmän ja metsässä oli hieno kulkea.


Polku.


Muutama sata metriä laavulta kuljettuamme näkyi metsässä puinen nuoliviitta. Joku kopautti siitä lumet päältä ja alta paljastui teksti "PATIKOINTI" ja nuolet molempiin suuntiin. Tuo oli suuressa informatiivisuudessaan olevinaan niin hauskaa, että nauroin sitä katketakseni pitkän aikaa. Polkua ei lumen vuoksi näkynyt lainkaan ja metsässä pönötti yksinäinen kyltti, joka sallii vapaan patikoimisen haluamaansa suuntaan.


"PATIKOINTI". Vapaata patikointia lumisessa metsässä, suunta vapaa. Saa suorittaa.


Suurin osa reitistä oli leveää ja merkkejä oli myös hiihtäjiä varten, mutta hiihtolatua ei oltu syystä tai toisesta ajettu. Ajoittain oli varsin mukavaa metsikköä ja pieniä soitakin, mutta reitti meni myös hakkuuaukean yli, jossa kaksi isoa siirtolohkaretta olivat haljenneet vastaavaan tapaan hajotessaan olemiseensa uudessa metsättömässä maisemassa. Liesijärven ja Rysäslammin välissä maisemallinen kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Saarijärvi (karttalinkki), joka oli oikeasti todella upea jordaani suomaisen maaston keskellä.


Pieni suo. (karttalinkki)

Nousu hakkuuaukolle. (karttalinkki)

Linssit huurussa.

Saarijärvellä tauolla.

Saarijärven saari.


Rysäslammilla muut jäivät lounaalle ja minä söin vain pikaisen välipalan. Muilla oli tarkoituksena tutkia vielä Lehtivehmaan aluetta (karttalinkki), joka onkin Pirkanmaan hienoimpia vanhan metsän alueita. Itse olin sopinut olevani kahden aikaan kotona, joten pikamarssin Rysäslammilta 24 minuutissa 2,3 km matkan autolle ja hurautin kotiin. Tulipahan vietettyä mainio viikonloppu ulkoilmassa hyvässä seurassa! Flunssakin siinä samalla unohtui...


Reissussa mukana ollut pikakartan mustavalkotuloste. Perjantain reitti vihreällä, lauantainen punertavalle ja sunnuntain jotos sinisellä. Vähän käväistiin tuon kartan ulkopuolellakin...

6 kommenttia:

  1. Saattaa olla että hengitin hieman raskaasti, mutta silkkaa panettelua on tuollainen omasta unettomuudesta syyllistäminen.

    Hienoja kuvia. Erityisesti tuo lievästi ja charmantisti keski-ikääntynyt venevaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Toimi muuten kiintolaavu erinomaisesti kaikukoppana ;-)

      Poista
  2. Vanha venevaja - kuva sopisi tauluksi. Kiitos taas luku- ja katseluhetkestä. Ja kummipoika siis kuorsailee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä sopisikin :-) Olen pitkään miettinyt, että olisi kiva teettää joitakin itse otettuja kuvia seinälle laitettavaksi, mutta se on vielä tekemättä. Tuo voisi olla yksi sellainen.

      Ole hyvä. :-)

      Poista
  3. Kyllä Seitseminen on hieno paikka. Varsinkin talvella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava, kun kommentoit NorP! Olemme tuosta samoilla linjoilla ;-) Itsekin olet siellä näemmä hiljattain käynyt... :-) (linkki Norpin blogiin)

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!