tiistai 7. huhtikuuta 2015

Teeren soidinpaikan etsintää

Kirjoittaja teerisuolla. (Vaimon nappaama kuva.)
Teeren soidin vaikuttaa olevan käynnistymäisillään. Kävin eilisaamuna Varsinais-Suomessa etsimässä itselle täysin uudesta paikasta soidinta ja onnistuinkin näkemään ja kuulemaan muutaman teeren, tosin ne olivat vielä puissa eivätkä ottaneet mittaa toisistaan suon pinnassa. Samaa kuulin myös eräältä Tampereen läheiseltä suolta. Parin viikon päästä on varmaan täysi hässäkkä jo päällä aamuisin. Nyt aurinko nousee etelässä noin varttia vailla seitsemän, joten piti taas puoli viiden maissa herätä. Pikkuhiljaa herätyskelloa on ruuvattava aikaisemmaksi kevään edetessä. Tämä oli nyt toinen reissu teerisuolle tänä keväänä, ensimmäisestä kirjoittelin täällä.

Kurjet kaartelivat näkösälle.
Ääntä siellä suolla riitti! Joutsenet ja kurjet kailottivat kilpaa, teerien suhauksia kuului harvakseltaan ja myöhemmin auringon jo noustua pulputusta, lehtokurppa viritteli soidinlauluaan, mustarastas innostui laulamaan jo pimeässä reilu tunti ennen auringonnousua, peipponenkin vihelteli, tikat hakkasivat soidinnakutuksiaan kelopuihin... Mahtavaa siemailla aamukahvia ja syödä eväsreissaria suon laidassa  lintujen ääniä kuulostellen! Muutama kurki lensi näyttävästi näytillekin alle viidenkymmenen metrin päähän, tosin kuvat jäivät sumeiksi ja jotenkin värittömiksi, kun en osannut lainakameraa käyttää. Kamera oli ammattilaiscanuuna 2007 vuodelta, joten syy oli ainoastaan kameran takana... Muita näköhavaintoja olivat ukkometso, laulujoutsen, telkkä, mustarastas, talitiainen ja hirmuinen määrä hirvieläinten jälkiä.




Kurki missä kurki piileskelee!

Teeren soidinpaikkaa on melko helppoa haarukoida jo kartalta, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, missä avosuot ovat keskimäärin pieniä ja niitä on melko harvakseltaan. Periaatteessa voi valita minkä tahansa suon minne menee katsomaan ja aamullahan se selviää onko siellä lintuja vai ei, kun vain malttaa riittävän kauan ja kärsivällisesti odotella. Jos on vähänkään oikealla suunnalla, teerien äänet kyllä kuuluvat kaukaakin tyynellä ilmalla. Paikkaa ei kannata kuitenkaan enää valoisassa hirveästi vaihtaa ja aiheuttaa turhaa rasahtelua soidinpaikalla, vaan menee sitten toisena aamuna parempaan kohtaan ennen teerien saapumista. Olen löytänyt jo useita teerien soidinpaikkoja ja suurimmalle osalle niistä on yhteistä se, että auringon ensisäteet osuvat juuri soidinpaikkaan pilvettömänä aamuna. Suon länsilaita on siis usein parempi kuin itäreuna. Useimmiten teeri haluaa täysin avoimen kentän temmeltää, jossa ei kasva ollenkaan puita. Kuitenkin lähettyvillä pitäisi olla muutama puu, joissa osa on istumassa ja tarkkailemassa ympäristöä vaarojen varalta. Sieltä puista on myös hyvä suhistella ja uhota suolla taisteleville lajitovereille. Varsinkin, jos avosoita ei ole lähistöllä, teeret soivat jossain muualla. Vaikka pellolla tai järven jäillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!