maanantai 6. tammikuuta 2020

Sisälmystenlahdella, 4-5.1.2020




Tein sellaisen homman kuukausi sitten, että sijoitin optiikkaan ja käytin silmäni laseroitavana. 21 vuoden rillipäisyys jäi taakse toistaiseksi. Operaatio ei varsinaisesti ollut miellyttävä, mutta oli minuuteissa ohi, joten kärsimistä ei kauan kestänyt. Jo ajatus silmien ronkkimisesta on ikävä, mutta mikään vaihe ei sattunut. Siellä lähti suomut silmistä ja näen nyt erinomaisesti sekä lähelle että kauas. Huikea juttu. Retkihommissa tämän huomasi varsinkin illalla, kun ei tarvinnut etsiä laseille hyvää paikkaa yön ajaksi. Aamulla ei tarvinnut etsiä mihin tulikaan ne jättäneeksi. Paljon muitakin käytännön etuja siitä on näissä ulkoilmaharrasteissa. Ei ole aina tippa linssissä. Kiva nähdä! Alla ensimmäinen pärstäkuva blogissa ilman silmälaseja.

akpoika ilman silmälaseja.

Suuntana oli korsulta lähdettyämme (linkki edelliseen juttuun) niinkin mukavasti nimetty kohde kuin Sisälmystenlahti, jossa sijaitsee autiotupa. Siirsin auton lähemmäs, jotta 2-vuotias pääsi lyhyemmällä kivikkoisen polun kävelyllä. Tupa oli vielä lämmin edelliseltä, vaikka ketään ei näkynyt. Paikka oli niin kiva, että päätös toisenkin yön viettämisestä Joutsijärven alueella oli helppo.

Suosittu paikka tuo tuntuu olevan, eikä ihme. Tupakirjassa oli tiuhaan käyntejä mainittu ja illan mittaan kävikin useita retkikuntia. Keitin ensin ulkotulilla italianpataa ja touhusimme lähimaastossa hämärään asti. Levittäydyimme sitten tupaan ja illan aikana söimme bratwurstia ja paistoin kasan plättyjä takassa. Hyvä meininki. Yöllä tupa viileni hieman, mutta vasta aamulla sytytin tulet uudestaan, säästelläkseni vähiä puita.

Yö lasten kanssa meni hyvin, kuten ensimmäinenkin. Aamupalan jälkeen pakattiin kamat ja pilkoin seuraavalle lihalaatikollisen klapeja. Osa sai jäädä lämpimän takan päälle kuivumaan. Sitten vuorossa olikin kävely autolle ja kotimatka, josta jäi mieleen, että edellä ajava meinasi ajaa hirvikolarin. Tarkalle meni, mutta onneksi ei osunut.

Ehkä joskus myöhemmin voisi mennä kiertämään koko Joutsijärven.










2 kommenttia:

  1. Silmien laserleikkaus on käynyt itsellänikin usein mielessä. Esimerkiksi hiihtäminen yhtään kovemmalla pakkasella on rillit päässä ja astman kanssa tosi vaikeaa, kun pitäisi pitää nenä ja suu peitettynä, ettei tule hengittäneeksi kuivaa ilmaa, jolloin tietysti linssit huurtuvat täysin uloshengitysilman noustessa huivin alta ylöspäin. Ei kiva. Laserleikkaus kuitenkin tuntuu ajatuksena tosi pelottavalta - olkoonkin että suurin osa kuulemistani kokemuksista onkin ollut positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Operaatio on niin nopeasti ohi, että sitä ei etukäteen kannattaisi jännittää ollenkaan (helpommin sanottu kuin tehty). Muutama minuutti siinä vaan menee ja itse laserointi kesti itsellä oikean silmän osalta 9 sekuntia ja vasemman 8. Jotain rauhottavaa pilleriäkin tarjosivat etukäteen, mutta jätin sen väliin, kun oli ihan rauhallinen olo ilmankin ja oletin pysyväni aloillani. Vissiin jotain jännitystä oli kuitenkin, kun pediltä noustessa puutui kädet.

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!