maanantai 15. lokakuuta 2018

Ruskaretki Iso-Melkuttimella 13-14.10.2018



Muutama viikko sitten eräs lueskelija kehotti muun sähköpostiviestin ohessa minua käymään Iso-Melkuttimella Lopella. Täysin käymätön kohde se ei minulle ollutkaan, mutta blogissa en vain ole paikasta maininnut halaistua sanaa. 

Elämää on ollut myös ennen blogin aloittamista. Voisihan niitä vanhoja muistella tänne tietysti enemmänkin. 

... 

Seitsemän vuotta sitten kesähelteillä, eli kolmisen vuotta ennen aikoja jolloin aloin kirjoitella näistä retkistä jorinoita kaikelle kansalle, tein kahden yön mittaisen viikonloppureissun Hämeenlinnasta silloiselta kotiovelta lähtien ja päättäen retken Ruostejärven luontotuvalle kahvikupin ääreen.

Tarkoitus oli kokeilla ylipitkää päivämatkaa rinkka selässä ja samalla perehtyä Hämeen Ilvesreittiin ja ottaa liki puolet silloisesta reitistöstä haltuun kerralla. Evon pääty oli tietenkin tuttu jo entuudestaan useammaltakin retkeltä. Niin oli Liesjärven kansallispuistokin osittain, mutta sillä kertaa halusin nähdä mitä siihen väliin mahtuu. 

Perjantaina illalla aloitin patikoinnin ja päädyin yöpymään Renkoon jonkun pikku järven rannalle. Rapalammi näköjään, kun sen kartasta katson. Piti yöpyä virallisella tulipaikalla, mutta vahingossa nukuin jollain satunnaisella laiturilla, jonka luulin olevan karttaan merkityn tulipaikan vakiovarustukseen kuuluva rakenne. Aamulla heräsin, kun omistaja kävi aamu-uinnilla lammessa. Illalla olin hyödyntänyt rannassa olleita puita nuotiossani. Oikea jokamiehen tulipaikka olikin pari sataa metriä edempänä, mutta asukas vain opasti rauhallisesti miten asia on ja minä nyökytin, että täytyypä muistaa ensi kerralla... Jollaista ei siis tähän päivään mennessä ole tullut. 

Kerrankos sitä erehtyy. Nuotiopaikat ovat kaikki niin saman näköisiä. 

Aamukahvit keittelin tietysti vielä asukkaan klapeilla hänen poistuttuaan. Sehän meni vielä ikään kuin saman jo todetun erehdyksen piikkiin. Rikos lienee jo vanhentunut sen verran, että asia voi näin julkisesti tulla kerrotuksi. Voin toki korvata puut mikäli tällaisia vaatimuksia ilmaantuu. 

Lauantaina kävelin nelisenkymmentä kilometriä ja silloin kuljin myös Iso-Melkuttimen laavun kautta. Mikä ihmeen Melkutin..? Päädyin lopulta Kivijärven laavulle yöksi ja myönnän, että teki hyvää nostaa jalat pystyyn laavun seinää vasten pitkähkön marssin päätteeksi. Sunnuntaille jäi loput parikymmentä kilometriä ja yhteensä matkaa viikonloppuna tuli jokseenkin 80 kilometriä. 

Kotimatkalla ihmettelin puolitangossa olleita lippuja ja uutispimennosta valkeuteen selvittyäni sain murheekseni tietooni, että retken aikana joku mieleltään häiriintynyt oli ampunut norjalaisella saarella kymmenittäin ihmisiä. Jäi sekä retken että tragedian ajankohta pysyvästi mieleen. 

Sekin jäi mieleen, että Hämeenlinnan eteläpuolinen polku oli usein vaikeasti seurattavissa, kun käytännössä mitään uraa ei erottunut maastossa ja reittimerkinnät olivat harvakseltaan. Tuli mentyä monta väliä jotain metsäautotietä tai muuta vastaavaa korvaavaa reittiä, kun ei ollut tarkoitus käyttää polun etsintään aikaa, vaan kävellä. Mitenköhän lienee asian laita nykyään? Muistaakseni ainakin joku polkujuoksutapahtuma joskus siinä välillä on järjestetty ja se saattaisi auttaa polun näkymisessä.

... 

Vaan nyt menin Iso-Melkuttimelle uudemman kerran ja tällä kertaa koko viisihenkisen perheeni voimin. Perheen pienimmälle retki oli ensimmäinen yö maastossa, kuten myös vaimon uudelle Cumuluksen untuvamakuupussille. Keskimmäiselle (4) yö oli 11. ulkona ja vanhimmalle (7) 29. Omien retkiöiden osalta olen jo luvussa "aika mones", mutta tämän vuoden osalta tämä oli (vasta) 13. ja väistämättä retkiöiden määrä tulee olemaan alle 20 tänä vuonna. Alhaisempi kuin miesmuistiin. Vaan onhan silti keskiarvona yli yksi yö kuukaudessa kolmen lapsen isälle kovan luokan suoritus.

Lähtö ajoittui iltaruskon aikaan lauantaina illalla ja ajoaikaa meiltä kohteeseen oli noin puolitoista tuntia. Se tarkoitti, että otsalamput sai kytkeä päälle heti Iso-Melkuttimen parkkipaikalla (karttalinkki) varusteita nostaessa selkään. 1,5 v kulki vaimolla Manducassa, joten minun harteilleni jäi kaksi rinkkaa, joihin mahtui kuin mahtuikin viiden henkilön varusteet sekä eväät. Toinen eteen ja toinen taakse. Tuli inttiajoilta mieleen, kun ryhmätaitokilpailussa raahasin toisenkin taistelijan rinkkaa, kun alkoi äijältä loppua puhti. Onneksi nyt matka oli lyhyt, alle kilometri.

Laavulla (karttalinkki) oli muitakin ja menimme heti etsimään ylärinteen puolelta leiripaikkaa. Sellainen löytyi nopeasti. Viritin kodan eteen tavallaan absidiksi tarpin, jotta mahduimme kaikki varusteinemme saman katon alle. Olkoon sitten vaikka kotarppi. Pelkkään kotaankin olisimme kyllä mahtuneet kaikki jotenkuten, mutta tällä tavalla saimme myös varusteet sisään ja vähän väljemmät oltavat. 

Leiri monelta kantilta 1/4.

2/4.

3/4.

4/4.

Pitäisiköhän tehdä semmonen oikein iso, vähän PJ-teltan muotoinen kota-tyyppinen ratkaisu, johon majoittaisi koko komppanian...? 

akpoika.

Kun maja oli pystyssä, kävimme laavulla lämmittämässä iltapalaksi makkarat ja painuimme majaamme katselemaan kullekin sopivaa makuualustaa, jolle heittää levyksi. Ilta oli hämmentävän lämmin ollakseen jo lokakuun puoliväli. Useammin näihin aikoihin on pakkasta ja yöllä varsinkin. Nyt lämpötila oli reilusti yli kymmenen asteen verran plussan puolella.

Porukkaa nukutti niin mukavasti, että vasta puoli yhdeksän aikaan aloittelin aamukahvin keittämistä. Keitin kahvivedet kaasulla ja söimme aamupalaksi sämpylää ja pähkinöitä majassamme. Aamupalan jälkeen jätimme leirin paikoilleen ja lähdimme käymään kävelyllä Iso-Melkuttimen rannoilla. Vesi järvessä oli hämmentävän kirkasta.

Kävelimme pitkälle niemelle asti (karttalinkki), mutta niemennokkaan emme viitsineet mennä, vaan käännyimme takaisin ja menimme laavulle tekemään lounasta. Muita retkeilijöitä oli liikenteessä runsaasti ja varsinkin maastopyöräilijöitä. 

Melkuttimen laavut.

Melekutin.



Vastavaloa.

Panoraama jordaanille.


Ruskaa.

Kirkasta vettä.

Haavan lehti.

Hämähäkin seitti.

Lisää seittejä.

Nätti koivun runko.

Lisää leirikuvaa.

Kahvivedet taas tulilla.

Makuualustoja riittämiin.

Puolen päivän aikaan palasimme autolle ja autoja olikin parkkipaikka aivan täynnä. Mahtoiko olla joku tapahtuma vai onko vain vakituisen suosittu paikka, mutta ainakin nyt oli kymmenittäin autoja parkissa. Mikäs siinä komeana syyspäivänä on ulkoillessa. 

Toivottavasti muilla oli yhtä onnistunut ruskaretki kuin meillä.  

Männikkö.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista luettavaa. Noista vanhoista, ennen bloggailuaikoja tapahtuneista retkistä voisi olla kiva lukea enemmänkin. Itsekin pohdin jossain vaiheessa, että ryhtyisin kirjoittamaan välillä takaumia vähän vanhempien retkien ja reissujen helmistä, mutta se on jäänyt tekemättä, kun muuta postattavaa on riittänyt. Hiljaisemmassa välissä niistäkin saisi hyvää jutun juurta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Ehkä se on kuitenkin lukijan kannalta pitemmän päälle mukavampi lukea tuoreita juttuja kuin vanhoja..

      Poista
  2. On mukava lukea toisten retkistä, ja kaiholla omia. Kiitos!

    VastaaPoista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!