sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Linturetkellä lasten kanssa Hiunjärven erämaassa 27-28.5.2017

akpoika tsiigaroi.
 
Reilun parin kuukauden vauvanodotustauko yön yli -retkeilystä koki päätöksensä, kun Ukin reissulle otin kolmen henkilön yöpymistarvikkeet reppuun ja aurinkoisena lauantai-iltana siirryin kahden isomman lapseni (2 ja 6 v) kanssa niin kutsumaani Hiunjärven erämaahan Uudenkaupungin pohjoispuolella (karttalinkki). Aiemminkin olen paikasta kirjoitellut, kun olemme päiväseltään poikenneet alueella marjassa ja/tai lintutornilla. Koskaan en siellä ollut kuitenkaan yöpynyt, joten nyt tarkoitus oli tarkkailla tornin tuntumassa lintuja ilta sekä aamu ja yöpyä kodassa. Otin tavoitteeksi, että kuulisin uusina lajeina vuodelle viimein käen ja lehtokurpan... 

Kuis kävikään?


Lintutornille on vajaa kilometri polkumatkaa paikasta, johon yleensä tulee auto jätettyä  (karttalinkki). Lasten kanssa kulkeminen on yhtä hupia, kun ne juoksentelee, tutkii kaikki mahdolliset paikat ja kiipeää jokaisen kiven. Hauskaa seurailla (ja hyvällä syyllä kiipeillä itsekin!) ja matka tuntui menevän ihan huomaamatta. Lintutornin viereisellä laavulla jätin repun selästä ja menimme suoraan käymään tornissa.

Tornissa oli muutama muukin ihminen ihmettelemässä aivan edustalla uivaa viittä hiljattain syntynyttä joutsenen poikasta. Ihmiset vaikuttivat ilahtuneilta, kun kerroin, että aion olla lasten kanssa metsässä yötä. Joku kehui, että meillä on kiva harrastus.

Niin on. Ehkä paras.

Joutsenemo näkyi potkivan kovasti pohjaa ja sieltä pöllähteli jotain pintaan mitä poikaset sitten napsivat. Jotkut poikasetkin yrittivät samaa polskimista, mutta tuskin vielä saivat sieltä juuri mitään irti. Samaan aikaan tornista havaitsin myös telkkänaaraan kahdeksan poikasen kanssa. Oli vaikea ehtiä laskemaan poikaset, niin vähän aikaa ne viihtyivät pinnalla. Melkoisia sukeltelijoita jo, vaikka olivat vain pienen untuvapallon kokoisia! Harmaahaikarakin lenteli taivaalla.

Vesilintuja piinaamassa näkyi liitelemässä myös haukkapariskunta, jotka saimme yhdessä tunnistettua ruskosuohaukoiksi lapsen repussaan kantaman Lintuoppaan avustuksella. Lienee niilläkin jo poikaset kuulemma vastarannalla sijaitsevassa kaislapesässä, kun sekä vaaleampi koiras että tummempi naaras olivat molemmat jo pyyntihommissa. Sorsat pitivät aika elämän, kun haukat leijaili laskutelineet alhaalla yläpuolella. En nähnyt, että ne olisi yhtään kertaa kuitenkaan oikeasti hyökänneet. Kivaa niistä varmaan oli vain kiusata pienempiään.

Metsään lähdössä.

Kivi. Jokunen kerta piti tuolle kiivetä.

Mustikan kukkia.

Kantamuksia.

Rantakoivikko.
Hiujärven laavu.


Haukka kiiaakaijaa.. kups.

Tämä taisi jäädä parhaaksi otokseksi haukasta... Ei nyt mikään mestariteos, mutta tunnistettavissa on lintu tästäkin.
Joutsenemo poikasineen.


Pystytin kodan laavun lähettyville erinomaisen tasaiseen kohtaan. Mentiin sitten iltapalalle sisään ja mukava oli istuskella valoisassa kodassa, kun ilman takkia tarkeni iltapalaa viritellä.  Hiukan siinä jo Hiukoikin, joten iltapalaksi oli tietenkin Hiukopalaa. Laitoin lapsukaiset nukkumaan ja itse menin vielä istumaan iltaa läheiselle kalliolle. Muutama koiranulkoiluttaja kävi juttelemassa.

Kota.

Paikalla olisi näppärä tasainen alue usemmallekin majoitteelle.

akpoika.

Hyttysverkko pitää!

Unikavereina pöllö ja etana.


Härkälinnut pitivät omaa möykkäänsä ja kurjet kailottivat kaislikossa. Yhden näinkin kaula pitkänä tähyilemässä koko illan ja muutaman lennossa. Kaulushaikaran pullo puhisi järven koillispuolen laajassa kaislikossa. Pässi mäkätti taivaalla. Käki kukkui monellakin suunnalla ja kaksi pääsin jopa näkemään. Niitä ei kovin usein näe. Teeret aloittivat pulinansa yllättäen vasta auringonlaskun jälkeen. Pikkutikka kävi hetken koputtamassa kodan viereisessä puussa. Parisen tuntia kuulosteltuani ja kiikaroituani oli varmoja tunnistettuja lajeja koossa jo yli 30 illan aikana.

Illan viimeinen säe ennen kotaan kömpimistä puolen yön jälkeen oli lehtokurpan örp, örp, örp, qvik! -soidin-/lentoääni, kun lintu lensi hetken rallia järven ympäri. Niin oli etukäteistavoitekin saavutettu uusien lajihavaintojen osalta ja oli hyvä aika painua pehkuihin! Vielä jonkun kerttusen laulun olisin mahdollisesti saanut kodastakin tunnistettua, jos ei sateen ropina olisi alkanut häiritä äänien kuulumista. Pitkin yötä satoi kohtalaisen runsaastikin jopa. Teeret jaksoivat pulista yllättävän kauan. Vielä yhden aikaankin pohjoisesta kuului niiden ääni.

Aurinko laskemaisillaan.

Ruovikkopanoraama.

Ei ruokokerttunen innostunut illalla kuitenkaan laulamaan...



Vanhin lapsi kokeili uutta vilttiä ja ilmeisesti lämpöä riitti, kun usein hän tunki reunaa sivummalle. Lämpötila oli yöllä noin +7. Mietin, että tuliko liiankin paljon untuvaa laitettua, mutta toisaalta hyvä vaan, että on lämmintä. Peiton kanssa on kuitenkin niin helppo säädellä lämpötila sopivaksi. Molemmat lapset nukkuivat heräämättä tai ainakin minua herättämättä kahdeksaan asti.

Aamupala syötiin kodassa ja sitten käytiin katsomassa tornissa. Uusia lajeja ei enää järveltä havaittu. Pakkasin tavarat ja lapset kiipeilivät kivillä ja pyörivät lähistöllä. Sen jälkeen olikin jäljellä enää paluu autolle ja takaisin mammalaan. Erinomainen pikainen pyrähdys Hiunjärven erämaahan ja olipa kertakaikkiaan fantastista olla taas lasten kanssa yhdessä metsässä. Näitä reissuja täytyy tehdä kesällä lisää ja napata onget mukaan...

Aamuaurinko leiripaikalta.

Panoraama lintutornista.

Lintutornilta järven kaislikkoisempaan nurkkaan.

Kurki kurkistelee.

Keväällä on kiva ottaa vihreitä kuvia.


Lukemattomia muurahaisia auringossa.

Polku. Tai melkeinpä jonkin sortin ajoura.

"Parkkipaikka".


Koko reissulla havaittujen lintujen lista on seuraavanlainen:
Laulujoutsen +5 poikasta
Telkkiä 4+8 poikasta
Haarapääskyjä
Tervapääskyjä
Ruskosuohaukka, pari
Käki ääni
Tavi 2
Sinisorsa 2
Haapana 2
Peippo
Varis
Korppi
Naakka
Kurki
Talitiainen
Pikkulokki
Västäräkki
Nokikana
Kaulushaikara ääni
Naurulokki
Kalalokki
Kalatiira
Käpytikka
Mustarastas
Laulurastas
Sepelkyyhky ääni
Taivaanvuohi
Härkälintu
Pyy
Pikkutikka
Teeri ääni
Lehtokurpan soidinääni
Hippiäinen ääni
Harakka
Räkättirastas

4 kommenttia:

  1. Hirveä määrä lintuja ja vielä pehmolelut päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllöhavainto varmistui, kun mukana oli oma pöllö.

      Poista
  2. Kiitos inspiroivasta kertomuksesta. Olen monta kertaa miettinyt, tohtisiko joskus lähteä lasten kanssa yön yli -retkelle metsään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos menette niin luulen, että nautitte siitä kaikki kovasti :-) Nyt kesän korvalla voisi olla hyvä hetki kokeilla...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!