 |
| Yksinäinen rantakallion kukka. |
Tämä loppuviikon miniloma alkoi retkeilyllä lasten kanssa
Teijon kansallispuistossa, josta voit lueskella juttuja klikkaamalla
tästä linkistä. Teijosta lähdettyämme suuntasimme koko perheen voimin
appivanhempieni mökille Putsaareen. Putsaaren ja sen lähimpiin saariin
on tullut tutustuttua jo runsaasti, mutta en niistä ole suuremmin
blogissa kirjoitellut.
Putsaaresta kertovan postauksen ja Selkämeren kansallispuistoon kuuluvista
Sinneskereistä kirjoittelin viime kesänä. Ei kannata unohtaa myöskään
veneettömän merinäköaloista kiinnostuneen retkeilijän loistavaa maalta
käsin saavutettavaa Selkämeren kansallispuiston kohdetta,
Liesluotoa, jossa vierailin itse keväällä.
Tällä kertaa suuntasimme eväinemme moottoriveneen keulan Palokariin (
karttalinkki), Pohjaisten
saaren pohjoispuolelle, noin viiden kilometrin päähän Putsaaresta. Tämä syvästi suomalaiseen kulttuuriin pesiytyneeltä ja rantaviivoja kauttaaltaan täyttävältä mökkirakentamiselta onnellisesti säästynyt saari vaikutti jo kartalla erittäin mielenkiintoiselta, eikä se paikan päälläkään tuottanut pettymystä. Alle neliökilometrin maa-alueelta löytyi monenlaista: kallioita, jyrkänteitä ja
matalia käppyräisiä mäntyjä, mutta olipa siellä lehtomaisiakin alueita ja
jopa pari suota, jossa muutaman kurjen porukka viihtyi runsaista
jäljimääristä päätellen erinomaisen hyvin. Lintuhavaintoja reissulla olivat ainakin meriharakka, haahka, jo mainittu kurki ja harmaahaikara. Tyrnipensaita oli runsaasti ja suolla oli muutama lakan lehti, mutta lakkoja en löytänyt ja tyrnit olivat vielä raakoja. Juolukoita ja mustikoita tuli kyllä popsittua. Saaren rannoilta löytyy rantautumiskelpoisia suojaisia
poukamia varmaan joka tuulella. Nyt mitään ongelmaa ei
sen suhteen ollut, vaan veneilysää oli koko viikonlopun mitä parhain.
Ulkomeren puolellakin pieni tuulenvire sai aikaan vain matalia aaltoja
ja lauantai-iltapäivän auringonpaiste salli hyvinkin kulkemaan
venematkan lyhythihaisessa paidassa.
Tässäpä muutamia kuvia Palokarista ja sitä ympäröivistä saarista. Mukavia paikkoja, mutta punkkien kanssa noilla saarilla pitää olla tarkkana! Oma kahden päivän saldo oli 5 kappaletta kiinnittyneitä punkkeja ja 1, joka vasta etsiskeli sopivaa kohtaa...
 |
| Palokarin kallioita. |
 |
| Tyrnimarjoja oli paljon, mutta ne olivat vielä raakoja. |
 |
| Itikkametsikkö. |
 |
| Kuvan oikeassa reunassa saari nimeltä Musta, joka on kokoonsa nähden yllättävän korkea saari. (karttalinkki) |
 |
| Palokarin mainioita rantoja. |
 |
| Hattivattejako. |
 |
| Poukama ja jyrkänne saaren pohjoispuolella. |
 |
| Suo. |
 |
| Kurkien temmellyskenttä. |
 |
| Suo. |
 |
| Merireitti. Oruxmapsiin ladatussa Suomen maastokartassa on myös auttava merikartta. |
Nättejä paikkoja! Kokeile joskus merimelontaa ja saatat jäädä koukkuun, jos merelliset maisemat ja saariston tutkailu kiinnostaa. :)
VastaaPoistaKyllä, tuo saaristo on todella nättiä! En epäile ollenkaan, ettenkö koukuttuisi merimelontaan :-D Nyt meri olisi niin lähellä, että hyvinkin voisi joku kerta vuokrata kanootin ja lähteä melomaan..
PoistaMelontareissua tässä onkin itseasiassa luvassa nopeammin kuin arvaatkaan, mutta ei merellä... Siitä lisää myöhemmin :-)