torstai 26. toukokuuta 2016

Nurmes, 20-22.5.2016: Lemmenpuhti ja Nurmeksennokka

 Lue stoori alusta alkaen klikkaamalla tästä linkistä.

Saniaiset ovat venähtäneet jo melko pitkiksi.




Uinti ulkomeren vesissä viilensi menoa ja teki olon mukavaksi pitkäksi aikaa. Yritimme oikaista Pihluksensäikältä kapeasta kohdasta Takalahden (karttalinkki) ohi Suukarin puolelle, mutta eipä auttanut. Kierrättävä se lahti oli, kun ei uudestaan viitsitty uida. Vastapainona matkan pitenemiselle näimme koukkauksella harmaahaikaran ja kurjen.




Ehkä lähde?

Kuljimme aiemmin mainitun kolmion muotoisen kansallispuiston toista lapetta pitkin Lemmenpuhtia kohden. Matkan varrella oli monien metsätyyppien kirjo rantaviivan lehtomaisista lepiköistä synkeisiin kuusikoihin, päättyen puhdille ja todennäköisesti saaren vanhimmille männyille ja hiekkarannalle (karttalinkki). Rannikkoseudulla lahdesta käytetään usein omituista nimitystä puhti, joka meillä päin tarkoittaa aivan eri asiaa. Mielikuvituksen laukatessa on jotenkin huvittavakin tuo Lemmenpuhti -niminen lahti ajateltuna toisessa merkityksessään.

Sattumoisin löysin muuten polun vierestä Nikonin 67 millisen linssin suojuksen, joten jos tunnistat sen omaksi tai muuten olet sellaisen tarpeessa niin pistä viestiä. Minulla itselläni on canuuna enkä siis sitä linssinsuojaa tarvitse, mutta otinpahan maastosta lojumasta, kuten muutaman muunkin muoviroskan matkan varrella. Roskahan se olisi toimiva linssinsuojuskin siellä mustikan varpujen katveessa.

Komistus sillalla! (karttalinkki)

Synkeä kuusikko.

Lemmen puhti. ;-)

akpoika ja jonkun puukolla hajottama rinkan lantiovyö. Toinen osa löytyi jostain metsästä matkan varrella. Oli muovinen solki haljennut ja kaveri päättänyt repiä koko vyön pois ja viskata metsään? Järjen riemuvoitto. Oliskos kuitenkin pelkkä uuden soljen pujotus riittänyt...? Tuotiin roskikseen.

Saaren jykevimmät männyt, hongat ja petäjät.


Seuraava niemenkärki pohjoisen suunnalla oli kallioinen Nurmeksennokka (karttalinkki). Aurinko paistoi taas utuisen jakson täydeltä terältä ja pötköttelimme tovin lämpimässä kallioisella kukkulalla syöden kaalipullaa ja paikan päältä löytyneillä isomaksaruohoilla höystettyä näkkäriä. Isomaksaruohon lehdet ovat loistava salaatti retkellä tai muutenkin. Nurmeksennokassa on tulipaikka ja pieni laavun tapainen. Joka tuulella sieltä löytyy myös suojaisa teltan paikka korkeiden kallioiden välistä. Puuvajan vieressä oli turvakirves, jollaisen näin nyt ensimmäistä kertaa. Eipä ole vaarana kopauttaa terällä polveensa, mutta ensivaikutelma ei miellyttänyt laisinkaan, jos olisi todella tarkoitus pilkkoa puita. Kömpelö kapiste.


akpoika aavan meren tällä puolen.

Kahdeksasta rinnakkaisesta valokuvasta yhdistelty panoraama.

Isomaksaruoho on herkkua!

Turvakirves vai sittenkin turha kirves?

Nurmes, 20-22.5.2016: Saunomista ja punkkien nyppimistä

8 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia, henkilön käyttö näyttää upeasti luonnon mittasuhteet. Tuo maksaruoholeipä menee kokeiluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia komment(e)ista! Aika pieneltä alkaa itsensä tuntemaan tuollaisen silmän kantamattomiin ulottuvan meren rannalla katsellessa...

      Poista
  2. Hei, en ollutkaan kuullut, että isomaksaruohoa voi myös syödä! (Vaikka luulinkin tietäväni jo tosi paljon villivihanneksista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy nyt myöntää, että itsekin ensimmäisen kerran tuolla maistoin ;-) jäin heti koukkuun. Pari muuta villivihannesta tulee mainituksi vielä seuraavassa eli tämän reissun viimeisessä postauksessa, kunhan saan sen kirjoitettua valmiiksi...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!