Viime päivinä olen tutustunut melko runsaasti lähialueen karttoihin ja käynyt kiertelemässä joko pyörällä tai kävellen yleensä mahdollisimman metsäisiä reittejä. Olen nyt lasten kanssa muutaman päivän viikossa kotona ja mikäs sen mukavampaa kuin se, että on runsaasti aikaa ulkoilla jälkikasvun kanssa, kun on vielä kevätkin! Tänään nappasin pienemmän tarakalle ja isompi pyöräili tietenkin itse, kun lähdimme kiertämään lenkin ja lounaalle kehäkolmosen ulkopuolelle Petikon luonnonsuojelualueelle (karttalinkki). Alueella menee runsaasti ulkoilureittejä ja luonnonsuojelualueen plänttejä tuntuu olevan siellä sun täällä.
Vantaan Energia.
Petikon puolella tuli valittua surkea reitti, kun en tajunnut, että Pitkäsuon täytemaa-alueelle johtavalla tiellä (karttalinkki) on järkyttävä kuorma-auto- ja rekkaliikenne eikä tien vieressä ole pyörätietä. Onneksi tuosta ei kuitenkaan aiheutunut kuin muutaman sadan metrin talutus pientareen, tai melkein paremminkin ojan, puolella. Pätkän olisi hyvin voinut kiertää ulkoilureittejä pitkin, kun olisi tuon hoksannut etukäteen.
Kolmisen kilometriä pitää polkea, että näkee taajaman päättymisestä kertovan kyltin.
Ilman raskasta liikennettä tämä tie olisi ihan mukava pyöräiltävä.
Taluttelun jälkeen pääsimme varsinaisesti asiaan, kun tulimme Petikon luonnonsuojelualueen reunaa kiertävälle polulle. Näin keväällä polku oli osin aika pehmeä, mutta suurimmilta osiltaan nytkin pyöräiltävissä. Länsipuolella näkyi peltomaisemia ja idässä suojelualueen metsät ja kalliojyrkänteet. Osittain polku kiersi myös metsän puolelta.
Pajunkissat polun alkupäässä.
Suojelualueen kalliojyrkänteet olivat männiköineen houkuttelevan näköisiä ja katselin kohtaa, josta saattaisi kiivetä ylemmäs. Melko pian sellainen tulikin vastaan ja jätimme pyörät polun varteen ja kiipesimme mäelle (karttalinkki). Keittelin lounaan ja päälle haukkasimme pätkät lakua.
Lounas tulilla.
Näkymä pelloille.
Männikköä.
Pyörät jemmassa polun varressa.
Kevät muuttanut polun puroksi.
Kohta vihertää!
Suojelualue sijaitsee hyvin lähellä Vihdin tietä ja kehäkolmosta, joten autojen äänet sinne kuuluu melko voimakkaasti. Onneksi linnut parhaansa mukaan näin kevään mittaan pyrkivät omilla visertelyillään koneiden möykkää peittämään ja ainakin pyyn, peipon ja talitiaisten ääniä tunnistin ennen kuin poistuimme metsästä ylikulun kautta Variston ja Raappavuoren puolelle.
Ylikulku.
Loppumatkalle sattui vielä pari uutta kevään merkkiä: ensimmäinen havainto västäräkistä ja valkovuokoista! Leskenlehtiä tuntuu olevan jo joka puolella.
Västäräkistä vähäsen. Pääskysiä odottellessa.
Valkovuokkoja.
Raappavuoren viihtyisää pyörätietä.
Kokonaisuudessaan tästä tuli noin 11-12 kilometrinen kierros, joka taitaa olla nelivuotiaalle pisin yhtämittainen pyöräily tähän mennessä. Kolmisen tuntia meni aikaa ruokailuineen. Petikonmäelle täytyy suunnata uudestaan joku kerta jalan ja tunkea syvemmälle metsikköön. Monentyyppistä maastoa sieltä näkyy löytyvän lehdoista kuiviin kallioihin... Alla osa Oruxmapsin piirtämässä reitistä.
Olen useaan otteeseen vetänyt herneen nenään ostaessani uusia retkeilyvarusteita, kun pakkauksessa tai verkkosivuilla ilmoitettu paino ei ole ollutkaan oikea. Viime kesänä ostin pilkkahintaan thermarin Neoair All Season Regularin (postaus) ja tein havainnon törkeästä valehtelusta, jossa ilmoitettu paino oli kymmenen prosenttia todellista alhaisempi. Näin suuri virhe ei ole mielestäni mitenkään mahdollista vahingossa. En välittäisi, jos kyse olisi muutamasta grammasta, mutta noin räikeä ero menee jo periaatteiden puolelle. Otin sitten härkää sarvista ja kokeilin voiko yksittäisen kuluttajan yhteydenotolla olla vaikutusta suuren valmistajan koneistossa.
Lähetin siis sähköpostia valmistajalle ja tiedustelin miksi paino heittää niin paljon. Luulin jo, että ei sieltä kukaan vastaa, mutta viimein kolmen viikon päästä sähköpostiini kilahti viesti ja sain ilmoituksen, että "we are currently in the process of updating the website and packagins to accomodate the slight increase in weight". Tuo prosessi kesti rapiat kaksi kuukautta, mutta viimein huomasin nettisivuilta oikean painon. Olin aika tyytyväinen itseeni ja luotto valmistajaan sekä omiin vaikutusmahdollisuuksiin palasi.
Miksi tämä kertaus?
No, painonhallinta sai kummallisia piirteitä muutama viikko sitten, kun lukijani kommentoi alkuperäiseen painohuijauspostaukseen (tämän postauksen ensimmäinen linkki), että hänenkin ostamassa, mutta eri mallin thermarissa paino oli todellisuudessa kymmenisen prosenttia ilmoitettua korkeampi. Kävin samalla katsomassa uudestaan oman alustani painon valmistajan sivuilta myös ja hämmästyin suuresti: paino oli muutettu uudestaan vääräksi myös oman alustani kohdalla! Mitä ihmettä?
Kaivoin vanhan sähköpostiketjun gmailistani ja kirjoitin uuden viestin samalle henkilölle, joka minulle aiemminkin oli vastannut. Vapaasti suomennettuna kyselin muun muassa onko alustastani tullut uusi kevyempi malli, kun paino on muutettu kevyemmäksi ja miksi blogini lukijan mainitseman alustamallin paino on niin ikään kymmenen prosenttia virheellinen. Tämä alkoi tuntua jo järjestäytyneeltä toiminnalta ja systemaattiselta grammanviilaajan linssin viilaamiselta.
Henkilö sähköpostin päässä otti tämän kiitettävästi asiakseen ja lupasi selvittää miksi näin on päässyt käymään. Lopulta sieltä taas vastaus tulikin, että painot on päivitetty oikeiksi ja toivottavasti 10 prosentin heittoja ei enää tavata. Syyksi mainittiin virhe verkkosivuilla, joka päivitti vanhat painot jostain toisesta järjestelmästä, kun varusteen tietoihin teki muita muutoksia. Tämä vika on vastauksen mukaan nyt korjattu.
Oli miten oli... Joka tapauksessa on hienoa, että painot ovat jälleen likimäärin oikein ainakin verkkosivuilla. Kuinkahan pitkän aikaa tällä kertaa?
Tulipas tuossa vaihdettua töiden perässä maisemaa viime viikonloppuna ja oltua kiireisen oloinen viimeiset pari viikkoa monenlaisten asioiden vuoksi, kun koulukin pitäisi tässä vielä runnoa loppuun... Kaipa tämä tästä sitä mukaa, kun saa tunkea viimeiset banaanilaatikot paalattuina pahvinkeräykseen.
Viime päivinä on tullut kierreltyä pitkähköjä kävelylenkkejä uudessa asuinympäristössä ja katseltua miltä maailma täällä kehäkolmosen sisäpuolella oikeastaan näyttää. Yllättävää minulle on ollut se, että eihän tämä olekaan pelkkää kerrostaloviidakkoa, vaan varsin metsäisissäkin tunnelmissa tässä saa kierrellä, kun valikoi reittinsä oikein. Mikäpä täällä siis on Päijänteen vettä latkiessa.
Alla muutama keväinen kuva äskeiseltä parin tunnin kävelykierrokselta ja vähän peipon lauluakin äänitettynä.
Putous.
Pullasorsat
Mustarastas.
Suuren maailman meininkiä, kun parin minuutin välein on mahdollista katsella nousevaa lentokonetta.
Parvi sinivuokkoja.
Lisää sinivuokkoja.
Vihdoin ja viimein kierroksen lopulla onnistuin pari leskenlehteäkin bongaamaan.
Uudenkaupungin Kalannissa sijaitsee liki 50 metriin merenpinnasta kohoava kallioinen laki nimeltään Kuuvanvuori (karttalinkki) (näkyy olevan lähteestä riippuen myös Kuuanvuori, mutta mennään nyt tuolla mikä karttaan on kirjoitettu). Saattaa kuulostaa äkkiseltään matalalta, mutta sitä se ei ole ympäröivään maastoon verrattuna. Joskus käytin tovin lähimmän yhtä korkean huipun löytämiseen kartalta enkä Kuuvanvuoren 48,6 metrin lukemiin kohoavaa löytänyt ainakaan 10 kilometrin säteellä. Jos jollain tästä on parempaa tietoa niin otan mielelläni vastaan. Lähin löytämäni Kuuvanvuorta korkeampi laki oli Kitusuonkallio (karttalinkki), mutta lieneekö se todella lähin? Sinne on matkaa noin 12 kilometriä. Etsiskellessä korkeampaa kohtaa huomasin myös yhden retkeilijän mielestä hauskasti nimetyn paikan kolme kilometriä Kuuvanvuoren eteläpuolelta...
Kuuvanvuori on mainio päiväretken kohde. Huippu on likimain puuton ja näkymät aukeavat metsän yli joka suuntaan. Kävin perheen kanssa vuorella kävelemässä sunnuntaina 27.3.2016 Pääsiäispäivänä ja jätimme auton vuoren eteläpuolelta löytyvälle tien levikkeelle. Lähempänä asuvilla on mahdollista lähestyä paikkaa myös mainiosti pyöräilyyn soveltuvia rannikon pikkuteitä pitkin. Nousimme ensin etelästä vuorelle ja jatkoimme sitten alas pohjoispuolelle kiertäen vuoren lopulta ympäri takaisin.
Tässä postauksessa olevat kuvat ovat napattu Sony Xperia M4 Aqua -älypuhelimella.
Kuuvanvuoren polun alkupää.
Naavaa kuusen oksalla.
Kallioita ja mäntyjä.
Sonyn omalla panoraamatoiminnolla otettu kuva.
Huipulta länteen.
Uudenkaupungin suunnalta näkyy ilmeisesti Kemiran (karttalinkki) savut.
Kuvasin Muotkalla pari kertaa kokeeksi maiseman videolle Canon EOS 650D -kameralla ja tässä ne olisi katseltavaksi.
Ensimmäinen on kuvattu tunturijonoa Peltojärven Kotalahdesta (karttalinkki) alkaen etelästä ja päättyen lännen suuntaan.
Toinen video on kuvattu Alemman Harrijärven jäältä (karttalinkki) suurin piirtein keskeltä järveä. Videossa kuvataan ensin itään ja siitä pyörähdetään täysi kierros ympäri.
Pääset reissukertomuksen alkuun klikkaamalla tästä linkistä.
Yö oli Kaamasen mittauksen mukaan aika kylmä. Reilut parikymmentä astetta pakkasta kylmimmillään. Teltan yläosassa olleen mittarin mukaan yön kylmin oli -8,4, mutta sinnehän se lämpö nousee, joten lämpötila alhaalla oli varmaan jokusen asteen viileämpi. Joka tapauksessa, oli ulkona lämpötila mikä hyvänsä niin makuupussissa oli lämmintä.
Aamu oli aurinkoinen, mutta liikkeelle lähtiessä 8:20 taivas veti pilveen pariksi tunniksi. Kartalla matkan jatkaminen Peltojokea alas näytti kumpareiselta, mutta aivan joen viertä pääsi kyllä mainiosti ahkion kanssa. Hieman alempana pääsi jo mistä vain. Lienee melkoista telttailualuetta nuo kolkat. Näytti ainakin, että tasaista joen rantaa piisaa kilometrikaupalla.
Teltan pohja. Absidiin kaivoimme montun, että pystyi istuskelemaan majoitustilojen reunalla ja edessä oli ikään kuin pöytä.
Kumpareisia joen rantoja, mutta läheltä jokea löytyy kyllä reitti ahkionvetäjälle.
Haavan erottaa maastosta joka vuodenaikana helposti hieman koivuja eri värisenä.
Sauna.
Matka joutui nopeamman tuntuisesti kuin aiempina päivinä. Olihan se alamäkeä enimmäkseen, kun alavirtaan menimme. Sattumalta koukkasimme Alemman Harrijärven rantaan (karttalinkki). Oli sinne siis tarkoituskin mennä, mutta hämmentävää oli se, että en ollut huomannutkaan missä kohdassa menimme Peltojoesta yli. Kaikki oli samaa valkoista vaikka ylempänä joki oli ollut useasta kohdasta avoin. Sanoin jossain kohdassa, että tässä voisi hyvin olla jokiuoma ja niin siinä sitten vissiin tosiaan olikin. Ylitimme joen monta kertaa myöhemminkin yhtä helposti. Pikkujokihan tuo Peltovuoma toki vain on.
Ahkiot Alemmalla Harrijärvellä.
Bealdoaivvas keskellä. Vasemmalle nousi rinteeseen kelkkaura kohti Luolikkokurua.
Harrijärveltä kelkkauraa Lahtiselle.
Harrijärvellä kairasin muutaman avannon samalla, kun hiihtokaveri etsi riekkoja. Sitten pyyhkäisimme kelkkauraa Lahtisen kämpälle (karttalinkki). Söimme taas Turmatin minestronekeitot tällä kertaa bratwurstilla jatkettuna. Toimi se niinkin. Kämpän ympärillä oli jonkun verran hiihtojälkiä ja huussin ovessa humoristin kiinnittämä lätkä "HISSI. 3 HENKILÖÄ". Olin kuullut etukäteen, että kämppä on pieni, mutta en arvannut, että tosiaan noin pieni. Hiihtoaika kämpälle Peltojärveltä oli 1,5 tuntia.
Lahtisen tupa.
Sisätilat.
Lahtisen kämppä on vain pari metriä kanttiinsa.
HISSI. 3 HENKILÖÄ.
Jatkoimme puolen päivän jälkeen matkaa koivikoita pitkin Muotkan Ruoktua kohti. Riekkojen jälkiä oli paljon, mutta itse lintuja ei sitten missään. Hauskoja kumpareita riitti liu'utella liukulumikengillä. Bajit Roavvecopman kiersimme itäpuolelta soita pitkin. Sen verran alkoi jo virvoitusjuomat kiinnostaa auringonpaisteessa hiihdellessä, että päätimme hiihtää Ruoktuun asti ja leiriytyä sinne lähelle telttaan odottelemaan seuraavan päivän linja-autoa.
Lahtisen kämppä ja taustalla Peltotunturi.
Siitä tepasteli riekko.
Peltotunturi.
Bajit Roavvecopman oikealla puolella onnistuin ensimmäisen kerran ikinä rikkomaan ahkion vetoaisana jo monta vuotta toimineen sähkösuojaputken. Lähdin kikkailemaan ja valitsin mäenlaskulinjan huonosti. Keskityin suksien saamiseen yli lumeen kaartuneista koivun oksista, jolloin ahkion ohjaaminen unohtui ja se törmäsi voimalla tunturikoivuun. Toinen aisa irtosi klemmarin alta letkusta, mutta toinen napsahti poikki. Veli naureskeli kummelityyliin, että olinkin jo pitemmän aikaa katsellut, että jos tuo kikkailu ei kohta lopu niin se on aivan varma, että kohta napsahtaa. Aisa katkesi, mutta onneksi läheltä kiinnityspistettä. Minulla oli helppo työ korjata aisa leikkaamalla haljennut osa putkea pois rikkoutuneesta ja vastaavan mittainen pätkä toisesta putkesta. Muovisen sähkösuojaputkenhan saa poikki tekemällä alkuviillon putken ympäri esimerkiksi puukolla ja sen jälkeen taivuttamalla. Putki katkeaa viiltoa pitkin.
Tuanganuaivi.
Jängällä muurahaiskeot sulavat ensimmäisenä esiin. Näitä oli paljon.
Riekkojen asuinpaikka.
Siihen töppäsi Kyyry.
Katkennut aisa.
Molemmista saman mittainen pätkä pois ja kovaa ajoa taas...
Muotkalla mäntyjä kasvaa yleisesti, kun korkeus on alle 270 metriä merenpinnasta ja alle 250 mpy mänty alkaa paikoin olemaan jo koivua hallitsevampi puulaji. Tervaskantojen etsinnässä tulipuiksi nuo luvut kannattaa muistaa. Hirvet talvehtivat alempana mäntymetsissä ja kesä- ja syysaikaan niitä tapaa lisäksi koivikoista ja soilta. Ruoktua lähestyessä alkoi hirven jälkiäkin taas näkymään ensimmäisen kerran Tirron seudun jälkeen. Tuoreilla jäljillä harrastimme hirvenhiihtoa muutaman sadan metrin matkan. Pitkällä loikalla oli pitkäkoipi meitä paennut syvässä lumessa! Myöhemmin hirvi oli löytänyt vanhat jälkensä ja kulkusuunta muuttui sen verran, että annoimme hirven mennä menojaan.
Loppumatka Ruoktulle mentiin kelkan jälkeä pitkin. Kävimme juomassa kahvit ja ostettiin samalla vähän limsaa mukaan illaksi. Rupattelimme Hansin kanssa tovin ja menimme sitten karigasniementien itäpuolelle pystyttelemään telttaa viimeiseksi yöksi. Syötiin loppuja eväitä pois. Iltapalaksi teimme italianpataa ja sen jälkeen söimme vielä kabanossit pois kuleksimasta. Odottelin revontulia selkeälle taivaalle, mutta sellaisia ei näkynyt. Ei edes kahdelta yöllä, kun heräsin ja vilkaisin oviaukosta ulos. Ilta tuntui viilenevän nopeasti, joten heitin viltin jalkopäätyyn lisälämmöksi, että ei tarvitse palella.
Roavvecopman masto.
Matkoja ja etäisyyksiä.
Teltta pystyssä.
Absidiin kaivettu istumapaikka ja pöytä.
Aamun lukemat mittarissa teltan ulkopuolella oli -19,7. Ennusteessa oli povattu noin kymmenen asteen lukemia, mutta ehdottomasti maaliskuun hiihtovaelluksella pitää varautua kylmempiin öihin. Hyvin taas tarkenmme yön. Jalkopäädyssä oli oikeastaan kuuma. Aamutoimilla käydessäni kokeilin saappaan huopavuoria leiritossuina ja hyvinhän ne toimi. Pakkaskelissä tarttuvan lumen pystyi pudistelemaan pois eikä ne siitä kastuneet eikä edes kylmä ehtinyt tuntua läpi.
Eskelinen oli tulossa noin vartin yli 11 ja me olimme lähtövalmiita jo 9:45. Kävimme vielä aamusella hiihtelemässä pienen kierroksen lähellä Roavvecopman mastoa, joka tarjoaa kännyköille kuuluvuutta Muotkanruoktun tienoilta Peltojärvelle asti. Laskettelimme sitten alas Roavvecopmalta ja ehdimme vielä mukavasti juomaan kahvit Ruoktulla. Tässä tiemme erkanivat tällä reissulla. Minun piti kiiruhtaa etelään ja veli lähti Karigasniemelle ja edelleen jatkamaan reissua Muotkan läntisiin osiin. Kerrassaan upea oli päästä pohjoisen keväthangille tänäkin keväänä! Keli ei kai tämän paremmin olisi voinut suosia... Matkaa Tirro-Peltojärvi-Muotkanruoktu -välille tuli noin 45 kilometriä.
Masto.
Muotkanruoktu.
Reitti oranssilla ja vihreällä viivalla.
Tämän kertomuksen kirjoittamiselle minulla olikin sitten bussimatkalla hyvin aikaa. Olin Rovaniemen asemalla ennen kuutta ja kävin illan aikana syömässä. Juna lähti 21:15. Herätyskelloni oli soimassa 5:20, että ehdin pukea ja pakata kamat ennen Tamperetta, jonne aikataulun mukainen saapumisaika oli 5:46. Juna rullaili eteenpäin ja naureskelin tupakaverilleni, että näyttää ikkunasta katsottuna enemmän Pohjanmaalta tämä peltomaisema. Kuuden jälkeen tultiin johonkin ja käytiin sitten pihalla huutelemassa ollaanko jo Tampereel nääs. Eiku Kokkolassa, kaikui konnarin vastaus ratapihalla. Neljä tuntia myöhässä. Kiitos vr ;-) innovoin sitten aamuyön tunteina makuuhytteihin uudet herätyskellot, joihin asetetaan illalla määräasema ja kello soi, kun junan gps näyttää matkaa olevan jäljellä esimerkiksi 20 kilometriä. Ei luulisi olevan vaikea toteuttaa, kun gepsitkin näissä on jo valmiina seurantapalvelua varten ja asiakas saisi nukkua vaikka juna olisi myöhässä. Tietenkin pienellä näytöllä voisi lukea hytissäkin missä mennään ja milloin ollaan perillä. Toivottavasti seuraavalla yöjunamatkalla sitten näen tämän jo toiminnassa.
