Uudenkaupungin Harmaaletolla, 6.11.2021

 

Viime syksy taisi jäädä välistä, ettei tullut Harmaaletolla käytyä vesilintuja katsomassa, mutta nyt taas innostuin käymään päiväseltään. Piti lähteä jo puoli kuuden aikaan aamusella ajelemaan länsirannikkoa kohden, että ehti rantaan auringonnousun kieppeillä vähän kahdeksan jälkeen. Sain veljen kaveriksi puolivälin paikkeilta autoon. 

Tuulta oli luvattu aamulle 8-9 metriä sekunnissa lännen puolelta ja iltapäivälle 10m/s. Tuolla tuulella luodolle vielä juuri pääsee omalla pulpettiveneellä ilman, että tarvitsee henkensä edestä pelätä. Aallot ovat jo aika isoja ainakin maakravulle, mutta toisaalta ne on tuolla ulkomeren puolella vähän eri tyyppisiä, loivempia ainakin. Mäkiseltä se tuntuu kuitenkin.

Venematka vastatuuleen Vintrinraumasta piti ottaa hissukseen ja kymmenen maissa olimme kohteessa. Vietimme päivän kierrellen luodolla ja jonkun aikaa kytätenkin. Jahtikaverille sattui tällä kertaa parempi passipaikka ja saaliina oli kolme kiväärillä ammuttua juhlapukuista urosheinäsorsaa lyhyessä ajassa. Tulivat hyvin kuville. Itsekin yhden linnun sain ja lajiltaan se oli haapana. Saaliin noutaminen oli helppoa, kun ampui linnut vastatuulen puolelle, niin saalis tuli rantaan ilman, että tarvitsi aallokossa veneellä sählätä rantakallioiden tuntumassa.

Viisi tuntia vierähti hujauksessa ja hyvissä ajoin ennen neljää oli jo lähdettävä paluumatkalle, ettei pimeä yllätä merellä. 

Pikainen, mutta hauska reissu. Maisemiltaan aivan erityiskohde tietysti ja jahtimuodoltaan vähän toisenlaista vesilinnustusta, kun tuolla uskaltaa kiväärilläkin ampua, joka ei yleensä järvillä tule kysymykseen.