Vaellus Karhunkierroksella 26.5-2.6.2021: 2. päivä

 

Perjantaina aamutuimaan pääsimme lopulta reitille Juumasta. Se oli hyvä hetki. Tietynlainen voitontunne oli mielessä, kun auto-ongelmien jälkeen olimme selviytyneet Karhunkierrokselle asti ja lapsetkin vaikuttivat innokkailta, vaikka selässä painoi kunkin kokoon suhteutettuna sopivan raskas reppu tai rinkka. 

Pienemmän kantamuksena repussa oli makuupussi, joka ei ole painava, mutta olisi minun rinkasta vienyt huomattavan tilan. Vanhemmalla lapsella oli ihan oikea rinkka, jossa oli niin ikään makuupussi, mutta myös lisäksi molempien lasten varavaatteet ja pieni määrä kevyitä eväitä, kuten nuudelia ja sämpylää. Lisäksi kummallakin oli jotain muuta pikkusälää mukana.

Minun rinkassani oli tästä linkistä aukeavan varustelistan mukaiset kamppeet itselle ja lisäksi porukan eväät ja lasten sadevaatteet.

Ensimmäinen riippusilta tulee Juumasta lähtiessä heti muutaman sadan metrin päässä, jolloin aukeaa jokinäkymät ensimmäisen kerran. Myllykoski on varsinainen ensimmäinen nähtävyys tältä lähtöpaikalta. Sen kävimme tietysti katsomassa.

Reilu tunti lähtömme jälkeen soi puhelin ja sain kuulla autosta tuomion. Lopputuloksena oli arviolta noin kahden ja puolen tonnin nokkaremontti. Annoin tulikomennon, että laitetaan menopeli kuntoon. Ehkä kallis, mutta olisi edestakaisin Espooseen matkustaminen ja sitten erikseen noutaminenkin maksanut ja niin olisi maksanut myös auton siirrättäminen autokuljetuksella kotiin ja sen jälkeen se olisi vielä pitänyt korjata. Remonttina nokka-akselin ja hydraulinostimien vaihtaminen tuntui siltä, että se on ihan hyvä antaa liikkeen tehdä, että ajoitukset ynnä muut ovat sitten varmuudella oikein. Vaihtoehdot oli aika vähissä ja niistä huonoista parhaalta tuntui joka tapauksessa omalla autolla kotiin matkustaminen sitten, kun auto joskus siinä kunnossa olisi.

Sen verran shokissa olin hetken tästä kuitenkin, että ensimmäisellä vastaan tulleella nuotiopaikalla Pyöreälammella (karttalinkki) tehtiin tulet, kääräistiin pekonit makkaroiden ympärille ja pidettiin pitkä tauko. Kuukkelit tulivat morjestamaan ja söivät makkaranpaloja jopa kädeltä. En ole aiemmin noin kesyjä nähnytkään. Kunnon tauko auttoi ja sen jälkeen olin ihan täysin retkeilymoodissa taas. Kallis auton korjaus sattumoisin tuli tässä reissussa, mutta aivan varmasti sen arvoista tämä lasten kanssa yhdessä ulkona hienolla vaellusreitillä vietetty aika.

 

Merkkejä loppuviikon juoksutapahtumasta oli siellä täällä ja päästyämme pienen karhunkierroksen reitiltä varsinaiselle oikealle karhunkierrokselle alkoi juoksijoita myös tulemaan takaa ohi. Kiireiset polulla liikkujat olivat aikeissa juosta jopa koko reitin edestakaisin, joku 166km. Tykkään kovaa kestävyyttä vaativista suorituksista, kuten vaikkapa Pirkan hiihto on, mutta tuohon juoksemiseen en lähtisi.

Kitkajoen varressa polku menee paikoin ihan jokitörmällä, jossa juoksijoille ei mahtunut aina heti antamaan tilaa. Eräs oli närkästynyt, kun joutui ehkä minuutin meidän perässä kävelemään ja kiirehti meitä päästämään hänet ohi. Ihan varmasti pesunkestävä kaupunkilainen. En ihmettelisi, jos helsinkiläinen. Ainoa vaihtoehto olisi siinä ollut väistää hyppäämällä jokeen ja olisi luullut hänenkin asian ymmärtävän. Totesin tyypille, että kannattaneeko tänne polulle noin kiireisenä lähteä. Meillä ei ainakaan ollut mihinkään kiirettä. 

Muutamia paikkoja muistin hatarasti reitiltä, mutta suurin osa oli täysin uuden oloista, kun edellisestä käynnistä se 20 vuotta jo oli. Silloin kuljimme myös kohti Rukaa eli toiseen suuntaan, joka voi vähän vaikuttaa myös, ettei niin paljon reitistä muistanut.

Vennäänniemen tienoilla tiedustelin lapsilta jäädäänkö noin 10 kilometrin kävelyn jälkeen laavulle tai kodalle yöksi, mutta lapset olivat sitä mieltä, että painellaan vielä viitisen kilometriä Jussinkämpälle asti. 

Hyvin jaksettiin 15 kilometriä ensimmäisenä päivänä ja se tuvalle asti marssiminen olikin hyvä vaihtoehto, sillä Jussinkämppä oli tyhjillään ja saimme viettää siellä yön täysin rauhassa, jos ei ohi menneitä juoksijoita lasketa. Luksusta ja kenties jopa kohtalaisen harvinaista Karhunkierroksella. 

Kuvia reitiltä alla. Jatketaan vaellusta seuraavassa osassa.

 

Seinä täynnä tekstiä.

Myllykoski.

Lampi puoliksi jäässä.

Kallioportin näkymiä.

Joltain unohtunut foliohattu Jussinkämpälle.