perjantai 25. syyskuuta 2020

Pyörävarkaus, 24.9.2020

Niinhän siinä sitten kävi, että eilen oli työpaikan pyörätelineestä viety työpäivän aikana valvontakameravideon perusteella keskellä kirkasta päivää kahden ja kolmen välillä tämä minun muutama vuosi sitten ostamani cyclocross -pyörä. Sellainen värikkääseen asuun sonnustautunut ja erittäin nuoren näköinen rehdistä elämästä syrjäyteille ajautunut ruipelo kasvomaskeineen hoiti hommansa ammattimaisesti ja selviytyi noin puolessa minuutissa päivätyöstänsä. Saikohan käytetyllä Focuksella päivän lääkityksen kustannettua?

Samalla pitkäkyntiselle päätyi itse ompelemani runkolaukku ja laukussa olleet tarvikkeet sekä muut pyörän lisävarusteet.

Mieluusti olisin vielä ajellut itse pyörälläni, mutta nyt on sitten taas uuden pyörän osto edessä... Täytyypä katsoa millaisia kaikkia niitä nykyään on olemassa.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Ruskaretkeilyä kiväärin kanssa, 11-18.9.2020

 


Tämän vuoden (ensimmäiseltä?) hirvestysreissulta palattiin kotiin useita kokemuksia rikkaampana, mutta sen sijaan pakastimen täytettä ei tullut. Oltiin harvinaisen pienellä porukalla kolmen ampujan ja neljän lapsen voimin tunturissa. Reissussa vierähti viikko otsikossa mainittuna ajankohtana ja ruska oli tietysti syyskuun puolivälin paikkeilla parhaimmillaan Ylä-Lapissa ja keli mukavan vilpoinen, joten hyvä oli kuljeskella. Kuusi päivää ulkoruokintaa, viisi yötä maastossa, joista neljä kaminateltalla ja yksi autiotuvassa. 

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Toinen retki sorsajärville, 1.9.2020

Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.


perjantai 21. elokuuta 2020

Sorsastuksen aloitus 2020

Sorsastuksen aloitus osui torstaille ja oli syytä tehdä epätyöpäivä. Hartolassa tutkin kotijärviä 11:30 lähtien auringonlaskun jälkeiseen aikaan asti. 

 Ja olihan niitä lintuja liikenteessä.

perjantai 7. elokuuta 2020

Vaarallisia aineita

Kohta alkaa metsästyskausi. Mukava juttu. Tuli hankittua erinäisiä murkuloita, jos saisi riistaa pöytään syksyn mittaan.

Isompia harreja (ja jänkäkoiria), 22.7.2020

Pari päivää edellisestä aamukalastuksesta lähdin tutkimaan vielä yhtä jokea niin ikään varhaisena ajankohtana. Tällä kertaa menin eri joelle kuin aiemmilla jokikalastusretkillä. 

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Aamukalassa erämaajoella, 19.7.2020

Keskikesällä Lapissa on surkeaa yrittää nukkua, jos on ajatellut aamulla lähteä kalaan. Illalla pyörii sängyssä ja ei millään lampaiden laskemisella voi välttyä ajatukselta, että miksi en menisi heti, kun ei siellä pimeä tule kuitenkaan.

Sain kuin sainkin nukahdettua ja aamulla kolmelta olin pirteä.

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Yö Inarijärven perukoilla, 17-18.7.2020

Mietin minne veisin lapsia taas kalaan ja metsään yöksi. Joelta löytyneen suurehkon hyttyspopulaation vuoksi päädyin siihen, että menemme uudestaan Inarijärvelle. Siellä hyttysiä ei niinkään ollut ja oli helpompi valita tuulisempi leiripaikka. Otin lapsista kolme mukaan.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Hyvin valvottu yötön yö, 14-15.7.2020

Pohjoisessa parasta mitä Sievin kevytkumisaappaat jalassa voi tehdä on tietysti harjuksen kalastaminen erämaajoilla. Ei se teiden välissä virtaava Teno ja iso lohi minua niinkään kiinnosta. Toki sekin kelpaisi paremman puutteessa, mutta silti mieluiten lähden pikkujokien varsia koluamaan, kun siellä saa olla ihan rauhassa.

Ensimmäinen retki Erämerellä, 12.7.2020



Olin etukäteen tutkinut Inarijärven kartan läpikotaisin ja haaveilin reissusta johonkin kauemmas; milloin jääluolalle, milloin Nellimiin tai Suolistaipaleeseen tai jotain muuta. Ensimmäisen reissuun lähdettiin kuitenkin Väylästä Paloniemen veneenlaskupaikalta ilman tarkempaa suunnitelmaa tai matkatavoitetta. Karkea ajatus oli kiertää Viimassaari, joskin sen ympäristö vaikutti paikoin kovin kiviseltä (kuten koko Inarijärvi on) ja jännitin moottorin puolesta, kun jo yhden koneen olin ajanut kiville aiemmin Uudessakaupungissa. Inari ei ole mikään pikkujärvi, josta tarvittaessa soudellaan kotisatamaan. Selät ovat isompia kuin saaristossa merellä. Tämäkin melko pieneltä kartalla näyttävä kierros on kuitenkin 40 kilometriä. Reittikartasta on kuva jutun lopussa.

Muutama kuva Ailigas-tunturilta, 11.7.2020

Huiputettiin Karigasniemen Ailikkaan korkein huippu, Lánká eräänä kauniina päivänä. Huipulle pääsee hyvin ylös mastolle menevän tien puomin tienoilta. Kävelymatkaa jää pari kilometriä ja nousuakin on siitä vielä riittävästi. Kolmevuotiaskin tämän hyvin jaksoi omin jaloin edestakaisin.

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Melkein puolen kilon ahven

Tämä ei liity millään tavalla käynnissä oleviin sepustuksiin pohjoisen reissulta, mutta sainpahan mukavan kokoisen körmyn tänään Nuuksiosta. Tarttui mustaan koon 2 mepsiin, jossa on keltaisia täpliä. Näitä lisää, kiitos.

33cm / 460g

Lompololla kalassa, 9.7.2020

Kieltämättä hinku päästä kalastelemaan pohjoisen pikkujoille oli kova. Isommat joet ei niinkään minua kiinnosta, mutta pienempiä erämaisten jokien varsia on mukava kuljeskella. Ensimmäisen kalaretken tein vanhimman lapsen kanssa keskiyön aikaan paikkaan, jonne pääsee kävellen aika nopeasti. Hauskaa puuhaa, kun aurinko paistaa läpi yön.