Liepeillä varustettu Paulitarppi

Pari päivää sitten sain valmiiksi uusimman 30 senttisillä liepeillä varustetun Paulitarpin, joka lähtee tänään maailmalle. Tässä vähän tietoja ja kuvia sellaisen ominaisuuksista.

- Paino noin 875 grammaa

- Tilaa 2-3 henkilölle

- Kiinnityspisteitä: 

1 huipulla ulkopuolella ja 3 sisäpuolella, 10 kankaan reunassa, 5 lenkkiä roikotuksia varten katossa sisäpuolella, liepeissä lisäksi narulenkkejä liepeen kiinnityksiä varten

- Liepeet jokaisella reunalla (myös rullattavissa ylös)

- Oviaukon suunnan muuttaminen onnistuu purkamatta majoitetta

- Saumat teipattu ja nurkissa valmiiksi kiinnitettynä säädettävät kiristysnarut

- Kiinnikkeet erillistä maavaatetta varten jokaisen reunakiinnikkeen kohdalla

- Huipulla cordurakankaalla vahvistettu kangasputki, jotta keskitolpan voi asettaa vinoon

- Olen tehnyt tästä myös isomman version (kuvia), jossa jokaisen kolmion maanvastaisen sivun pituus on kolme metriä kahden metrin sijaan. Tämä suurentaa tarpin tilavuutta hurjasti.

Liepeitä voi käyttää seininä, jolloin on mahdollista pystyttää tarppi korkeammaksi ilman, että reunan alta käy veto.

Jokaisella sivulla olevan liepeen voi tarvittaessa rullata erikseen ylös, niin kuin alapuolen kuvassa on tehty oviaukon kohdalla. Oviaukon kohdalle liepeen voisi myös kiristää suoraksi suurentamaan hieman katettua alaa.

Sisäpuolella on roikotuslenkkejä kuivatusnaruja tai muita kiinnityksiä varten. Nurkissa on lisäksi kiinnikkeet erilliselle maavaatteelle.

Huipun kohdalla on Corduralla vahvistettu kangasputki keskitolpan vinoon laittamista varten ja muutama vahva kiinnityspiste monipuolistamaan pystytysmahdollisuuksia.

Huipun kohdalla ulkopuolella on lenkki, jotta tarpin saa pystyyn myös ilman keskitolppaa narulla puiden väliin.

Nurkkien välissä olevan kiinnikkeen kohdalla liepeessä on pieni aukko, jotta liepeen voi jättää halutessa joko sisä- tai ulkopuolelle.

Jokaisessa ulkoreunan kiinnikkeessä (10 kpl) on portaattomasti säädettävä naru Blake's Hitch kitkasolmulla.

Viikon kuva: Viikko 24

Viikon kuva: Viikko 24

Liittyy postaukseen: Sinneskerit, Uusikaupunki 13.6.2015

Sinneskerit, Uusikaupunki 13.6.2015

Käytiin eilen paattiajelulla Putsaaren ja Sinneskerien suunnalla. Sinneskerit ovat uloimpien kallioisten saarien ryhmä Uudenkaupungin edustalla noin 20 kilometrin päässä kaupungista. Sattui mukavan aurinkoinen ja lämmin sää olla merellä. Mahtavia paikkoja nuo ulkoluodot! Jotenkin tunnelma on paljon samanlainen kuin pohjoisen avotunturialueilla.

Joutsenia Putsaarenkurkulla.

Pilkkasiipiä.

Joku on kuskannut saarelle joskus kopin, jossa on sänky ja kamina. Ovi oli lukossa.

Piti kokeilla muutama heitto virvelillä, mutta saalis jäi laihaksi.

Suojaisa paikka paatille.

Vasemmassa reunassa Isokarin majakka, keskellä meren takana Ruotsi.

Karu paikka kukkia.

Isokarin majakka on noin 10 kilometrin päässä Sinneskereiltä. Sinnekin pitäisi joku kesäinen reissu taas tehdä.

Merimetsojen valtaamia saaria.

Paattia ohjaamassa. Kuva: Tuomo Lindström.

Vätsärin varustelista

Näillä näkymin perjantaina 24.7 on lähtö Vätsäriin ja lauantaina noin viikoksi maastoon. Varustelista päivittyy googlen driveen (linkki tässä) ja sen kommentointi on sallittu sekä linkin takana että postauksen alla. Vähän varmaan elää tuo lista vielä tässä ajan kuluessa, mutta linkistä löytyy aina automaagisesti uusin versio...


Muokkaus 9.8.2015: Lisätty sarake toteutuneesta käytöstä, eli oliko varuste käytössä reissun aikana vai ei. Samalla laskettu "turhien" varusteiden paino.

Viikon kuva: Viikko 23

Viikon kuva: Viikko 23

Liittyy postaukseen: Pirkan Pyöräilyn Klassikko (134 km) 7.6.2015

Pirkan Pyöräilyn Klassikko (134 km) 7.6.2015

Heräsin 7.15 ja kävin napsauttamassa kahvipannun päälle. Onneksi tällä kertaa sai herätä ihmisten aikaan, toisin kuin Pirkan Hiihdossa (tarina tästä), jolloin piti herätä jo ennen kukonlaulua. Aamukahvia juodessa katselin keittiön ikkunasta ulos ja keli oli mitä aurinkoisin, mutta navakka tuuli taittoi puut kaarelle. Pihamaan omenapuun kukkien terälehdetkin saivat siinä puhalluksessa kyytiä. Varmistin vielä, että kaikki varusteet oli Bundeswehrin tetsarin takalaukussa, joka minulla pyöräretkillä hoitaa etulaukun virkaa. Kahdeksan maissa lähdin pyöräilemään kohti Pirkan pyöräilyn lähtöpaikkaa eli kuuluisaa Hakametsän jäähallia. Asun sen verran lähellä, että siirtymänkin saattoi polkaista paikalle.

Jäähallin pihalla riitti vilskettä. Pyöräilijöitä lähetettiin matkaan yleensä minuutin välein, mutta välillä oli pitempi tauko. Kuuluttaja varoitteli useaan otteeseen, että menkää turvallisuus edellä ja varokaa autoja, koska tänään autoilijat erityisesti vihaavat pyöräilijöitä, kun tukimme koko tien. Odottelin kavereita paikalle ja seurailin lähtölaskentaa. Ensimmäinen rengas meni jollain rikki jo ennen starttia ja piti kovan pamauksen. Mukavampi toki siinä kuin vasta jossain reitin varrella.

Pyöräilijöitä odottelemassa omaa lähtöään.

Noin 30 kypäräinen joukko laskettu juuri matkaan.

Pääsimme matkaan noin kello 9:15, kun koko porukkamme oli koolla. Reitti kurvasi Hervannan valtaväylälle, joka pian muuttuu Kekkosentieksi. Onneksi autoilijat käyttivät pääosin vasemmanpuoleisinta kaistaa vilkasliikenteisellä reitillä. Ylöjärven suunnalla reitti kurvasi Lamminpäähän ja sieltä pikkutietä kohti Kurua. Liikenteenohjaus oli toteutettu loistavasti ja jokaisessa risteyksessä ja liikenneympyrässä oli huomioväreihin sonnustautunut henkilö pysäyttämässä autoilijat, jotta "merkittävä liikennehaitta" sai polkea vapaasti. Iso kiitos järjestäjille tuosta! Mukava pyöräillä, kun siellä on joku pitämässä pyöräilijöiden puolia. Autoilijat voivat olla tästä tosin eri mieltä...

Ensimmäinen taukopaikka oli Mutalassa kolmisenkymmentä kilometriä Hakametsästä. Virtaa piisasi ja painelimme reilulla vauhdilla sinne hörppimään mehua ja syömään rusinoita. Aikaa lähdöstä oli kulunut tässä kohdassa vasta noin tunti ja kymmenen minuuttia. Tuuli oli enimmäkseen sivusta, mutta kuitenkin hieman vastainen. Matka Mutalaan oli maisemiltaan mainio. Maalaismaisemaa ja ajoittain Näsijärvikin vilahteli puiden lomasta.

Vauhdissa otettu kuva Lamminpäässä

Mutalan huoltopiste ja pitkä jono mehupisteelle.

Melko pian Mutalan jälkeen reitti kurvaa isommalle Kuruun päin menevälle tielle ja maisemat hieman latistuivat. Matkaa seuraavalle Kurun huoltopisteelle oli 28 kilometriä ja saavuimme sinne juuri ennen puolta päivää, kun matkaa oli taitettu noin 2 ja puoli tuntia. Kurussa oli onneksi kahviakin tarjolla. Myös proteiinipatukoita oli ravinnoksi ja ihmettelin, kun ne eivät olleetkaan hirveää myrkkyä. En ollut aiemmin sellaisia maistanut ja yllätyin, kun ne olivatkin aivan syötävää tavaraa. Lyhyt tauko ja ei muuta kuin Muroletta ja reissun puoliväliä kohti...

Kurusta oikeastaan Terälahteen asti oli mäkisempää. Tuo vajaan 40 kilometrin osuus oli minulle rankin, varsinkin Muroleen kohdilla. Alaselkäkin meinasi jumittua ja nousin usein pystympään ajoasentoon käyräsarviseni selässä. Ylämäissä olin aika hapoilla ja olisin useasti kaivannut pykälää pienempää vaihdetta, mutta sellaista ei nyt ollut ja piti vain kammeta hitaasti mäkien päälle. Ennen Muroletta ylitimme Muroleen kanavan ja sen jälkeen Murolekosken, jossa pysähdyimme hetkeksi kuvaamaan. Hieno paikka! Muuten olisi melkein toivonut Näsijärven näkyvän enemmänkin reitin varrella, vaikka toki mukavaa pelto- ja metsämaisemaa oli varsin riittävästi.

Murolekosken silta.

Murolekoski.

Muroleessa oli huoltopiste ja sieltä 22 kilometrin matka Terälahteen seuraavalle. Väli tuntui pitkältä! Vastatuuli painoi ajoittain voimakkailla puuskilla vauhtia pois ja se söi miestä erityisesti ylämäkiä kavutessa. Pitkämatkalaisia keskinopeusryhmiä alkoi mennä ajoittain ohi. Jollain oli pyörästään irronnut takavaihtaja ja hän talutteli kulkinettaan peltoaukeaa pitkin eteenpäin. Mahtoikohan hän saada vielä pyöränsä kuntoon ja päästä maaliin..? Terälahteen saavuimme upeassa auringonpaisteessa 14.10. Matkaa oli takana lähemmäs sata kilometriä. Huoltopisteellä mehua latkiessa oli jopa lämmintä, kun rakennuksen edustalla oli tyyntä ja aurinko pääsi kunnolla paistamaan.

Terälahden huoltopiste.

Terälahdesta matka jatkui taas vähän isompaa tietä kohti Tamperetta. Mukavasti alkoi jo tuntua, että maali jo melkein häämöttää, kun oli enää yksi huoltopiste jäljellä (Aitolahti), josta olisi enää reilu kymppi perille. Aitolahteen saavuimme puoli neljän maissa ja poikkesimme huoltopisteellä vain juomassa mukillisen ja jatkoimme heti kohti maalia. Taivas meni pilveen ja kylmäkin meinasi tulla tuulessa, mutta emme antaneet sen enää siinä vaiheessa häiritä menoa.

Pilvistä pyörätietä Sorilan liepeillä.

Lehmiä.

Pikkuhiljaa rakennuksia alkoi näkymään enemmän ja tultiin kaupunkialueelle. Voittajan olo iski jo Linnainmaalla, kun matkaa oli enää muutama hassu kilometri jäljellä. Ennen maaliviivaa pujotettiin Pirkan pyöräilyn mitali kaulaan ja tunne oli mahtava! Kello oli 16.13, kun maaliviivan ylitimme eli aikaa matkaan kului melko tarkalleen 7 tuntia. Hieno lenkki ja iso parannus aikaisempaan pisimpään pyörälenkkiin (65-70 km), mutta oli myös mukava huomata, että pitemmällekin olisi jaksanut. Tosin vauhti oli tällä kunnolla ja treenimäärällä aika maksimi. Kovempaa en olisi juuri päässyt. Samalla tuli todistettua, että vaikka ajaisi polkupyörällä ympyrän niin silti aina on vastatuuli.

Syötiin kalasopat ja juotiin päälle kahvit maalialueella ennen kuin polkaisin takaisin kotiin. Matka kisapaikalle ja kotiin mukaan lukien pyöräilyä tuli päivälle noin 140 kilometriä. Edelliseltä päivältä oli lasten syntymäpäiväjuhlilta vielä kakkua jäljellä ja illalla hörppäsin vielä toiset mitalikahvit kakun kera.

Menopeli maalissa!

Mitalikahvit.

Seuraava päivä olikin taaas maanantai ja normaali työpäivä. Työmatka polkupyörällä, tietenkin.


Tästä linkistä postauksiin matkan varrelta.

Kuvia Pirkan Pyöräilyn varrelta

Tähän päivittyy kuvia päivän mittaan Pirkan pyöräilyn Klassikolta (134 km) sen mukaan kuin ehdin ja pystyn niitä lähettämään.

16:13 Maalissa!

15:28: Aitolahti. 121km. Muutama polkaisu vielä.

14:10: Terälahti. Melkein sata. Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki.. Rankka pätkä mutta kai se Tampere sieltä löytyy.

12:48: Murole. 75 km. Paussi. Sitten enää nässyn toista rantaa takaisin tampereelle.

11:53: Kuru. 58 km menty jo :-) ei vielä hymy hyydy.

10:33: Mutala. 30 km takana. Mahtavaa! 1h10 min meni tuohon. Hyvä vauhti.

klo 8:25: Vajaa tunti aikaa lähtöön. Aurinkoista,mutta tuulista on.

Huomenna pyörän selkään!

Huomenna aamupäivällä klo 9:18 on lähtö Pirkan pyöräilyn 134 km pitkälle lenkille Hakametsän jäähallilta.

 Kävin äsken vielä rasvaamassa ketjut ja katsomassa
muutenkin, että pyörä on kunnossa retkeä varten. Kiinnitin pyörään samalla kokeeksi peilin, jos siitä jotain iloa on. Aion ottaa mukaan jotain perus korjausvälineitä, että saa esimerkiksi renkaan paikattua tien päällä. Toivottavasti jää käyttämättä...

Laitoin myös lähtönumeroni 5544 valmiiksi värikkään vaippakankaista ommellun teknisen paitani selkään. Vielä on harkinnassa laittaisinko pitkälahkeiset vai shortsit jalkaan. Kengiksi ei ole juuri vaihtoehtoja, lenkkareilla mennään.

Yritän napsia kuvia matkalta ja saatan jopa jakaa niitä täällä pitkin päivää, jos ehdin ja netti pelittää, joten kannattaa pysyä kanavalla.

Tämä on samalla testi postata puhelimella puhelimella otettuja kuvia... Mutta ei kait siinä. Huomenna poljetaan niin pitkälle kuin ketjua riittää...

Thermarest NeoAir All Season Regular

Olen ollut tähän asti solumuovimakuualustan käyttäjä, mutta nyt sattui sen verran hyvä tarjous kohdalle, että päätin ostaa kokeeksi ilmatäytteisen. Paikallisessa liikkeessä myytiin Thermarest NeoAir All Season regularia 35 euron hintaan. Käsittämätön tarjous normaalihinnaltaan 169 euron tuotteesta.

Kyseessä on kuutisen senttiä paksu 183x51 senttinen ympärivuotiseen käyttöön tehty ilma-alusta. Yllättäen R-arvo on jopa 4,9, vaikka sisällä ei ole eristettä vaan ainoastaan kanavia, jotka ohjaavat ilman liikehdintää. Markkinoilla on myös joitakin esimerkiksi untuvilla täytettyjä alustoja, joilla päästään vielä parempaan eristävyyteen. Aiemmin vakituisessa käytössäni ollut selänalunen oli R-arvoltaan 2,8, joten aika iso harppaus tuli eristävyydessä parempaan suuntaan, vaikkei senkään kanssa koskaan mitään ongelmia ole ollut. -25 asteessa olen nukkunut 2,8 R-arvon solumuovin päällä ilman, että kylmän hohkaaminen olisi tuntunut läpi. Se on siis toistaiseksi kylmin ilma ylipäätään missä olen nukkunut ilman lämmitettävää majoitetta.

Tuotteen teknisiä tietoja.

Ensivaikutelma tuotteen laadusta on tosi hyvä. Materiaalit vaikuttavat kestäviltä eikä päälle kömpiessä ole sellainen olo, että alusta olisi heti hajoamassa (vaikka en kyllä aivan täysin vielä ilmatäytteiseen luotakaan...). Mukana on sitä ennemmin tai myöhemmin tulevaisuudessa väistämättä odottavaa alustan puhkeamista varten paikkasarja (11 grammaa). Positiivinen asia on myös huomattavasti solumuovia pienempi pakkauskoko.

Pari asiaa kuitenkin pistää silmään, tai toinen niistä paremminkin korvaan.

Tietenkin nappasin tuotteen heti vaa'alle varmistaakseni pakkauksen kyljessä olevan painon (540 grammaa, pelkkä alusta). 

Tulos: 602 grammaa. 

Miksi taas? Minkä ihmeen takia valmistajien on joka kerta huijattava tuotteidensa painossa? Tämäkin painaa taas kymmenen prosenttia enemmän kuin valmistaja väittää. Jonkun tarvitsisi käydä kalibroimassa varustevalmistajien vaa'at. Ilmeisesti tämä grammanviilauskulttuuri retkeilyssä laittaa valmistajat valehtelulinjalle, ja se on väärin. Noh, kevyempi alusta on joka tapauksessa kuin edellinen solumuovinen, joka painaa noin 700 grammaa eli suunta on jopa grammausmielessä oikea.

Pelkän alustan paino.

Paino suojapussin ja korjaussarjan kanssa.

Mattress only, 540 g. Niinpä niin.

Se toinen harmittava asia alustassa on sen kova ääni ainakin näin sisätiloissa kokeillessa. Alustan sisällä oleva materiaali pitää kovaa rapinaa, kun patjan päällä pyörähtää. Kuulin vinkin, että täysin täyteen puhaltamalla rapina olisi jonkin verran vaimeampi ja kokeillessa niin olikin. Täytyy muutama yö testata maastossa pystyykö sen rapinan kanssa elämään vai jääkö patja vaatehuoneeseen säilöön metsään mennessä.

Venttiili.

Alustan mukana tuli myös kahdella AAA-paristolla toimiva pieni puhallin, jota voi hyödyntää patjan täyttämisessä ja näin säästää omia keuhkojaan. Puhisijan paino on paristojen kanssa 73 grammaa. Sille oli luvattu parin-kolmen minuutin täyttöaika patjalle, mutta oikeasti en sillä viidessä minuutissa vielä saanut patjaa täytettyä... Taitaa jäädä kotiin se lisävaruste, kun kyseessä on vielä eristeetön alusta, jonka sisällä hengitetty kosteuskaan ei ole varmaan niin haitallista. Varmaan mukana pitäisi olla varaparistotkin, jotka taas lisäisivät painoa.

Puhallin.

Joka tapauksessa patjan päällä on sen verran mukavaa köllötellä, että kyllä se maastotestiin pääsee kesän reissuilla, joten lisää varusteen arviointia on luvassa jo lähitulevaisuudessa.