Ohessa muutama lausahdus YLEn sääaiheisesta uutistulvasta kuluvalta viikolta. Olen huomioinut, että hittisana asioiden toteamiseen on sana poikkeuksellinen. Ei pelkästään sääasioissa, vaan monessa muussakin, jossa on tarve vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin väittämällä asioiden olevan jotenkin kummallista ja normaalista poikkeavaa.
"Tältä näyttää aamuliikenne poikkeuksellisten lumisateiden jälkeen pääkaupunkiseudulla"
"Katso 31 kuvan kooste, miten Helsinki peittyi poikkeuksellisen lumivaipan alle"
"Eteläiseen ja läntiseen Suomeen on ennustettu lähipäiviksi poikkeuksellisen suuria lumisademääriä"
"Eteläiseen Suomeen ennustettiin maanantaina poikkeuksellisen suuria lumisademääriä."
"Jää poikkeuksellisen heikkoa Tampereella Hankoniemen sataman alueella"
" Ylen uutiset aiheesta Luonnonvoimat nopeasti ja luotettavasti... Iijoen syyskorkeus on poikkeuksellinen."
"Erityisen arvaamaton ja poikkeuksellinen on Kemijoen tilanne Rovaniemellä."
"Viime päivien lumentulo Etelä-Suomessa on ollut poikkeuksellisen runsasta."
"Poikkeuksellinen talvi tuotti myös myönteisiä yllätyksiä"
ja sitten vielä kirsikkana kakun päällä tämän päivän arvio jäätilanteessa yleistettynä näppärästi koko Suomeen sen kummemmin avaamatta 100 prosenttisesti järjetöntä ja mitäänsanomatonta väitettä:
"Kohvajäätä on nyt poikkeuksellisen paljon."
Kertoisiko joku jo niille, että Suomessa on talvella lunta ja pakkasta enemmän ja/tai vähemmän eikä siinä ole mitään poikkeuksellista? Ei kannata Suomen talvisäätä verrata keskiarvoihin, kun normaalien vaihteluväli on täällä Pohjolassa poikkeuksellisen suuri.
Suomalaisista noin 80% asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ne kaikki nauravat helsinkiläisille, jotka ihmettelevät ja pitävät muutamaa kymmentä senttiä lunta poikkeuksellisena.
Saarnaajan kirjan ensimmäisen luvun osa sopii muuten tähän aikaan poikkeuksellisen hyvin:
Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
Kaikki
tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa
silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
Jos
jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä
kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen
meitä.
