Luodoilta haahkoja etsimässä, 12.6.2021

 

Pääkaupunki kaukaa mereltä kuvattuna

En ollut koskaan ennen käynyt metsästämässä uroshaahkaa kesäkuussa, joten lähdin lauantaina merelle ajelulle yleisille vesialueille ulkoluodoille Helsingin ja Espoon edustalle katsomaan onko niitä siellä. Kevään ensimmäisellä veneilyllä haahkoja lähempänä saaristossa näkyi, mutta enemmän tuo nyt oli kuitenkin kiertoajelu kuin varsinainen metsästysretki. Pari pyssyä oli silti völjyssä.

Ajattelin lähteä tosi hyvissä ajoin aamulla, joten laitoin kellon soimaan 4.30. Viideltä olin venettä hakemassa traileriparkista, mutta eihän se puomi auennutkaan vielä. Seitsemään asti piti odotella, joten tulin välissä kotiin aamukahville.

Uusi startti onnistui paremmin ja 7.30 olin laskemassa Suomenojalla paattia mereen luiskalta. Akut olin irroitellut latausta varten, joten johdot piti kytkeä ennen starttausta. Viime kesän Inarin reissun akun tyhjentymisestä viisastuneena minulla on nykyään uusi akku ja varalla vanha. Toisessa lienee aina virtasta, jos ensimmäisestä loppuu.

Keli oli yllättävän tuulinen ja viimeisten isompien saarien takana piti kaasua jo höllätä, että vene ei hypi aallokossa niin paljon. Pari kertaa oli vene ihan ilmassakin ja lävähti kunnolla seuraavalle aallolle. 

Köröttelyvauhdilla edeten koko 15 kilometrin matkaan Halliluodolle meni 40 minuuttia. 

Halliluoto on aika erikoisen näköinen saari, kun siellä on vanha sodan aikainen rakennelma. Lueskelin, että luoto on ollut niin ikävä ja kostea paikka olla, että sitä kutsuttiin myös Harminkiveksi. Voin kuvitella. Ennen bunkkeria siellä oltiin ilmeisesti teltalla. Tärkeä paikka se on ollut joka tapauksessa valvontaan.

Halliluodolla oli muutama naarashaahka, mutta ei yhtään valkoista. Join karin tuulensuojaisella puolella veneessä kahvit ja jatkoin sitten Uppoluodolle. Siellä oli yksi hylje nukkumassa. Pääsin noin 30 metrin päähän lähestymään ilman, että se huomasi. Naarashaahkoja vain oli täälläkin, kuten seuraavalla Länsiluodollakin. Kolmisen tuntia merellä ihmeteltyäni ajelin takaisin Suomenojalle ja lopetin tämänkertaisen veneretken. 

Enpä tiedä tuosta haahkanmetsästyksestä. Taitaa olla vaikeaa hommaa, että jotain saalistakin saisi. Ensin pitäisi löytää oikean väriset haahkat ja rantautuminen tuolla nykyiselläkään aallokolla ei olisi onnistunut minulta ainakaan yksin liukkaille luodoille, vaikka tuuli oli ehkä vain 5-6 m/s ja aallonkorkeus noin 70 senttiä. Pitäisi olla tosi tyyni keli, että viitsisi alkaa yrittämään. Haahkan jahtimaat yleisillä vesialueilla on määritetty nykyään niin kauas ulkomerelle, että ne ovat käytännössä lähes kaikki sellaisia, joista jo kohtalainenkin aallokko pyyhkii mennen tullen yli.

Reissun muita lintuja olivat ruokit ja riskilät. Ruokki olikin itselle ihan uusi laji.