Sivut

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 7. päivä

Ahkiot parkissa selkenevällä Rovijärvellä.

 

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan. 

Herättiin aika aikaisin viimeisenä aamuna, koska tarkoitus oli hiihdellä Semekurttaan asti illaksi. Matkaa Pikku Rovijärveltä suorintakin järkevää hiihtoreittiä tuli melkein 25 kilometriä. Kelpo päivämatka kiskoa Kyyryä ja Raahusta, jotka ovat ahkioidemme nimet. Kumpikin mallia JR-27 ja ensimmäinen maalipinta jo hyvin kulutettu. Saattoi olla 2013, kun omani tein eli käyttövuosia on jo jokunen.

Kuin ihmeen kaupalla tuuli oli lopulta tyyntynyt. Joskus alkuviikosta oli kentässä tullut katsottua sääennustetta ja se lupasi aurinkoista, mutta aamu valkeni sakeassa lumipyryssä. Pian irtaantumisen jälkeen aurinko kuitenkin tuli esiin ja loppupäivä paahdettiinkin vasten taivaalla loimottavaa aurinkoa ja naamahan siinä hommassa lopulta kärähti mukavasti. Vielä saa ihon riekaleita napata nenän syrjästä, mutta kyllä se siitä.

Hetken kokeilin harjusapajilla vielä pilkkiä aamulla ja kyllä siellä olikin yksi kunnon kala kiinni. Pääsi vaan mokoma irti avannolla. Kaksi kertaa sain avannossakin kalasta otteen, mutta lopulta se luiskahti järven puolelle ja itselle jäi pelkkä märkä hiha käteen. 

Pääpiirteissään palasimme samoja jälkiä takaisin kuin mistä tulimmekin, mutta muutama poikkeus tehtiin. Ensimmäinen koukkaus oli hakea Rovijärven leiriin jätetyt kamppeet. Ilman ahkioita sen parin kilometrin sakkolenkin hiihdimme. Uusi lumi oli kelkkauran ulkopuolella tarttuvaa ja melkein kävelyksi meni se koukkaus. Veljen ahkion aisa vääntyi pahasti Tuulipään laskuissa, mutta sen sai hyvin korjattua laittamalla sähköputken sisään katajaa ja päälle myös, nippusiteitä muutama ympäri. Kesti viimeiset pari kymmentä kilometriä hyvin.

Pahtareikäjärven kahvitauolla siirryin kalalajien määrässä yksin kärkipaikalle reissulla viidellä eri kalalajilla. Koukkuun takertui epäonninen yksisilmäinen mutu. Muut lajit ovat siis taimen, rautu, harjus ja limamikko.

Pahtareikäjärveltä otimme nyt metsän poikki suorasuuntauksen Sollomusjärven tuvalle. 5 kilometriä huikean hienoa talvimetsää kantavalla hangella kompassisuunnalla ja lopussa tulimme täydellisesti Kurttejärven rantaan tuvan läheiselle lahdelle. Eranto oli oikein kompassissa. Tällä hetkellä se on Vätsärissä noin 15 astetta eli veisi varmaan yli 200 metriä sivuun kilometrillä. En sitä tarkemmin laskenut, mutta merkittävä on ja pakko huomioida, jos tahtoo pysyä kartalla. Kannattaa muistaa, että Suomessa erantokorjaus tehdään aina kääntämällä kompassin kehää myötäpäivään eli vähentäen asteiden määrää.

Sollomusjärven tupa oli tyhjä, joten keittelimme siellä jotain apetta. Lihapullaa ja nuudelia varmaan, kahvit päälle tietysti. Siitä oli kevyt 2 tunnin hiihto enää jäljellä autolle, joskin viimeiset nousut kyllä jo vähän jaloissa tuntui. Askellaskuri näytti 29 tuhatta askelta tälle viimeiselle päivälle, joten ihan kelpo liikuntasuoritus se oli. 10 tuntia oli hiihtoaika Pikku Rovijärveltä Semekurttaan.

Autolla ajattelin tehdä niin radikaalin tempun, että laittaisin kuivat sukat jalkaan, mutta sain onneksi viime hetkillä vinkin aloittaa hieman kosteilla totuttelu, ettei mene jalkaterät shokkiin.

Loppuun voi sen verran sanoa, että reissu oli aivan mielettömän upea. Hieno oli veljen kanssa paiskata kättä retken päätteeksi ja todeta, että mennään taas joku kerta uudestaan, kun vaan joudetaan. Ei liiemmin haittaisi, jos keväisestä pilkkireissusta pohjoisessa muodostuisi jopa perinne. Kalaakin riitti jonkun verran jopa kotiin tuotavaksi tällä kertaa. 

Lopettelen reissukertomuksen tähän ja viimeisen päivän kuvat ovat alla. Paljon jäi kertomattakin, mutta onpahan edes jotain kaikelle kansalle nähtävillä. Kiitokset lukemisesta ja jatketaan blogissa toisilla aiheilla. 

Varusteprojekteja on paljon käynnissä ja niistä varmaan seuraavaksi tulee kuvatuksia, kunhan saan kamppeita valmiiksi. Äsken valmistui yksi tarppi. Voisi sitä kuitenkin ulkonakin käydä. Muun muassa ampumaradalla pitäisi käydä lähitulevaisuudessa, kun on se yksi Vortex koeponnistamatta.




Aivan korjaus. 

Tuulijärvi.

akpoika Pahtareikäjärvellä.


Mutu.

Kompassisuunnalla suorasuuntaus Pahtareikäjärveltä.


Sollomusjärven autiotupa.


akpoika viikon ulkona olemisen jälkeen. Mies voi lähteä Vätsäristä pois, mutta... 


2 kommenttia:

  1. Kiitos mainiosta reissutarinasta, varsinkin kun suunnitteilla on myös keväinen pilkkireissu noille kulmille. Mainiot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, hyvää reissua! Se on siitä vaarallinen paikka, että usein "joutuu" menemään uudemmankin kerran...

      Poista

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!