Sivut

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Pilkkireissu Vätsärissä, 1-9.4.2021: 3. päivä

 

Ahkiot valmiina lähtöön kotaleirissä Rovijärvellä.

Tästä linkistä kertomuksen ensimmäiseen osaan.

Perusleiriksi ajatellun kodan jäätyä vähän etäälle tavoitteena olleista itäisimmistä lammista ja Routasenkurusta oli matkaa lähdettävä sunnuntaina jatkamaan leirikamppeiden kanssa, jotta kääntöpaikalla ehtisi käymään ja hetken olemaankin ennen kuin viikko alkaa loppua kesken. 

Viikon reissu Vätsärissä on tavallaan lyhyt aika. Siinä ei ehdi kuin käymään rajan tuntumassa ja tulemaan takaisin. Pieni pintaraapaisu vasta, varsinkin jos tykkää kalastella. Vesistöjä riittää, nimittäin.

Porukan toisella puolikkaalla oli myös ajatus toisinaan pehmeiden kelien vuoksi lähteä varmuuden vuoksi jo maanantaina pois päin hiihtelemään, joten sunnuntai oli sikälikin hyvä päivä siirtyä edemmäs. Kota olisi poistunut aikaisin maanantaiaamuna joka tapauksessa.

Alkumatka mentiin edelliseltä päivältä tuttua reittiä Rovijärven itäpäähän, josta kurvasimme etelää kohti kiertelemään pienempiä lampia ja etsimään rautuapajia. 

Ylängölle on aika tuntuva nousu Rovijärviltä, mutta yöllä tullut uusi lumi oli sen verran ottavaa sorttia, että se takertui juuri sopivasti Peltosen pohjiin ylämäessä tallatessa. Ei edes haarakäyntiä tarvinnut, kun oli viiden sentin kerros valkoista pohjissa.

Itseltä jäi raudut uimaan tänä päivänä, mutta kaverit nappasivat niitä kyllä. Oma saaliini koostui taimenista, joista kaikki taisi tulla yhdestä avannosta. Muut avannot olivat tyhjiä.

Tuuli alkoi vähitellen taas nousta ja tummia pilviä kertyä taivaalle. Kovaa tuulta riitti ylängöllä kolmeksi seuraavaksi päiväksi ja ajoittain ilma oli sakeana märkää räntää. Ylängöllä lunta tuntui olevan vähemmän ja auringon puoleisilla rinteillä oli laajalti jopa ihan lumesta paljasta. Siellä olisi melkein meidän kesäkuun 2017 Muotkan lumikahlausta vastaavan reissun voinut vaeltaa jo ilman suksiakin.

Yksi kaveri kääntyi takaisin kotaleiriin ennen illantuloa ja veljen kanssa jatkoimme vaellusta siitä lähtien loppuun saakka kaksin. Illaksi päädyimme Routasenkurun alkupäähän Kalatonjärven rannalle telttaan. Kovat puuskat kurittivat majoitetta paljakalla, mutta teltan kuori piti pintansa. Paksulla lumella oli mukava telttailla, kun makuutilan reunaan voi absidiin kaivaa kuopan, jolloin saattoi istuskella mukavasti jalat alempana.

Iltapalaksi paistoin rautua ja taimenta. Yhden raudun fileet pistin myös suolaantumaan muovipussin sisällä lumihankeen graaviksi.

Päivän hiihtomatka reilu kymppi, ehkä jopa 12 kilometriä.

Katsotaan seuraavassa osassa kuinka kalaton se Kalatonjärvi oli.

Avannosta näkee kalat jopa usean metrin syvyyteen.

Kova nousu.

Lampien välisiä kuruja.

akpoika pilkillä avaruuslakanalla tuulelta suojassa.

Näkymä ulos teltasta ja jaloille kaivettu syvennys absidissa.

Leiri lähes puuttomalla ylängöllä.

Iltapalarautu paistumassa. 

Linkki seuraavaan osaan tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!