Olen aloittelemassa asiakkaalle aika vastaavaa anorakkia minkä tein itselleni kuutisen vuotta sitten. Todella paljon on käytössä ollut itsellä tuo takki, joten eiköhän tästäkin saada hyvä käyttövaate aikaiseksi.
Lisää aiheesta lähitulevaisuudessa.
Olen aloittelemassa asiakkaalle aika vastaavaa anorakkia minkä tein itselleni kuutisen vuotta sitten. Todella paljon on käytössä ollut itsellä tuo takki, joten eiköhän tästäkin saada hyvä käyttövaate aikaiseksi.
Lisää aiheesta lähitulevaisuudessa.
Olen vähän odotellut, että tulisi tyynempää keliä ja pääsisi luodoille yleisille vesialueille veneellä merilinnustamaan. Sellaista keliä ei kuitenkaan tänäkään viikonloppuna tullut, joten suuntasin lasten kanssa Espoon Luukkiin ja Kaitalammelle kalaan.
Sain työkaverilta takin huoltoon. Oli käynyt tyypillinen juttu, eli vetoketju päässyt kulahtamaan eikä kelkkaa saanut enää oikeille raiteille laisinkaan. Oli aika leikata hammastus vanhasta vetoketjusta pois ja ommella uutta tilalle.
Purin tänään Valmettia ja katselin minkälainen koneisto sieltä sisältä löytyy. Samalla putsailin ja öljysin sitä, kun en tiedä koska ase on viimeksi avattu näin pitkälle.
Kasaamisessa oli vähän päänvaivaa, kun alkoi torrakko napsauttamaan molemmat iskurit eli molemmat piiput kerralla. Lyijyä alkaisi olemaan jo turhankin runsaasti ilmassa, jos pyssyn toiminnan olisi tällaiseksi jättänyt, joten korjasin sen. Syy selvisi, kun vähän aikaa ihmetteli ja pyöritteli osia käsissään.
Otin pari päivää vapaaksi töistä ja lähdin lasten syyslomaviikolla käymään pitennetyn viikonlopun Patvinsuon kansallispuiston nurkilla sijaitsevalla Elimo-Kitsi-Piilo -nimisellä valtion metsästysalueella Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Ilomantsin selkosilla. Kansallispuisto ei kuulu metsästysalueeseen, mutta laajat alueet sen itä- ja pohjoispuolella aina rajavyöhykkeeseen asti kuuluu. Lääniä oli niin paljon, että ilman paikallistuntemusta liikkuva jahtimies ehti raapaisemaan pintaa. Mistään lintujen tyypillisistä olinpaikoista seudulla ei tietoa ollut.
Täysin tyypillinen etelän turisti siis olin.
Aika hieno peli.
Niinhän siinä sitten kävi, että eilen oli työpaikan pyörätelineestä viety työpäivän aikana valvontakameravideon perusteella keskellä kirkasta päivää kahden ja kolmen välillä tämä minun muutama vuosi sitten ostamani cyclocross -pyörä. Sellainen värikkääseen asuun sonnustautunut ja erittäin nuoren näköinen rehdistä elämästä syrjäyteille ajautunut ruipelo kasvomaskeineen hoiti hommansa ammattimaisesti ja selviytyi noin puolessa minuutissa päivätyöstänsä. Saikohan käytetyllä Focuksella päivän lääkityksen kustannettua?
Samalla pitkäkyntiselle päätyi itse ompelemani runkolaukku ja laukussa olleet tarvikkeet sekä muut pyörän lisävarusteet.
Mieluusti olisin vielä ajellut itse pyörälläni, mutta nyt on sitten taas uuden pyörän osto edessä... Täytyypä katsoa millaisia kaikkia niitä nykyään on olemassa.
Tämän vuoden (ensimmäiseltä?) hirvestysreissulta palattiin kotiin useita kokemuksia rikkaampana, mutta sen sijaan pakastimen täytettä ei tullut. Oltiin harvinaisen pienellä porukalla kolmen ampujan ja neljän lapsen voimin tunturissa. Reissussa vierähti viikko otsikossa mainittuna ajankohtana ja ruska oli tietysti syyskuun puolivälin paikkeilla parhaimmillaan Ylä-Lapissa ja keli mukavan vilpoinen, joten hyvä oli kuljeskella. Kuusi päivää ulkoruokintaa, viisi yötä maastossa, joista neljä kaminateltalla ja yksi autiotuvassa.
Varustelista syyskuun 2020 Ylä-Lapin hirvijahtiin päivittyy tämän linkin taakse.
Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.
Sorsastuksen aloitus osui torstaille ja oli syytä tehdä epätyöpäivä. Hartolassa tutkin kotijärviä 11:30 lähtien auringonlaskun jälkeiseen aikaan asti.
Ja olihan niitä lintuja liikenteessä.
Aamu Soimalammen laavulla. |
akpoika latvalinnustamassa. |