Kakkurin korsulla, 3-4.1.2020

Lähdin vuosikymmenen ensimmäiselle metsäretkelle kolmen lapsen kanssa tutkimaan Joutsijärvellä sijaitsevaa Kakkurin korsua perjantaina työpäivän jälkeen. Korsulla on muutama käpykaartilainen viettänyt jatkosotansa melkein alusta loppuun, kunnes piilopirtti ja siinä samassa kymmenkunta kolmisen vuotta ryteikössä sotilaspoliiseja piileskellyttä rintamakarkuria paljastui muistolaatan mukaan tammikuussa 1944. Rintamakarkuruus ei niinkään, mutta piilopaikat kiinnostavat aina ja se sai lähtemään paikan päälle katsomaan.

Kaksi vuotta vanha lapseni oli nyt ensimmäistä kertaa metsässä yötä isin kanssa. Päädyimme saman tien pitkän viikonlopun kunniaksi viettämään kaksi yötä peräkkäin maastossa.

Korsulle johtaa tie melko lähelle ja levikkeelle saa autonsa jätettyä muutaman sadan metrin päähän (karttalinkki). Kakkurintiellä ajavan on varauduttava siihen, että kiviä joutuu autoineen kiertelemään. Kivikkoinen on korsulle johtava polkukin. Kaksivuotiaan lyhyillä jaloilla melkein vuorikiipeilyä.

Itse korsu on hyvin piilossa kivikkoisessa maastossa olevassa montussa ja periaatteessa varsinkin pimeässä vaikeasti löydettävä, mutta johtaahan sinne selvästi erottuvat polut, joten harhaantuminen lienee epätodennäköistä (karttalinkki). Omat puut olisi kannattanut varata mukaan. Löysin muutamia halkoja sieltä täältä ja polttelimme niitä, mutta varsinaisesti lämpimäksi emme tupaa saaneet. Eipä se toki lämpimänä tammikuun yönä ollut tarpeenkaan.

Illalla ei paljon muuta ehtinytkään kuin iltapalan syömään, virittelemään alustat laverille ja heittämään levyksi. Mahduimme neljästään samalle laverille ja vastapäätä on toinen samanmoinen, joka jäi tyhjilleen, kun muita retkeilijöitä ei yösijan toivossa kämppään ilmaantunut. Sinänsä ihan pätevä kämppä. Ehkä maalattiasta johtuvaan kosteuden hajuun tottuu nopeasti ja ainakin toisinaan vallitsevan halkojen vähyyden voi helposti korjata tuomalla tarvitsemansa määrän poltettavaa itse mukana.

Yöllä sateli sen verran lunta, että aamulla maa oli olevinaan valkea. Lämpötila nollan vaiheilla. Lapsilla riitti tutkittavaa korsun lähiympäristössä. Kiipeiltiin pari tuntia aamusella kivillä ja tutkittiin kivenkoloja ennen kuin lähdettiin talsimaan Sisälmystenlahden tuvan suuntaan, josta lisää seuraavassa osassa.

Kynttilävalaistus.

Korsun sisätiloja.

Maja montussa.

Hyvin se sinne piiloutuu. Jostain syystä tilavan kämpän taakse on rakennettu myös laavu jossain vaiheessa.

Muistolaatta kivessä.