Elämäni pöllöviikko ja yö laavussa, 28-29.2.2020

Nyt on kääntynyt jo kevään puolelle. Sen huomaa kahdesta asiasta;
pöllöt ovat öisin äänessä ja tuli hinku hakea vene talvisäilytyksestä. Perjantaina käväisin taas toimistolla ja ajelin sieltä illalla Hartolaan hakemaan paatin.

Karkauspäivän vastaisen yön vietin pöllöretkellä, koska minulla oli vihiä muutamasta lapinpöllön reviiristä Hartolan alueella. Suuntasin kuuntelemaan ensin paikalle, jossa kaveri syksyllä kyseisen pöllölajin kuvasi ja olin valmistautunut viettämään paikassa yönkin, koska olen huomannut, että autolla kiertely ja lyhyt kuuntelu harvoin antaa suurempaa tulosta. On parempi leiriytyä ja kuunnella hyvällä paikalla koko yö ja toistaa sitä taktiikkaa eri paikoissa. Toinen hyvä taktiikka on tietysti pitkä kävelylenkki kotiovelta lähtien, jos asuu sellaisella alueella missä pöllöjä on.

Oli selkeä ja tähtikirkas yö, talven kylmin sellainen. Mitenkään erityisen kylmää ei silti ollut, mutta reilut kymmenen astetta jo illalla ja aamulla sitten noin -15.

Ajelin pimeää metsätietä Selänkylään havaintopaikalle ja kauan ei tarvinnut kuunnella, kun saattoi havaita vaimean, matalan ja tiheään toistuvan pöllön äänen. Lapinpöllö oli minulle uusi elämänpinna.

Sain haluamani ja en löytänyt mieleistä paikkaa heittää pitkäkseen, joten palasin kuitenkin kotipihan laavuun yöpymään. Siinä kuunnellessa kuului ennen nukahtamista vaimea helmipöllön puputus, jonka naapuri oli myös kuullut ja kirjannut Tiiraan.

Viiden eri pöllölajin äänihavainto yhdellä viikolla on minulle täysin ennenkuulematonta!

Jäätynyt seitti.

Luksusta. Patja sohvalta, solumuovialusta ja poron nahka alla. Päälle riittävästi myös eristettä.