Anorakkiprojekti 2

Olen aloittelemassa asiakkaalle aika vastaavaa anorakkia minkä tein itselleni kuutisen vuotta sitten. Todella paljon on käytössä ollut itsellä tuo takki, joten eiköhän tästäkin saada hyvä käyttövaate aikaiseksi.

Lisää aiheesta lähitulevaisuudessa.

 

Kaitalampi ympäri virvelien ja lasten kanssa

Olen vähän odotellut, että tulisi tyynempää keliä ja pääsisi luodoille yleisille vesialueille veneellä merilinnustamaan. Sellaista keliä ei kuitenkaan tänäkään viikonloppuna tullut, joten suuntasin lasten kanssa Espoon Luukkiin ja Kaitalammelle kalaan.

Kanalintujahdissa Kurussa, 10.11.2020

Varasin vielä yhden metsästysreissun tämän syksyn viimeiselle päivälle, kun mustia kanalintuja sai jahdata karkeasti Suomen keskipisteen eteläpuolisella alueella. Jos vielä menee, on köröteltävä jo pikkuisen kauemmas. Tällä kertaa valitsin kohteeksi Kurun, joka on tuttua seutua Tampereen aikojen retkireissuilta, mutta metsästyksen kannalta käytännössä yhtä tuntematonta kuin edellisetkin tämän kalenterivuoden aikana kanalintujen perässä käymäni paikat, jotka ovat siis Mehtähallituksen nimillä Etelä-Kuhmo, Elimo-Kitsi-Piilo (Lieksa, Ilomantsi) ja Lohikoski-Likastenperä (Sulkava, Savonlinna).

 

 

Sakolainen kasa

 

Tiistaina mehtomehtälle. Sako 222 mag on ainakin valmis.

Takin vetoketjun vaihto-operaatio

Sain työkaverilta takin huoltoon. Oli käynyt tyypillinen juttu, eli vetoketju päässyt kulahtamaan eikä kelkkaa saanut enää oikeille raiteille laisinkaan. Oli aika leikata hammastus vanhasta vetoketjusta pois ja ommella uutta tilalle.

Valmet 212 laukaisukoneiston purku ja kasaaminen

Purin tänään Valmettia ja katselin minkälainen koneisto sieltä sisältä löytyy. Samalla putsailin ja öljysin sitä, kun en tiedä koska ase on viimeksi avattu näin pitkälle.

Kasaamisessa oli vähän päänvaivaa, kun alkoi torrakko napsauttamaan molemmat iskurit eli molemmat piiput kerralla. Lyijyä alkaisi olemaan jo turhankin runsaasti ilmassa, jos pyssyn toiminnan olisi tällaiseksi jättänyt, joten korjasin sen. Syy selvisi, kun vähän aikaa ihmetteli ja pyöritteli osia käsissään.  

Lohikoskea ja Likastenperää pyssyjen kanssa kiertämässä, 16-18.10.2020

 

 

Uusi kanalintureissu tuli Lieksasta kotiuduttuamme yllättävän nopeasti. Kaveri pyyteli mukaan ja tarjosi kyydit ja kaikki, joten ei siinä enää auttanut kuin varata lisää päivälupia valtion maille ja nousta autoon pari päivää kotona oltuamme. Tälläkin kertaa kohteena oli itäraja, mutta nyt kooltaan huomattavasti Lieksaa maltillisempi ja reilusti etelämpänä, Sulkavan ja Savonlinnan kuntien alueelta lupa-alue numero 7680 Lohikoski-Likastenperä. Kartalla mukavan kokoinen metsäalue Saimaan vesialueiden välimaastossa, mutta jälleen ennalta tuntematon kohde, joten ilman paikallistuntemusta lähdettiin liikkeelle perjantaina illalla selvittelemään onko alueella jossain päin lintuja.

 

Sain kaverikseni uudestaan myös innokkaan 6-vuotiaan metsien kulkijan. Tuskin moni eskarikaveri pystyy syysloman jälkeen ainakaan paremmaksi laittamaan, kun hän sanoo viettäneensä 5 yötä isin kanssa mehtässä.

Pohjois-Karjalan kanalintumailla, 10-13.10.2020

 

Otin pari päivää vapaaksi töistä ja lähdin lasten syyslomaviikolla käymään pitennetyn viikonlopun Patvinsuon kansallispuiston nurkilla sijaitsevalla Elimo-Kitsi-Piilo -nimisellä valtion metsästysalueella Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Ilomantsin selkosilla. Kansallispuisto ei kuulu metsästysalueeseen, mutta laajat alueet sen itä- ja pohjoispuolella aina rajavyöhykkeeseen asti kuuluu. Lääniä oli niin paljon, että ilman paikallistuntemusta liikkuva jahtimies ehti raapaisemaan pintaa. Mistään lintujen tyypillisistä olinpaikoista seudulla ei tietoa ollut. 

Täysin tyypillinen etelän turisti siis olin.

Canyon Pathlite AL 6.0

Pääsin kuin pääsinkin lopputulokseen uuden pyörän mallista. Uutena pyöränä ajossa on saksalaispyörä, kuten oli edellinenkin. Tällä kertaa merkkinä ei ole Focus, vaan Canyon ja mallina etujousitettu yleispyörä sekä asfaltille että sorapäällysteelle, Pathlite AL 6.0.  

Aika hieno peli.

Sako Vixen L469 .222 Magnum

Metsästysharrastuksen alkuajoista omistamani ja uutena hankkimani Tikka T3 Hunter .308 ja Mossbergin pumppari 12/89 saivat hiljattain kolme uutta vanhemman sukupolven aseveljeä, kun naapurin mies elokuun alussa mainitsi haluavansa aseistaan eroon. Tutkittiin pyssyjä parina iltana ja kävin niitä radallakin kokeilemassa, kun olivat olleet kolmisenkymmentä vuotta ampumattomina. Hyvin tuntui pelittävän ja laitoin lupahakemukset vireille. 

Pyörävarkaus, 24.9.2020

Niinhän siinä sitten kävi, että eilen oli työpaikan pyörätelineestä viety työpäivän aikana valvontakameravideon perusteella keskellä kirkasta päivää kahden ja kolmen välillä tämä minun muutama vuosi sitten ostamani cyclocross -pyörä. Sellainen värikkääseen asuun sonnustautunut ja erittäin nuoren näköinen rehdistä elämästä syrjäyteille ajautunut ruipelo kasvomaskeineen hoiti hommansa ammattimaisesti ja selviytyi noin puolessa minuutissa päivätyöstänsä. Saikohan käytetyllä Focuksella päivän lääkityksen kustannettua?

Samalla pitkäkyntiselle päätyi itse ompelemani runkolaukku ja laukussa olleet tarvikkeet sekä muut pyörän lisävarusteet.

Mieluusti olisin vielä ajellut itse pyörälläni, mutta nyt on sitten taas uuden pyörän osto edessä... Täytyypä katsoa millaisia kaikkia niitä nykyään on olemassa.

Ruskaretkeilyä kiväärin kanssa, 11-18.9.2020

 

Tämän vuoden (ensimmäiseltä?) hirvestysreissulta palattiin kotiin useita kokemuksia rikkaampana, mutta sen sijaan pakastimen täytettä ei tullut. Oltiin harvinaisen pienellä porukalla kolmen ampujan ja neljän lapsen voimin tunturissa. Reissussa vierähti viikko otsikossa mainittuna ajankohtana ja ruska oli tietysti syyskuun puolivälin paikkeilla parhaimmillaan Ylä-Lapissa ja keli mukavan vilpoinen, joten hyvä oli kuljeskella. Kuusi päivää ulkoruokintaa, viisi yötä maastossa, joista neljä kaminateltalla ja yksi autiotuvassa. 

Hirvijahdin varustelista 2020

Varustelista syyskuun 2020 Ylä-Lapin hirvijahtiin päivittyy tämän linkin taakse.

Toinen retki sorsajärville, 1.9.2020

Piti käydä Hartolassa ja hakea yksi pakastin, että saa isomman 300 litraisen vapautettua hirvijahtireissulle. Samaan syssyyn poikkesin lähijärvet soutamassa ympäri.

Sorsastuksen aloitus 2020

Sorsastuksen aloitus osui torstaille ja oli syytä tehdä epätyöpäivä. Hartolassa tutkin kotijärviä 11:30 lähtien auringonlaskun jälkeiseen aikaan asti. 

 Ja olihan niitä lintuja liikenteessä.

Kommentti tarppiohjeesta

Sain mukavan yhteydenoton jyväskyläläiseltä Villeltä sähköpostitse.

Vaarallisia aineita

Kohta alkaa metsästyskausi. Mukava juttu. Tuli hankittua erinäisiä murkuloita, jos saisi riistaa pöytään syksyn mittaan.

Isompia harreja (ja jänkäkoiria), 22.7.2020

Pari päivää edellisestä aamukalastuksesta lähdin tutkimaan vielä yhtä jokea niin ikään varhaisena ajankohtana. Tällä kertaa menin eri joelle kuin aiemmilla jokikalastusretkillä. 

Aamukalassa erämaajoella, 19.7.2020

Keskikesällä Lapissa on surkeaa yrittää nukkua, jos on ajatellut aamulla lähteä kalaan. Illalla pyörii sängyssä ja ei millään lampaiden laskemisella voi välttyä ajatukselta, että miksi en menisi heti, kun ei siellä pimeä tule kuitenkaan.

Sain kuin sainkin nukahdettua ja aamulla kolmelta olin pirteä.

Yö Inarijärven perukoilla, 17-18.7.2020

Mietin minne veisin lapsia taas kalaan ja metsään yöksi. Joelta löytyneen suurehkon hyttyspopulaation vuoksi päädyin siihen, että menemme uudestaan Inarijärvelle. Siellä hyttysiä ei niinkään ollut ja oli helpompi valita tuulisempi leiripaikka. Otin lapsista kolme mukaan.

Hyvin valvottu yötön yö, 14-15.7.2020

Pohjoisessa parasta mitä Sievin kevytkumisaappaat jalassa voi tehdä on tietysti harjuksen kalastaminen erämaajoilla. Ei se teiden välissä virtaava Teno ja iso lohi minua niinkään kiinnosta. Toki sekin kelpaisi paremman puutteessa, mutta silti mieluiten lähden pikkujokien varsia koluamaan, kun siellä saa olla ihan rauhassa.

Ensimmäinen retki Erämerellä, 12.7.2020

Olin etukäteen tutkinut Inarijärven kartan läpikotaisin ja haaveilin reissusta johonkin kauemmas; milloin jääluolalle, milloin Nellimiin tai Suolistaipaleeseen tai jotain muuta. Ensimmäisen reissuun lähdettiin kuitenkin Väylästä Paloniemen veneenlaskupaikalta ilman tarkempaa suunnitelmaa tai matkatavoitetta. Karkea ajatus oli kiertää Viimassaari, joskin sen ympäristö vaikutti paikoin kovin kiviseltä (kuten koko Inarijärvi on) ja jännitin moottorin puolesta, kun jo yhden koneen olin ajanut kiville aiemmin Uudessakaupungissa. Inari ei ole mikään pikkujärvi, josta tarvittaessa soudellaan kotisatamaan. Selät ovat isompia kuin saaristossa merellä. Tämäkin melko pieneltä kartalla näyttävä kierros on kuitenkin 40 kilometriä. Reittikartasta on kuva jutun lopussa.

Muutama kuva Ailigas-tunturilta, 11.7.2020

Huiputettiin Karigasniemen Ailikkaan korkein huippu, Lánká eräänä kauniina päivänä. Huipulle pääsee hyvin ylös mastolle menevän tien puomin tienoilta. Kävelymatkaa jää pari kilometriä ja nousuakin on siitä vielä riittävästi. Kolmevuotiaskin tämän hyvin jaksoi omin jaloin edestakaisin.

Melkein puolen kilon ahven

Tämä ei liity millään tavalla käynnissä oleviin sepustuksiin pohjoisen reissulta, mutta sainpahan mukavan kokoisen körmyn tänään Nuuksiosta. Tarttui mustaan koon 2 mepsiin, jossa on keltaisia täpliä. Näitä lisää, kiitos.

33cm / 460g

Lompololla kalassa, 9.7.2020

Kieltämättä hinku päästä kalastelemaan pohjoisen pikkujoille oli kova. Isommat joet ei niinkään minua kiinnosta, mutta pienempiä erämaisten jokien varsia on mukava kuljeskella. Ensimmäisen kalaretken tein vanhimman lapsen kanssa keskiyön aikaan paikkaan, jonne pääsee kävellen aika nopeasti. Hauskaa puuhaa, kun aurinko paistaa läpi yön.

Tenossa uimassa

Tenossa, tai ehkä tarkalleen ottaen Inarijoessa, tuli käytyä uimassa useita kertoja. Tulipa kertaalleen uitua myös Norjaan.

Sulaojan luontopolku, 7.2020

Kevon reitin Karigasniemen puoleisesta päädystä (karttalinkki) kävimme heti alkajaisiksi kiertämässä parin kilometrin luontopolun, joka kiertää Suomen suurimman lähteen. Oikeastaan käytiin tässä kahdesti ja mentiin reitti molempiin suuntiin. Osittain reitti oli minulle tuttua noin 15 vuoden takaa, kun isän kanssa Kevolla kuljeskelin pitemmän kierroksen.

Muutama viikko pohjoisessa, 7.2020

Blogi on elellyt hiljaiseloa tovin, mutta eiköhän tässä jokunen juttu tule kirjoiteltua, kun kotiuduin juuri viime yönä kolmen maissa noin kolmen viikon Lapin reissulta. Monenlaista ehti siinä ajassa touhuamaan ja kertoillaan niistä sitten eri postauksissa, mutta kirjoittelen tähän vähän pohjaa miten homma lähti liikkeelle.

Ulkoluodolla kalassa ja kiikaroimassa, 16-17.5.2020

Leiri ulkoluodolla.

Lauantaina vein muut Putsaareen ja jatkoin vanhimman lapseni kanssa ulommas luodolle yöksi pitämään verkkoja ja kiikaroimaan lintuja.

Iso-Hölö, 8-9.5.2020

Käväisin yhden yön reissun Laitilassa Iso-Hölö nimisen suon laitamilla. Huvittava nimi. Mukava kevätkeli, vaikka lähtiessä yrittikin ripotella vettä. Tie oli ihan ajokelpoinen ja olisin päässyt Caravellella melko lähelle leiripaikkaakin, mutta tallustelin mieluummin vähän pitemmän matkan (Karttalinkki). Leiriydyin kuljettuani kolmisen kilometriä. 

Veneretki Vähä-Haurusen autiotuvalle, 11.4.2020

Hinattiin trailerilla Poosu Pyhärantaan (karttalinkki) ja ajeltiin sieltä Vähä-Haurusen autiotupaa (karttalinkki) katsomaan. Hienoksi paikaksi paljastui. Tupa oli jopa harvinaisen siisti ja viihtyisä. Syötiin eväät kämpässä. 28 kilometriä tallentui matkaksi, kun karttaselaimen reitin tallennus oli päällä koko reissun.

Aamulenkki pyörällä Hiulle ja Kemiran sillalle, 10.4.2020

20 yötä mökillä riitti nyt alkuun. Tultiin välillä kotiin.

Lyökin pookilla, 5.4.2020

Käytiin tänään veneajelulla Lyökin Pookilla asti. Majakka on vissiin Suomen vanhin ja oli kieltämättä häkellyttävän komea paikka aurinkoisessa kelissä. Pooki on valmistunut 1757 ja on siis nököttänyt luodolla jo pitkälti kolmatta sataa vuotta. Ajomatkaa Putsaaresta tuli koko kierrokselle 35km. Kohta on jo 300 kilometriä tullut kynnettyä Ukin edustan vesiä tänä keväänä.

Teerihavainto Putsaaresta, 4.4.2020

Kolmas viikko saaressa menossa ja uusia lintuhavaintoja tulee mukavasti.

Puutöitä ja pönttö puukiipinkäiselle, 3/2020

On mukava oleskella pitempään mökillä, kun ehtii touhuamaan kaikenlaista ja seuraamaan elämää saaressa eri tavalla kuin vain viikonloppuna pyörähtäessä.

Putsaaren palokärjet, 3/2020

Pian mökille tultuamme noin puolitoista viikkoa sitten tein uuden lajihavainnon äänen perusteella Putsaaressa, kun verkkojen kanssa käpsehtiessä kuulin palokärjen ääniä. Varmasti mustia rummuttajia on saarella ollut ennenkin, mutta tämä olikin vain minulle uusi lajihavainto kyseisessä paikassa. Nopeasti kävi selväksi, että nimenomaan meidän asuttamamme mökkitontti ja sen lähimetsiköiden lahopuut kiinnostavat lintuja ja lienemme lähellä paikkaa, johon linnut suunnittelevat pysyvämpää reviiriä.

Silakkasaaliista, 25.3.2020

Ensimmäisenä päivänä tuli 2 silakkaa. Toisena 4. Kolmantena 8. Saalismäärän kehitys oli siis kuin suoraan erään toisen ajankohtaisen aiheen leviäminen ja odotin, että tänään juhlitaan 16 silakan saalismäärää,  ja niin edelleen.

Etätöitä Putsaaresta käsin, 20.3.2020-??.?.2020

Tällainen etätyöpiste tänä aamuna.

Koko maailman kaaokseen ajanut virus tarjosi mahdollisuuden muuttaa työympäristö mieluisammaksi.

Veneellä Ukin saaristossa ja mökillä, 6-8.3.2020

2017 hiihdettiin Putsaareen maaliskuun puolivälissä ja joku meni autollakin. Tänä vuonna päästiin veneellä ja vietettiin viikonloppu saaressa mökillä. Ajeltiinpa ihan Vekaralla asti.

Kylmiä värejä saaristossa lauantaiaamuna.

Retkiyöt kartalla paikkamerkintöinä

Aloitin yhtenä päivänä muistelemaan ja laittamaan kartalle ylös missä paikoissa on tullut vietettyä yö ulkona tai autiotuvassa tai autiotupaa vastaavassa kämpässä.

Elämäni pöllöviikko ja yö laavussa, 28-29.2.2020

Nyt on kääntynyt jo kevään puolelle. Sen huomaa kahdesta asiasta;

Arkiyö pöllöretkellä Nuuksiossa, 24-25.2.2020

Vaihdoin takaisin vanhoihin hommiin LVI-suunnittelijaksi nykyiseltä nimeltään AFRYlle Vantaalle ja työmatkalla tarjoutui mahdollisuus viettää yö ulkona ja sattuipa vielä niin hyvin, että ajankohtaan osui täydellinen pöllöretki-ilma. Suomessa on niin hyvät jokamiehenoikeudet, että olen jo moneen kertaan todennut hotellit turhiksi ja tylsiksi paikoiksi.

Viherin koskilla, 18.2.2020

Leivonmäen reissun jälkeen aloin perheen kanssa viettämään hiihtolomaa Joutsassa minun vanhempien mökillä. Tiistaina ajelimme katsomaan Viherinkoskea ja Myllykoskea.

Talviretki Leivonmäen kansallispuistossa, 14-16.2.2020

Aamu Soimalammen laavulla.

Talviretkeily Tampereen kavereiden kanssa on ollut tietysti perinne jo vuosikausia, mutta viime vuosina perinteeksi on alkanut muodostua toteuttaa se hawu-teltassa kaminassa puita hölväten. Olen käynyt Leivonmäellä ennenkin (tässä linkki juttuun), mutta nyt päätettiin valita se talviretkenkin kohteeksi, kun näytti ensinnäkin siltä, että siellä olisi lunta. Eteläisimpiä lumisia seutuja tänä talvena, kohtuullisen matkan päässä rannikolta. Toiseksi se oli kavereille käymätön kohde, vaikka sijaitsee kiikun kaakun jopa päiväretkietäisyydellä Tampereelta. Lapsista kolme vanhinta vein pariksi yöksi mummolan hoitoon Hartolaan.

Metsähanhihavainto, 13.2.2020

Oli Uudenkaupungin Lokalahden Tammistossa pellolle kokoontuneena laulujoutsenet ja joukko metsähanhia. Jotenkin tuntuu, että aika aikaisin. Tiirasta huomasin ja kävin bongaamassa.

Latvalinnustamassa Kuhmossa 23-26.1.2020

akpoika latvalinnustamassa.

Mustan teeren talvimetsästys tammikuussa eli latvalinnustus mahdollistui itäisessä Suomessa ensimmäistä kertaa 40 vuoteen, joten varasimme luvat Etelä-Kuhmon alueelle jo hyvissä ajoin, kun niitä vielä saatavana oli. Lähtijöitä oli aluksi 5, mutta yhden peruttua lopullinen vahvuus oli 4 metsämiestä. Etelä-Kuhmo oli eteläisin alue, jossa ukkoteeren metsästys oli sallittua ja osaltaan siksi se valikoitui meille mehtästyspaikaksi.

Kun kerran Kuhmoon ja itärajan tuntumaan oltiin menossa, aloin mielenkiinnosta tutkimaan miten talvisota alueella eteni. Kuhmon taistelut jäävät usein kenties Raatteentien, Lemetin mottien ja kannaksen taisteluiden varjoon, mutta tiukka paikka se on ollut Kuhmossakin, josta kerron alla lyhyesti sen mukaan mitä ennen reissua lueskelin.

---

Kainuun kanalintureissun varustelista tammikuulle 2020

Kokoan reissuun varustelistan tänne: linkki.

Sisälmystenlahdella, 4-5.1.2020

Kakkurin korsulla, 3-4.1.2020

Lähdin vuosikymmenen ensimmäiselle metsäretkelle kolmen lapsen kanssa tutkimaan Joutsijärvellä sijaitsevaa Kakkurin korsua perjantaina työpäivän jälkeen. Korsulla on muutama käpykaartilainen viettänyt jatkosotansa melkein alusta loppuun, kunnes piilopirtti ja siinä samassa kymmenkunta kolmisen vuotta ryteikössä sotilaspoliiseja piileskellyttä rintamakarkuria paljastui muistolaatan mukaan tammikuussa 1944. Rintamakarkuruus ei niinkään, mutta piilopaikat kiinnostavat aina ja se sai lähtemään paikan päälle katsomaan.

Päiväretki Kurjenrahkalla 28.12.2019

Talviset päivät ovat olleet vielä vähissä etelässä, mutta yksi sellainen oli viime lauantaina. Käytimme sen kiertämällä Kurjenrahkalla kahdeksan asteen pakkasessa Savojärven kierroksen. Kaksivuotiaskin jaksoi jo yli puolet kuuden kilometrin lenkistä ennen kuin otin hänet kantoreppuun.

Aika suosittu kierros tuo nykyään, kun saa melkein jatkuvasti väistellä muita ihmisiä... Muutama vuosi mennyt edellisestä kiertämisestä ja ainakin sillä kertaa oli hiljaisempaa. Savojärvi oli kokonaan jäässä, mutta saattaapa tuo ohut jää vielä sulaakin, kun on lauhaa ja tuulista.