tiistai 26. heinäkuuta 2016

Palokari, Uusikaupunki 23.7.2016


Yksinäinen rantakallion kukka.

Tämä loppuviikon miniloma alkoi retkeilyllä lasten kanssa Teijon kansallispuistossa, josta voit lueskella juttuja klikkaamalla tästä linkistä. Teijosta lähdettyämme suuntasimme koko perheen voimin appivanhempieni mökille Putsaareen. Putsaaren ja sen lähimpiin saariin on tullut tutustuttua jo runsaasti, mutta en niistä ole suuremmin blogissa kirjoitellut. Putsaaresta kertovan postauksen ja Selkämeren kansallispuistoon kuuluvista Sinneskereistä kirjoittelin viime kesänä. Ei kannata unohtaa myöskään veneettömän merinäköaloista kiinnostuneen retkeilijän loistavaa maalta käsin saavutettavaa Selkämeren kansallispuiston kohdetta, Liesluotoa, jossa vierailin itse keväällä.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa Teijon kansallispuistossa 21-22.7.2016: Uintia Hamarijärvessä ja Nikkallion näköalat

Teijon retkikertomuksen alkuun pääset tästä linkistä.

Näkymä Nikkalliolta Hamarijärvelle.

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen oli mukava lähteä patikoimaan Kirjakkalan pysäköintialueelta (karttalinkki) kohti Nikkallion näköaloja. Siirryimme siis Mikkossuon parkkipaikalta muutaman kilometrin autolla viihtyisän oloisen Teijon kylän halki puiston pohjoisimpiin osiin. Teijon kyläkin olisi jo jonkinlainen nähtävyys itsessään, mutta me suoritimme vain ohimarssin. Näkyipä siellä olevan voimissaan myös vanha kyläkauppakin. Myös Kirjakkala oli mukavan näköistä aluetta. Sieltä saisi ilmeisesti vuokrattua majoitusta tai tiloja muuhun käyttöön. Jätin suurimman osan retkivarusteista autoon ja pakkasin pieneen kånkeniin vain keittimen, ruuat, juomat ja uintivarusteet. Näin varmistin, että pystyn tarvittaessa kantamaan pienintä retkikaveria sylissä, vaikka kantoreppuilu ei nyt ollutkaan mahdollista.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa Teijon kansallispuistossa 21-22.7.2016: Yö Vicksbäckinlahdella

Matildanjärvi.



Sain loppuviikosta pari päivää töistä vapaaksi ja lähdin lasten kanssa käymään tätä kirjoittaessa Suomen nuorimmassa kansallispuistossa Teijossa. Ensi vuonna tuo titteli siirtyy Hossaan (Hossassa vierailin muutaman päivän viime talvena, siitä retkestä voit lukea täällä), kun siitä tulee kansallispuisto Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Varsinaista pohjatietoa minulla ei Teijon maastoista etukäteen ollut ja kyseinen kansallispuistokin valikoitui lähinnä sillä perusteella, että sen sijainti oli sopivasti matkan varrella viikonlopun Uudenkaupungin vierailua ajatellen. Luontoon.fin opaskartalta katselin paikan, joka ei oletettavasti ole kaikista ruuhkaisin ja johon kaksivuotiaskin jaksaa itse kävellä. Siltä pohjalta yönviettokohteeksi valikoitui Vicksbäckinlahden laavun tienoo Matildanjärven pohjoisrannalla (karttalinkki).

torstai 21. heinäkuuta 2016

Reissupostaus: akpoika Teijon kansallispuistossa

Sain juuri lapset nukahtamaan kodassa Teijon kansallispuistossa ja taidanpa kohtapuoliin heittää itse levyksi viereen. Vähän vaihtui maisemat viime viikonlopulta, kun Hailuodon hiekkarannat muuttuivat etelärannikon kallioiksi. En todellakaan valita. Hienoa on täällä Matildanjärven rannallakin olla leiriytyneenä. Hyttysiäkään ei ole lainkaan. Illalla tuli parisen litraa poimittua mustikoita, joita täälläkin näkyy olevan hirmuisen paljon. Lisää kuvia ja tarkempi juttu reissusta luvassa lähipäivinä...


Kota Matildanjärven rannalla 21.7.2016

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Hailuoto 15-17.7.2016, 3. päivä

Tästä linkistä pääset kertomuksen alkuun.

Aamukahvit tulilla.

Sunnuntaiaamulle meillä jäi reilun viiden kilometrin kävelymatka takaisin autolle. Piti herätä hieman aiemmin, jotta ehdin riittävän ajoissa kaupunkiin ja juna-asemalle. Kävelimme ensin rantaa pitkin Virpiniemen tienoille (karttalinkki) ja sitten koukkasimme tielle ja menimme loppumatkan Marjaniemeen sitä pitkin. Rantaa pitkin ei pääsisi pitemmälle, koska joku on rakentanut suojellun rantaviivan yli aidan mereen asti, mitä ilmeisimmin juuri sitä varten, että hänen mökkinsä ja meren välistä ei kuljettaisi, vaikka välissä on yli sata metriä kuivaa maata. Aivan eriskummallista toimintaa minun mielestäni ja lieneekö luvallistakaan. Mitään eläimiä ei ainakaan näkynyt aitauksessa.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hailuoto 15-17.7.2016, 2. päivä

Tästä linkistä pääset kertomuksen alkuun.

Kaveri tarpin katossa aamulla.


Yöksi oli luvattu sadetta ja sellaista todella saatiinkin puolen yön jälkeen. Kävin yöllä hereillä muutaman kerran ja aina kuului ropina cuben-kankaisen tarppini pinnasta. Jokunen tauko sateessa ehkä oli, mutta loppumisen merkit näkyivät taivaalla vasta yhdentoista aikaan aamulla. Emme pitäneet minkäänlaista kiirettä taipaleelle lähtemisen kanssa, vaan pötköttelimme majoitteissamme ja kävin itsekseni pienellä aamukävelyllä lähimaastoissa sateiden välissä. Mustikat tuli näilläkin leveysasteilla todettua pääosin kypsiksi samalla reissulla.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Hailuoto 15-17.7.2016, 1.päivä

Kävin viikonloppuretkellä Hailuodossa. Tässä katselen Perämerelle toisen yön leiripaikassa.


Tämän reissun suunnittelu sai alkusysäyksensä vuoden 2016 maaliskuussa, kun itsekin retkiblogia ansiokkaasti kirjoittava oululainen Tapani Kunnas sattui heittämään aivan muuhun liittyneen sähköpostiviestittelyn perään, että hän sattuu tuntemaan erään joka voisi esitellä lähialueensa nähtävyyksiä, kuten Rokuaa tai Hailuotoa, jos innostuisin matkustamaan joku kerta Ouluun. Hyvinkin innostuin. Edellisenä syksynä olimme jo melkein törmänneet reissuillamme Karigasniemellä, mutta lopulta aikataulut menivät sikäli ristiin, että tapaaminen siirtyi edemmäs. Odotettavissa ollut omien kuvioiden täydellinen muuttuminen keväällä 2016 koulun loppumisen ja töiden aloituksen sekä lopulta asuinpaikan vaihtamiseenkin ajaneiden käänteiden muodossa ajoi siihen, että retkipaikka saatiin kyllä sovittua pitkään haaveissani olleeksi Hailuodoksi, mutta toteuttamisen ajankohdan määrittely jäi tulevaisuuteen. Toukokuun lopussa nostimme kissan uudestaan pöydälle ja vaikka kesäkuun viikonloput olivatkin siinä vaiheessa jo myyty, löytyi heinäkuun puolivälistä molemmille passeli ajankohta tapaamiseen ja yhteisretken toteuttamiseen. Kesälomiahan minulla ei tietenkään kesälle vasta aloittaneena ingenjöörinä ollut kertynyt, mutta onneksi sentään ns. Pöyryvapaita parin viikon edestä, joten sain sillä keinolla perjantain otettua vapaaksi.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mustikanpoimintaa Stormossenilla 10.7.2016


Varvut notkuu jo kypsiä mustikoita.

Mustikoita on tänä vuonna joka paikassa. En uskonut uusien marja-apajien etsimisen voivan olla muuton jälkeen ensimmäisenä kesänä koskaan näin helppoa, kuin se on nyt osoittautunut olevan. On aivan sama mistä pujahtaa metsän puolelle niin aina löytyy nuo notkuvat varvut. Kypsiä mustikoita on ilmestynyt varmaan pari-kolme viikkoa keskimääräistä aiemmin ja muutaman kerran jo vähän tullut käytyä noukkimassakin.

Porvoon vanhakaupunki ja Ehrensvärdin polku Loviisassa 9.7.2016

Porvoonjoen rantaa.

Tuli käytyä eilen ajelulla vaimon ja lasten kanssa Porvoon vanhassakaupungissa. Muistan siellä käyneeni aiemminkin joskus lapsena, mutta tuosta reissusta ei mieleeni jäänyt muuta kuin hurjan jyrkkä katu (lieneekö Suomen jyrkin katu?) Sillanmäelle. Hyvä syy käydä siis jo uudestaan katselemassa. Nyt kohde siirtyi muuton myötä niin lähelle, että Porvooseen ajeli Vantaalta kevyesti kolmessa vartissa ja mikäpä oli käydä mukulakivisiä ja kapeita katuja tallaamassa kauniina kesäpäivänä.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Housuprojekti: Sepalus, nepparit ja sovitus

Housuprojektin alkuun tästä linkistä.

Sepalus ommeltuna.

Housuprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että periaatteessa kaikki on nyt valmista viimeisiä viimeistelyjä lukuun ottamatta. Kyllähän se toinen puolikas huomattavasti nopeammin meni, kun oli jo toisen lahkeen verran harjoitellut. Laitoin lahkeet toisiinsa kiinni ja jatkoin siitä ompelemaan sepalusta ja housujen yläreunaa vyölenkkeineen. Ylivoimaisesti haastavin vaihe oli tuon etuvetoketjun alueen ompeluksien työjärjestys. Viimeisenä naputtelin vasaralla nepparit paikoilleen ja lyhensin lahkeet sekä lisäsin lahkeensuihin kiristykset.