 |
| akpoika pimeässä metsässä otsalampun epäsuorassa valossa. |
Viime kesänä juoksin työpaikan joukkueessa pitkään haaveilemani Jukolan viestin ensimmäisen kerran. Minulla oli kolmas osuus Epoossa Porvoossa ja selviydyin kolmessa tunnissa noin 15 kilometrin suunnistusradasta. Kivaa oli... Sen jälkeen, kun ensimmäisen rastin pummista oli selvinnyt. Tälle vuodelle otin vastuulleni koota joukkueen ja hoidella käytännön järjestelyjä muutenkin, joten Lakia-Jukolassa juostaan taas. Joukkueen suunnistusjärjestystä en vielä tiedä, mutta toiveissa on joku yöosuus ja sitä varten lähdin työpäivän jälkeen illan pimettyä Pirttimäkeen hiihtelemään, harjoittelemaan yösuunnistusta ja testaamaan samalla meidän joukkueen suunnistukseen tarkoitettua otsalamppua, että kauanko siinä mahtaa kestää valjailla selässä tukevasti oleva akku, kun lamppua pitää täydellä teholla. Hyvä oli samalla välillä pysähdellä kuulostelemaan pöllöjä ja hoitaa tämän kevään pöllöretki.
