Kuvia valmiista irtoabsidista

Tänään pystyteltiin vielä asiakkaan kanssa malliksi valmis irtoabsidi lähipuistossa pystyyn ennen kuin tuote lähti maailmalle. Kuulemma tuli sellainen kuin pitikin.

Irtoabsidin viimeistelypuuhia

Vetoketju asettuna kankaan päälle ja sakset odottelemassa, että pääsevät töihinsä.

Alkaa tämä irtoabsidihomma olla loppusuoralla. Ompelin majoitteen päähän tulevan vetoketjun. Käytin tässä vedenpitävää vetoketjua, vaikka se ei tällä tavalla tehtynä olisikaan ihan välttämätöntä, koska vetoketjun peittää läppä, jonka saumat jäävät siten, ettei vesi pääse niistä sisään. Läppä on kaksin kerroin ommeltu silnylon-soiro. Alla muutama kuva vetoketjun ompeluvaiheista.

Vetoketju ja läppä nuppuneuloilla kiinnitettynä.

Vetoketju ommeltuna ja läpän alle piilotettuna.

Tältä näyttää läpän alla.

Läppään ompelin kiinni TMI A.IHANAJÄRVI -lärpykkeen, että sen näkee siitä joka kerta, kun vetoketjua käyttää.

Vetoketjun alapäähän on ommeltu stopparit, jotta kelkka ei luisu irti.

Vetoketjun kiinnittämisen jälkeen viimeistelin huipun vahvikkeen ja ulkopuolelle jäävän lenkin.

Huipulla ulkopuolella oleva lenkki.

Sitten olikin jo vuorossa saumojen tiivistys. Käyttelin Silnettiä ja noin 10 metriin tiivistettävää saumaa sain ainetta kulumaan noin yhden pikku tuubillisen.

Nurkkanarut vielä kiinni ja alkaa olla valmista.

Eräs tapa toteuttaa kiinnityspiste keskelle katetta

Asiakkaan toive oli irtoabsidiprojektissa saada pari lisäkiinnikettä navakkaa sivutuulta vastaan, yksi molemmille lappeille. Kiinnikkeen toteuttaminen keskelle kangasta vaatii aina hieman enemmän pohdintaa kuin reunaan tai saumaan toteutettuna. Olen näitä harrastanut aiemminkin, mutta lisännyt vahvikkeen aina kankaan alapuolelle. 

Helpommin sen saa kuitenkin tehtyä ulkopuolelle.

Hiihtoretki Putsaareen 10-11.3.2018

Jäille lähdössä sumuisena maaliskuun aamuna.

Hiihtoretket saaristossa ovat kieltämättä mukavia kokemuksia, mutta kohtalaisen harvinaista herkkua. Maisemassa on samaa avaruutta kuin on avotunturissakin liikkuessa, mutta retken onnistuminen on muutaman tekijän summa. Olosuhteet asettavat sellaisten toteuttamiselle ehtoja ja varmojen jääkelien pitäisi osua vielä ajankohtaan, jolloin itsellä on mahdollisuus lähteä.

Pöllöretkiä kuutamossa hiihtäen 2. ja 3.3.2018

Viikonlopun Hartolan reissulla kävin vaimon kanssa molempina kuutamoiltoina hiihtelemässä alkuyön valoisassa pimeydessä umpihankea. Yksi matkusti mukana myös kantorepussa. Ajankohta oli sattumoisin sama kuin vuosi takaperin, jolloin tein pari reissua otsikolla Parin tunnin pöllöretki. Edellistä linkkiä klikkaamalla pääset ensimmäiseen niistä. Vuodentakaiselta reissulta jäi pöllöhavaintoina helmipöllöt molemmilta illoilta ja toiselta illalta lisäksi sekä koiras- että naaraslehtopöllön äänihavainnot aivan kotinurkissa takapihan laavussa yöpyessä. Vanhemmat olivat nyt kuluvalla viikolla myös nähneet pöllön, joten sekin osaltaan nosti odotuksia, että jotain kuuluisikin.

Tainionvirran yläjuoksulla ja Jääsjärven jäätiellä 3.3.2018

Unohtui tänään päivällä kantoreppu matkasta Hartolan sorikselle hiihtämään mennessä, joten vauvan nappaaminen selkään ja hiihtäminen ei siis osaltani onnistunut. Lähdin sitten monot jalassa pienelle kävelylle tutkimaan Tainionvirran yläjuoksua ja katsomaan onko koskikara kotona, sillä aikaa, kun muut hiihtivät.

Pöyrytalon tikkapuu

Pöyrytalon vieressä, 50 metriä F-siiven nurkasta sijaitsee mainio tikkapuu pienessä metsikössä. Samassa puussa on tavattu viisi eri lajin nokankoputtajaa.