Veneellä Ukin saaristossa ja mökillä, 6-8.3.2020

2017 hiihdettiin Putsaareen maaliskuun puolivälissä ja joku meni autollakin. Tänä vuonna päästiin veneellä ja vietettiin viikonloppu saaressa mökillä. Ajeltiinpa ihan Vekaralla asti.

Kylmiä värejä saaristossa lauantaiaamuna.

Tämän kesän Poosu saa kulkea trailerilla, kun sellainen nyt on. En ajatellut ottaa venepaikkaa ollenkaan. On mukava, kun voi sitten eri paikoista lähteä veneilemään ja tutkia laajemmin eri alueita. Tuon kokoisen veneen lasku ja nosto käy niin helposti, että ajallisesti merkittävää eroa ei ole siinä tekeekö homman trailerilla vai kiinnitteleekö veneen poiju- tai paalupaikalle. Oma aikansa menee kumpaankin.

Perjantaina ajelimme koko perheen voimin Lepäisten kärkeen, josta tiputin veneen luiskaa pitkin mereen. Luiska on aika jyrkkä ja siihen on sudittu sellaiset kuopat, että pois tuleminen olikin yllättävän hankalaa. Päästiin kuitenkin. Sunnuntaina onnistuin välttämään kuopat ja nousu veneen kanssa kävi hienosti. Uskalsin jättää kuravellin (eli Caravelle) ja trailerin lukittuna parkkipaikan syrjään, vaikka yhdestä Samarastani on paikalla lyöty sivuikkuna sisään ja varastettu kympin äänentoistolaitteisto kymmenkunta vuotta sitten.

8 kilometrin merimatka meni nopeasti tyynessä kelissä kolmen kympin keskinopeudella.

Sieltähän se mökki talventapaisen jälkeen löytyi. Ainoastaan laituri oli kärsinyt vaurioita parin viikon takaisella myrskyllä ja harvinaisen korkean veden aikaan. Vesi käväisi yli metrin tavallista korkeammalla ja siirsi kymmenen metriä laiturin kulkusillasta naapurin rantaan kalliolle. Siinä riittääkin projektia siirtää se takaisin paikalleen.

Lauantaina vietiin verkot ja käytiin ajelulla Vekaralla asti. En ole koskaan käynyt niin kaukana tuolla suunnalla. Ei nyt rantauduttu kuitenkaan. Lintuja oli joitakin. Mainittakoon pilkkasiipi, merihanhi, laulujoutsenet, isokoskelot ja merikotka, joka nökötti luodolla sen näköisenä, että tietää tuo olevansa ravintoketjun huipulla. Isoksi linnun tunnistaa, kun se levittää siipensä.

Rannalta kalastaminen ei oikein onnistunut, kun yöllä oli pakkanen ja rannat meni sata metriä jäähän. Joutui venettäkin käyttämään jäänmurtajana. Illalla kävin jäiden seassa kastautumassa ja se tuntui juuri niin kylmältä kuin voi olettaa.

Lauantain myöhäisiltana kävin useaan otteeseen ulkona kuuntelemassa hiljaisuutta. Oli tyyntä ja ulkomerikin lakkasi kohisemasta, jota tapahtuu aika harvoin. Huu! Huuhkaja jaksoi huhuilla pari tuntia mantereen suunnalta. Mahtava ääni ja kuudes kuultu pöllälaji tälle sesongille. Uutta ennätystä tehdään ihan tosissaan.

Sunnuntaille ennusteeseen ilmaantui kovan tuulen varoitus, joten piti lähteä aamupäivän aikana pois. Meressä oli yksi ahvenverkko ja yksi silakkaverkko, jotka piti nostaa ja putsata rakkolevästä ennen lähtöä. Saaliiksi tuli yksi ahven ja neljä silakkaa. Päätyivät kotona pannulle.

Pikkuisen möykkyisempi oli paluumatka ja aikaakin siihen meni tuplasti kauemmin. Sadekamppeet olisi pitänyt olla päällä, kun avoveneeseen aina lentää vettä sisään aallokossa. Vaan eipä tuo kotiin päin mennessä niin haittaa, kun saa sitten kuivaa ylle.

Niin tuli veneilykausi avattua hyvällä reissuilla ja näitähän tässä ehtiikin tehdä, jos seuraavaan meren jäätymiseen voi olettaa olevan noin 9 kuukautta.

Kaikki kuvat otettu Samsung Galaxy s10 plus älypuhelimella.

Venettä laskemassa.

Ruorissa akpoika.

Mökkiranta näkyy jo.

Laiturista puuttuu pätkä.

Pöllö!

Valkoselkätikan tekosia?

Laituri väärällä kalliolla.

Peto.

Vekaran satama.

Lintuja Pentinletolla.

Jää hankaloittaa rantakalastusta.

Reittikartta.

Silakoita.

Tällainen kalansaalis tällä kertaa.

Traileri odottelemassa.

Kuljetus valmiina.