Isompia harreja (ja jänkäkoiria), 22.7.2020

Pari päivää edellisestä aamukalastuksesta lähdin tutkimaan vielä yhtä jokea niin ikään varhaisena ajankohtana. Tällä kertaa menin eri joelle kuin aiemmilla jokikalastusretkillä. 

Aamu oli vähän sumuisempi ja sadettakin oli luvattu, mutta minun kohdalle osui pelkkiä rippeitä. Olin silti asianmukaisesti varustautunut bundeswehrin sadetakilla, josta ei kylläkään ollut mitään iloa, kun märkää oli vain varvikko, joka kasteli housut. Mutta kukapa sellaisesta jaksaisi välittää.

Tämä joki oli pienempi, mutta kalat olivat isompia. Ensimmäisenä huomasin tämän valtavasta hauesta, joka eräällä lompololla tarttui siiman päähän. Oli tavallaan hauska kuunnella, kun räikkä laulaa ja kala vie siimaa pitkin virtaa ja mitään sille ei mahda. Kerran sain kalan lähelle rantaa ja totesin sen useamman kilon haueksi ja yritin varovasti sitä väsytellä säästääkseni kalavehkeitä, mutta niin vain lopulta terävähampainen luupää katkaisi ohuen kuitusiimani ja ensimmäinen Karasjoelta ostamastani viehesetistä oli viety. Harmillinen takaisku. Tässä lompolossa mellesti muitakin jänkäkoiria ja se paikka oli parempi hylätä ennen kuin viehemenetyksiä tulisi lisää.

Karasjokelaisia vieheitä.

Juuri, kun ehdin ihmetellä, että eikö täältä harjusta tule ollenkaan, niin eikös sellainen ollut siiman päässä hyvin matalassa koskipaikassa. Varmaan ensimmäinen koskipaikasta tarttunut harri tällä reissulla. En saanut kalaa ylös, mutta kosken alta tuli ensimmäinen rannalle asti.

Nelisen kilometriä piti tulla kohtuu vaikeakulkuista joen penkkaa ennen kuin löytyi todellinen apaja. Sain tästä muutaman sadan metrin mutkaiselta pienten koskien ja suvantokohtien sävyttämältä alueelta useita harjuksia, joista isoin oli lopulta lähemmäs 50 senttinen, eli ylivoimaisesti myös koko pohjoisen reissun isoin. Painoa kalalla oli vain vähän alle 700 grammaa.

Vielä toisenkin Karasjoen vieheen menetin ison jänkäkoiran kitaan. En päässyt tätä jokea lopulta paljon 4 kilometriä pitemmälle, kun kalakiintiön vuoksi päätin kääntyä. Kalaa oli jo riittävästi yhdelle retkelle. Palailin jokseenkin samoja jälkiä autolle ja aamukahville ehdin Karigasniemelle ehkä kymmenen maissa.

Raakaa hillaa.

Melkein 50cm harjus.

Löytyi hieno hyttysverkko tälle reissulle.