Muutama viikko pohjoisessa, 7.2020

Blogi on elellyt hiljaiseloa tovin, mutta eiköhän tässä jokunen juttu tule kirjoiteltua, kun kotiuduin juuri viime yönä kolmen maissa noin kolmen viikon Lapin reissulta. Monenlaista ehti siinä ajassa touhuamaan ja kertoillaan niistä sitten eri postauksissa, mutta kirjoittelen tähän vähän pohjaa miten homma lähti liikkeelle.

Kuulin talvella, että tuttavaperheen talo Karigasniemellä on todennäköisesti tyhjänä kesällä. En aikaillut, vaan laitoin välittömästi ilmoituksen kiinnostuksestamme lomailla perheen kanssa siellä kesällä jonkinlaisen ajan, jos se mitenkään olisi mahdollista. Kuukaudet kului ja kesäloman ajankohta ynnä muut asiat tarkentui. Lomailu pohjoisessa näytti olevan edelleen mahdollista. Kun kaveri kesäkuussa kysyi ollaanko vielä kiinnostuneita, ei tarvinnut vastausta kauan miettiä. Koko heinäkuun ajan oli niin halutessamme mahdollisuus taloa käyttää. Mahtava homma!

Minun loma piti alkaa jo heinäkuun ensimmäisenä päivänä keskellä viikkoa, mutta muutaman työjutun vuoksi teinkin vielä täyden viikon. Viikonloppu meni pakkaillessa ja maanantaina heinäkuun kuudennen päivän aamupäivällä käännettiin nokka kohti pohjoista, jonka kulkusuunnan olin kompassiini kääntänyt jo hyvissä ajoin.

Lähdimme Espoosta vasta kymmenen aikaan aamulla, koska parilla lapsella oli neuvola heti aamusta. Ajoimme Hartolaan, josta otimme veneen mukaan vetoon ja saimme lounaaksi erinomaista kalakeittoa ja kahvit päälle. Olin pitkään kahden vaiheilla otanko venettä mukaan, vaikka olin Inarin veneilykartan hankkinut siltä varalta jo hyvissä ajoin. Päätin kuitenkin ottaa veneen, koska sellainen paatti nyt oli, jolla isollekin järvelle uskaltaisi ja nykyisen lain mukaan tuollainen kärri ei edes hidasta matkantekoa, kun sitäkin saa satkua hinata. Caravellessä noin matala vene ei lisää dieselin kulutustakaan kuin noin litran satasella, koska ilmanvastus ei käytännössä juurikaan kasva. Siellä se rullailee perässä.

Maanantaina ehdimme jo Lapin puolelle asti, kun iltasella tulimme Kemiin erääseen majoituspaikkaan joen/meren rantaan. Varasin meille mökin matkalla, kun alkoi näyttää, että sinne asti pääsemme. Etukäteen en halunnut varata mitään, jotta emme olisi aikatauluissa kiinni. Saimme vielä saunavuoron ja kahden vanhimman lapsen kanssa saunoin viimeisellä vuorolla juuri ennen puoltayötä ja uimme kaikki raikkaassa Kemijoen ja/tai Perämeren vedessä. Kumpi vaan, koska leirintäalue sijaitsee paikassa, jossa Kemijoki puskee vetensä mereen.

Matkaa jatkettiin tiistaina aamulla ja ehdittiin Karigasniemelle illaksi perille. Matkalla jaloiteltiin muun muassa Viiankiaavalla, jossa porukan pienimmätkin oivalsivat, että Lapissa ei hyttysaikaan käytetä shortseja ja t-paitaa, vaan iho ja varsinkin niska suojataan. Aika runsaan tuntuisesti niitä siinä kosteikolla pöllähti ympärille, kun ei ollut vielä tottunut. Joku lenkki oli suljettu huonokuntoisten pitkoksien vuoksi, joten mitään rengasreittiä ei kierretty. Käveltiin kilometri ja tultiin samaa polkua takaisin. Ihan komea suohan tuo on, se tuli selväksi.

Viiankiaapaa.

Poro kuvattuna.