Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 5. päivä

Tästä linkistä reissun ensimmäiseen osaan, jos alku on vielä lukematta.


Yöllä taivas veti jälleen pilveen ja yön kylmin oli 7,8 astetta. Vilpoinen aamu verrattuna edellisen päivän hellelukemiin. Vettäkin tuli taas yöllä ja kosteutta oli nyt niin paljon ja olosuhteet muutenkin otolliset, että havaitsin ensimmäisen kerran merkittävää kondenssia tarppikankaan sisäpinnalla. Se ei siitä kuitenkaan tipahtanut tippoina alas vaan valui kangasta pitkin. Pyyhin enimmät pois harsolla ja ravistelin kankaan ennen pakkaamista.

Riekko luulee olevansa piilossa. Poikueita näkyi tällä reissulla ilahduttavan runsaasti!

Pohjoistuuli oli puskenut jälleen sumun maiseman ylle ja suunnittelimme päivän reittiä aamupalan yhteydessä. Alkuperäinen suunnitelma oli palailla etelämpää takaisin kuin olimme tulleet. Nyt fiilis oli sellainen, että menemme pohjoisempaa ja alkumatkan siten, että voimme vielä etsiä kadonnutta saapasta. (karttalinkki)

Joskus sumu voi haitata merkittävästi suunnistamista. Tässä vielä pärjää kohtuullisen hyvin, vaikka huiput ovatkin piilossa.

Eihän sitä saapasta sieltä löytynyt ja appi jatkoi edelleen sandaaleilla tepastelua. Hyvä niilläkin oli kulkea kuulemma, kivisestä maastosta huolimatta. Minun vaelluskenkäni kastuivat märässä maastossa kulkiessa nyt viidentenä päivänä läpi, vaikka olin käsitellyt ne vahoilla ennen lähtöä. Taljavaaran pohjoisella jyrkänteellä (karttalinkki) laitoin kuivat sukat ja niiden päälle muovipussin suojaksi. Väliaikainen ratkaisu.

Kirjoittaja tauolla eräällä Vätsärin kivistä.

Sumupeite alkoi hälvenemään Taljavaaralla ollessamme ja hiljalleen näkyväisyys parani. Odottelimme hetken korkealla ja kuvasimme muutaman ruudun ennen laskeutumista Rovipään pohjoispuolen koilliseen kallellaan olevan U:n muotoisen järven rantaan lounaalle (karttalinkki). Ripotteli hiukan vettä ja virittelin tarpin sadesuojaksi, mutta sade loppuikin lyhyeen ja tuo parin minuutin työ jäi turhaksi. Yritimme hieman kalastaakin, mutta saalista ei meille nyt suotu. Joku kala pomppasi järvellä, eli kalaa siellä on.

Sumuinen näkymä Taljavaaralta.

Pystyyn kuivunut puu.

Alimmaiselle Porijärvelle pilkottaa jo auringonsäteitä.

Pohdimme mahdollista leiripaikkaa ja koimme, että Kärsilän Tuulijärven eteläpään niemi (karttalinkki) olisi mielenkiintoisen oloinen ja sopivalla etäisyydellä. Matkaa oli enää muutama kilometri ja päivä vasta puolessa eli voisimme leiriytyä tänään aikaisin. Sieltä löytyikin noin kuuden tähden leiripaikka. Tasaista mäntymetsäistä kangasta koko niemi ja aivan mahtavat näkymät järvelle. Telttasaunan ruoteetkin olivat rannassa ison kivikeon ympärillä. Matkalle osuneiden jokien ylitykset menivät kiveltä kivelle loikkien. Kuljimme Ylimmäisen Porijärven eteläpään kautta (karttalinkki). Muutaman ihmisenkin näimme, mutta kaukaa. Eipä tuolla minkäänlaista ruuhkaa ollut. Leiriniememme lähellä oli myös jonkin vanhan kämpän hirsiseinien pari alinta kierrosta vielä pystyssä.

Iso-Rovijärvestä Ylimmäiseen Porijärveen laskeva joki ja ylityspaikka (karttalinkki)

Tuulijärvestä laskeva joki. Hieman haastavampi, mutta kiviä myöten loikittavissa (karttalinkki ylityspaikkaan)

Vanhan kämpän rauniot. (karttalinkki)

Kärsilän Tuulijärvestä narrasin oman ennätysharjukseni, liki 50 senttiä. Muutama muukin oli kiinni, mutta en saanut niitä ylös. Kävin aivan järven pohjoispäässä kalastusretkelläni. Pohjoisimmassa kolkassa on upea tasainen jyrkkä kallio (karttalinkki), joka viettää alas järveen. Leiriin palattuani oli hauskaa paistella itse omaa ennätysharjusta, kun appi kokkaili päivän ainoaksi saaliikseen jäänyttä haukea samalla nuotiolla. Oli kuulemma ollut koukku liian syvällä, eikä vapautus enää olisi ollut järkevää, kun kala olisi kuollut joka tapauksessa. Korvasi se vähän sitä mielipahaa, että minä en ollut saanut taimenta koko reissulla. Siinä maksettiin niin sanotusti kalavelkoja. Minulla oli kala kynimättä.

Reissun pisin harjus. Melkein 50 senttinen.

 

Leiriniemi järven toiselta puolelta kuvattuna.

Haukea ja harjusta.

Ilta oli todella tuulinen ja sadekuuroja meni jatkuvalla syötöllä yli. En kuitenkaan antanut sen häiritä vaan annoin takin kastua. Äkkiähän se nuotiolla ollessa sitten kuivahti. Kovat vesisateet piiskasivat tarpin kattoa yöpuulle mentyänikin ja kova tuuli yritti heiluttaa keskitolpalla tuettua majoitettani siinä kummemmin onnistumatta. Hyttyset olivat menneet tuulta piiloon eikä niitä näkynyt tänään ollenkaan, mutta verkko oli silti paikallaan.

Kolmelta yöllä nukuin naama kohti pohjoista ja heräsin, kun aurinko paistoi tarpin läpi silmiini. Cuben päästää kaiken valon lävitseen ja sisällä on yhtä valoisaa kuin ulkopuolellakin. Mahtava homma, aurinkoinen päivä tulossa ja vielä sai kääntää kylkeä, laittaa lierihatun reunan kasvoilleen pimennysverhoksi ja nukkua toiset neljä tuntia! Edellisen päivän sateissa kostuneet kamppeetkin pystyisi taas kuivattelemaan.

Aamuaurinko.

Tässä linkki kuudennen ja seitsemännen päivän vaelluskertomukseen: Vaellus Vätsärissä 25-31.7.2015, 6. ja 7. päivä