maanantai 24. elokuuta 2015

Pyöräretki yöksi tasaiselle paikalle 22-23.8.2015

Kuvaava tälle reissulle tuo liikennemerkki.

Olin aiemmin luvannut lapselleni, että menemme yhdessä pyöräretkelle yön yli sitten, kun hän oppii polkemaan ilman apupyöriä. Tänä viikonloppuna oli viimein aikaa lunastaa tuo lupaus. Lapsi toivoi, että leiriytyisimme "siihen missä sieniretkellä oli se tasainen paikka". Kaivelin hetken muististani missä tuo paikka olikaan ja päätin, että siirrymme autolla hieman lähemmäs ja jatkamme siitä polkien loppumatkan. Matka olisi ollut pienelle vielä liian pitkä kotoa asti pyörän satulassa.

Lauantai-iltana pääsimme matkaan melko myöhään ja vasta hieman ennen yhdeksää illalla olimme leiriytyneenä Niihaman metsässä pienen avosuon läheisellä mäellä (karttalinkki). Lähettyvillä ei muita leiriytymiseen passeleita paikkoja juuri olekaan, joten tuo tarpin pohjan kokoinen tasainen paikka on siinä mielessä aika silmiinpistävä. Ohuen sammalkerroksen alla oli tosin heti kallio, mutta sain kuitenkin tarpin kireäksi laittamalla vaarnat vinossa sammalpeitteen alle.

Nimeltään leiripaikkamme lähellä oleva suo on Isosuo, mutta ei se oikeasti järin iso ole. Noh, on noita Suomessa muitakin; Kansalaisen Karttapaikka löytää haulla "isosuo" pari sataa kohdetta. Yllättävää on myös se, että pohjoisin Isosuo löytyy jotakuinkin Rovaniemen korkeudelta, vaikka kokemukseni mukaan suurimmat suot ovat vasta sen pohjoispuolella. Kokemukseeni vaikuttaa varmasti myös soiden ankara ojittaminen ennen minun syntymääni. Varmasti Isoja soita on ollut etelässäkin, mutta monista niistä ei ole enää jäljellä kuin nimi.

Niihaman ulkoilureitti. Talvella tuossa menee hiihtobaana. (kuvanottopaikka)

Pyörät piilossa kuusen juurella. Ulkoilureitti kulkee tuolla takana.

Tasainen paikka.

Ilma oli vielä leiriin saapuessa melkein 19 astetta lämmintä, mutta alkoi nopeasti viilenemään auringonlaskun aikaan. Kymmeneltä oli enää 12 astetta. Ennusteessa ollut kylmin yö peiton (Quilt-projekti) alla tähän mennessä ei toteutunut vaan yö oli jopa 8 astetta plussan puolella, joten Vätsärin reissun seitsemänasteiset ovat edelleen kylmimpiä (Vätsärin reissukertomuksen 1. osa tästä). Varsinaisia mukavuuslämpötilan testaamiseen soveltuvia reissuja täytyy siis vielä tovi odotella.

Lyhyimmillään Näsijärven rantaan leiristämme oli vain reilut puoli kilometriä pohjoisen suuntaan ja oletettavasti jostain mökiltä sen rannalta kuului vaimea musiikki ja kova laulu pitkälle yöhön. Lauleskelin lastenlauluiksi sopivampia nukuttaessani retkikaverini ja taustalaulut eivät häntä häirinneet pitkähköksi venyneen päivän jälkeen. Isojen teiden äänet kuuluivat vaimeasti etelän ja idän suunnalta, mutta erämaan rauhaa ei tuolla voinut olettaa kokevansakaan.

Olin yöllä hieman ongelmissa kuuman vuoksi peittoni alla, kun olen nyt testatessa nukkunut pelkillä kalsareilla. Ilma oli sen verran viileä, että ei mielellään ollut pitkään jalka tai kädet ulkona peiton alta. Olisi ollut hyvä pitää joku ohut vaatekerros päällä ihon ja ulkoilman välissä, mutta ei tullut sitä edes lisättyä yön aikana. Heräsin kaksi kertaa yöllä, kahdeltatoista ja neljältä, ennen kuin nousin ylös seitsemän jälkeen.


Hämärää.
Aamuherätys tuli eläinten toimesta. Kuulin, kun jokin painava eläin tömisteli läheltä yösijaamme ohi ja hetken päästä kevyempi eläin suhisteli läähättäen pitkin heinikkoa samaan suuntaan. Vajaa minuutti tuosta ja alkoi raikuva haukku mäntyvaltaisesta, mutta melko tiheästä metsästä. Varmaan hirvi sai siellä kuulla kunniansa. Kurkin oviaukosta elukoiden perään, mutta näkyväisyyttä ei ollut kuin muutama kymmenen metriä ja tapahtuma oli etäämmällä. Niihamassa onkin oikein hyvät mahdollisuudet törmätä hirviin, vaikka se on lähellä kaupunkia. Olen siellä muutaman kerran käynyt aamuhämärissä ennen metsästyskautta avaamassa hirvenhoukutteluääntäni ja päässyt joskus jopa eläimiä näkemäänkin.

Kahdeksalta aamulla aurinko on jo korkealla ja cubenin alla valoisaa.

Söimme aamupalan tarpissa ja kävimme katsomassa Isosuota ennen leirin purkamista ja poistumista reilun sadan metrin matkan metsän puolelta polkupyöriemme luokse ja edelleen autolle. Aamukaste toi hauskasti hämähäkkien seitit näkyviin ja tutkailimme niitä suon laitamilla. Sumuakin varmaan oli ollut, kun utua oli vielä hiukan puiden latvojen korkeudella juuri silmällä havaittavasti. Tunti-pari aiemmin siitä olisi varmaan voinut paremmankin kuvan onnistua nappaamaan.


Lintuparvi? Ei, vaan koivun siemeniä hämyheikin seitissä.

Neulomisen mestariteos. Vain hieman tarvetta parsimiselle.

Avosuo.

Valtava pyydys.

Leiri suolta päin kuvattuna.
Se oli hauska pikainen reissu lähimetsään ja erityisen mukavaa oli saada uusi kaveri myös pyöräretkille mukana kulkemaan. Pikkuhiljaa tuosta tulee hyvä tapa tehdä myös hieman pitempiä retkiä lapsen kanssa. Tämä taisi olla parhaan retkikaverini 13. yö kanssani maastossa tähän saakka, jos olen vielä pysynyt laskuissa.

Niihaman ja Kaupin metsät ovat tamperelaiselle kätevän lähellä päästä metsään yöksi (vaikkapa arki-iltoinakin: 7 yötä lähiretkillä). Järvenrantatonttejakin olisi retkimajoitteelle tarjolla kilometrikaupalla Näsijärven ja pienempien järvien rannoilla, kunhan ei leiriydy liian lähelle mökkejä. Vielä en ole ketään muita öiseen aikaan tuolla nähnyt vaan rauhassa olen saanut olla, vaikka iso kaupunki on aivan lähettyvillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!

Feel free to leave a comment or two in the comment box!