Melontareissu yksin Inarijärvellä, 21-28.7.2023

akpoika Inarijärvellä meloskelemassa.

Jaahas. Sehän vierähti vuosi ja puolikas toistakin, että ei tullut julkaistua täällä yhtikäs mitään. 

Ei ollut oikein virtaa kirjoittaa sen jälkeen, kun aloin päivätyön ohessa suorittamaan taloteknisen alan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Opiskelua ja kirjoittamista oli riittämiin sen tiimoilta noin vuodeksi. Ja olihan tuossa muutakin sählinkiä viimeisen parin vuoden aikana avioerosta lähtien ja lopulta postauksien kirjoittamisen tahti hiipui olemattomiin. Erosta olen kyllä mennyt yli ja koulunkin olen saanut virallisesti syyskuun lopussa valmiiksi, eli elämä soljuu eteenpäin ja raiteillaan niiltä osin mihin itse voin vaikuttaa. 

Eränkäyntiin liittyvät touhut eivät ole olleet tauolla missään vaiheessa, päinvastoin. Tärkeänä osana on ollut jatkaa kaikkea mahtavaa ja kivaa mistä olen nauttinut aina ennenkin. Olisi paljon retkijuttuja kertynyt jemmaan mistä ei täällä kertomuksia ole.   

Erityisesti olen käynyt metsästämässä ja kalastamassa, saanut saalistakin. Elämäni ensimmäisen metson sain jopa, kuin 20. metsästysvuoteni kunniaksi. Lopulta niitä mahtui viime metsästyskaudelle kolme, joista viimeisin ukkometso yksinään hiihtämällä tammikuussa lumisessa Pohjois-Karjalassa vietettyäni yön tarpissa nuotion äärellä -10 asteen pakkasessa. Kiväärillä linnun pudotin männystä 150 metrin etäisyydeltä parin päivän hiihtelyn päätteeksi. Tosin oikeasti tämän perässä oli hiihdelty jo aika monetkin tammikuun reissut. Jos laittaisi metsästyskokemuksia järjestykseen niin tämä huurremetso olisi ehdottomasti kärkipäässä, joidenkin kymppikerholaisten hirvien kaatojen ja muiden kanssa. Oli melkein vaikea löytää kyllin juhlava hetki, kun niin arvokkaan saaliin voi syödä, mutta lopulta sellainen tuli, kun lasten kanssa metsoherkkua söimme valmistuttuani ylemmän korkeakoulun käyneeksi LVI-insinööriksi. 

Huurremetso.

Eränkäynti tuntuu olevan nykyään niin tärkeä osa ulkoiluharrasteitani, että silkkaa turhankävelyä ei ole tullut juuri viimeaikoina harrastettuakaan. Kalavehkeet ja/tai pyssyt on yleensä völjyssä. Ehkä tulee kuluneen puolentoista vuoden tarinoita lisää tai sitten ei, aika näyttää...

Reittikartta. Reitti kulki myötäpäivään, pallurat matkan varrella ovat leiripaikkoja.

Kun nyt alkulöpinöistä on päästy, niin varsinaisesti ajattelin kyllä tämän postauksen omistaa sille, että tuli kesäloman lopulla heinäkuun viimeisellä viikolla tehtyä pisin yksinvaellus tähän asti. Myin vuosi sitten syksyllä pulpettiveneen, Poosun, ja ostin tilalle lihasvoimalla liikkuvan Ally-kanootin. Sillä kävin viikon verran kiertelemässä Inarilla ja tuolta reissulta tähän kuvia ja reittikarttaa laittelen.   

Aloitin retkeni uudelta kulmalta, Nellimistä. Sieltä ei muistikuvia itsellä ollut, joten oli sitä suuntaa mukava ottaa haltuun. Pari paikallista kävi kanoottia rannassa kootessani muistelemassa, kun itse Lars Monsen kävi samalla paikalla samanlaisella kanootilla joitakin vuosia aiemmin. Lähdin myötäpäivään kiertämään keskellä Inaria olevaa saarien jonomuodostelmaa kulkien ensin länteen pari kymmentä kilometriä Kaamassaaren länsireunaan, jatkaen siitä vaihdellen tuulen kannalta suotuisammalla puolella saariryhmiä pohjoiseen tai koilliseen aina Vasikkaselän etelälaidalla olevalle Pahtasalmensaarelle asti ja palaten lähtöpisteeseen Inarijärven itärantoja myötäillen. 

100 kilometriä aika tarkalleen oli kokonaispituus ja 6 yötä maastossa olin. Osa reitistä ja 3 yötä vietin myös Vätsärin erämaa-alueen puolella.   

Kalantulo kanoottireissulla oli niin mahdotonta, ettei ennen viimeistä päivää tarvinnut yhtään lämmintä ruokaa kaivaa eväskassista esille. Eikä olisi tarvinnut silloinkaan, mutta söin jo vaihteeksi muutakin kuin kalaa. Eli lämmitin hernekeittoa ja paistoin letut päälle. 

Reissun kalalajit olivat harjus, taimen, rautu ja hauki. Kokoluokka harjuksella 45cm/900g, taimen 57cm oli isoin, raudut noin 35cm ja haukihan se vasta oli hirmuinen krokotiili. Viimeksi mainitun kanssa oli aika jännä tilanne,  jota moni kuulija onkin luonnehtinut ihan ehdaksi kalajutuksi. 

Nimittäin, heittelin Pahtasalmensaarilla lottolippaa ja iso kala tarttui kiinni. No siima meni väsytyksessä poikki ja luulin menettäneeni kalan lisäksi ottivieheeni. En lannistunut, vaan solmin siimaan toisen loton ja heti oli seuraavalla heitolla kala siiman päässä. Tällä kertaa koukku irtosi kalan suusta ja sain kelata vieheeni takaisin. Mutta kas kummaa, lottolipassa oli kiinni myös ensin katkenneen siiman päässä ollut viehe lukkoineen ja siimanpätkineen!   

Kalastin siis menettämäni uistimen hauen suusta takaisin! Näinkin voi käydä. Alla kuva miten koukut olivat toisissaan kiinni heti niiden ylöskelaamisen jälkeen.  

Kolmannenkin kerran kala tarttui ja sain sen ylös väsytystaistelun jälkeen. Kala oli hauki ja kooltaan 94cm/6,5kg.

Lottolippa ja toinen lottolippa, joka matkusti hetken aikaa hauen leukaperissä.

Pitemmittä puheitta laittelen tähän alle liudan reissulla ottamiani valokuvia. Jatketaan taas joku kerta juttua.

Nellimistä lähtöä tekemässä.

Ensimmäisen yön leiri Lusmasaaressa.

Harrisoppaa.

Täyssinän rauhan rajakivi.

Toisen yön leiripaikka Tissisaaressa.

Kolmas leiri Koutukinsaaressa.

Iltapala.

Reissun isoin 57cm taimen.

Kahvitauko.

Pahtasalmensaaren leiri.

Leiri Sammakkojärven luona.

Viimeinen leiri Konkeloniemessä.

Paluu Nellimiin.