On tullut jo tavaksi, että Hartolan reissulta kotiintuomisena on neljä lintua. Niin on ollut kolmella edeltävällä ja niin oli tälläkin kertaa.
Eilen heti mennessä iltasella tuli venerannasta yksi sorsa, mutta iltalentoa ei ollut. Aamulla lähdin kiertelemään pyypillin kanssa. Sainkin yhden pyyn.
Kiväärireppu oli koeajossa ja tuli riistapussikin käyttöön. Kyllä oli suorastaan nautinto kantaa kivääriä tuolla tavalla selässä. Ei painattanut mistään koko viiden tunnin kierroksella. Erinomainen kampe.
Iltapäivän puolella kiersin veneellä järven ympäri ja tuloksena oli kaksi vesilintua eri tilanteista. Olisin liki satavarmasti saanut ainakin yhden enemmänkin, mutta Valmet 212:sta jumittui estintappi liipaisimeen molemmissa tilanteissa eikä sallinut toisen piipullisen tarjoamista muille kaislikosta nousseille linnuille. Kyllä oli vaikea saada liipaisin taas liikkumaan, kun jousi oli päässyt kuoleentumaan eikä palauttanut estintappia välittömästi, kuten sen kuuluisi tehdä.
Palaan tämän korjaamiseen erillisessä jutussa. Olen aiemminkin kirjoittanut yhden jutun Valmetin huoltamisesta ja jakanut muun muassa leikkauskuvan laukaisukoneistosta, mutta tämä ansaitsee oman juttunsa. Onneksi ei ollut se ukkometso nyt liipaisimella tällä kertaa.
Vielä lopuksi kotimatkalla kävin ohimennen ampumaradalla kohdistamassa hirvikiväärin valmiiksi Ylä-Lapin jahtia varten. Sitä varten oikeastaan reissussa olinkin, kun piti hakea Hartolasta jemmasta pienempi 100-litrainen pakastin, että saa vapautettua 300-litraisen hirvihommiin. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!
Feel free to leave a comment or two in the comment box!