Saariselän maisemissa 28.6.2017

Kun päätös Saariselällä käymisestä tehtiin, oli takana jo ulkoilua reissun aiempina päivinä Karvion järvimaisemissa, Kylmäluoman männikköisillä harjuilla ja soilla sekä Riisitunturin kuusikoissa ja avarissa tunturimaisemissa. Saariselällä oli tähän tarjota vielä lisäksi muun muassa helposti pienten lasten kanssa saavutettavissa oleva täysin puuton avotunturi, Kaunispää, ja tunturikoivikkoa, johon aioimme suunnata Kiilopäältä. 

Kaunispäällä kävimme kahvilla ja hieman kävelemässä avotunturissa sen jälkeen, kun olimme tulomatkalla poikenneet Tankavaaran luontokeskuksessa katsomassa vanhimman lapsen toivomaa petolintunäyttelyä ja kierrettyämme luontokeskuksen takametsässä lyhyen urpiaispolun.

Luontopolkujen alkupää Tankavaarassa.

Voitaisiin sotavehkeet hyvinkin vaihtaa tämän tyyppisiin mitä korsussa nyt oli mallina.

Korsun sisätiloja.

Ja korsu ulkoa.

Näkymä tornista urpiaispolun varressa.

Kaunispään näkötorni. Ilmankin näkee ympäristöön jo ihan kivasti.

Avotunturinäkymiä.

Nelostietä pohjoiseen päin kuvattuna.

Tunturikoivikkoon siirryimme Kiilopäältä. Kiertelimme siellä noin kolmen kilometrin Porokierroksen, joka nousee ensin vähän ylemmäs, seurailee sitten poroaitaa ja kääntyy takaisin. Loppumatka tuossa on pääosin pitkospuita, kun polku seurailee soista puronotkoa. En tiedä kuinka virallinen tuo polku nykyään on, kun merkinnät oli aika puutteelliset ja samoilla paikkeilla meni alku- ja loppumatkan myös Poropolku -niminen tiheästi merkitty reitti. Se olisi ollut meidän porukallemme kuitenkin vielä liian pitkä, 7 km.

Tuulihaukan pääsimme tuolla kierroksella näkemään kohtalaisen läheltä ja pajulintu lauloi monin paikoin. Toiveissa oli kuulla tai nähdä myös sinirinta, mutta siitä ei havaintoa saatu. Kiilopää näkyi hienosti ajoittaisessa auringonpaisteessa ja tunturikoivut oli kiva päästä näkemään vielä vähän keväisen vihreänä. Vielä vajaat neljä viikkoa aiemmin puissa ei juuri hiirenkorvia näkynyt Muotkan vaelluksella. Patikoinnin jälkeen menimme takaisin polun alkuun, jossa oli nuotiopaikka ja kiipeilyteline lapsille. Siinä laittelimme päivällisen ennen kuin lähdimme pikkuhiljaa valumaan kohti etelän suuntaa.

Alla kuvia kierrokselta.

Leveä polku. Jatkuu Rumakurun suuntaan.

Kiilopää.

Kaposempaa polkua tunturikoivikossa.

Kiharainen puro.

Poroaita.

Pitkospuureitti puron tuntumassa.

Eräs pieni sieni.

 

Tähän päättyy asuntovaunureissun tarinat ja seuraavat reissujutut ovat toiselta lomaviikolta etelämpää, muun muassa länsirannikon suunnasta.