Päiväretkeilyä Kylmäluomassa 26.6.2017

Vaunureissun juttu tästä linkistä.

Kylmäluomaan saapuminen oli siis venähtänyt niin myöhäiseksi, että varasin vaunupaikan kahdeksi yöksi leirintäalueella, jotta voisimme tutustua lähiympäristöön kokonaisen päivän. Alue vaikutti erityisen kiinnostavalta. Yöllä satoi, kuten käytännössä koko edellisen päivän, mutta olimme kärppänä lähdössä heti leirintäaluetta loitommalle ulkoilemaan ja johonkin tulipaikalle syömään, kun sade lakkasi. 

Sitä samaa sanoi eräskin vaunustaan ulos hyökännyt mies, että täytyypä heti lähteä kalalle, kun sade loppui. Eipä aikaakaan, kun tyyppi näkyi jo soutelevan ja kiskovan uistinta perässään pitkin järvenselkää yhdellä veneistä, joita olikin pitkä rivi vuokrattavana leirintäalueen rannassa. Veneiden lisäksi rantaan oli viritetty kymmeniä heittolaitureita parin-kolmen kymmenen metrin välein, joista kalastajat saattoivat heitellä vieheitään. Mitä ilmeisimmin se vähentää maaston kulumista rannan läheisyydessä.

Vastaanoton ja kuppilan puolella oli Kylmäluoman ja Hossan alueen karttoja saatavilla. Jotenkin ne karttalehdet ei houkutellut, joihin oli valmiiksi piirretyt reitit, kun paksut reittiviivat tuntuivat peittävän korkeuskäyrätkin. Toki niillä, tai vaikka ilmankin, olisi merkittyjä reittejä kiertänyt, mutta jossain päin nettiä oli lukenut, että alueella olisi kiintorasteja ja tulimme vielä kysyneeksi oikeaa suunnistuskarttaa. Kuulemma kiintorasteja ei alueella enää ole, mutta takahuoneesta löytyi kuin löytyikin vielä alueen suunnistuskartta, joka vastasi täysin meidän ajatusta millainen kartan pitää olla.

Saimme sen vieläpä ilmaiseksi, kun ei niitä ollut kukaan vissiin vuosiin tarvinnut tai kysellyt! Mahtava homma. 

Suunnistuskartta.

Kylmäluoman nelikilometrinen luontopolku nousi heti kättelyssä komealle hiekkaharjulle. Metsässä nökötti alkumatkalla myös Frisbeegolf-koreja. Kulku oli helppoa tasaisilla kankailla. Mukavaa oli nähdä minkälaista maaperä lienee myös Hossassa, jossa kävin talviaikaan ja suuren lumimäärän vuoksi asia ei selvinnyt. Poroja yritimme nähdä avoimesta männikkönäkymästä, mutta niistä havaittiin vain jätöksiä tämän polun varrella. 

Muutama käpy.

Männikköä.

Vanha rakennuksen pohja alkumatkalla (karttalinkki).

akpoika.

Helppokulkuinen polkureitti.

Puolimatkassa ylitimme suon pitkoksia pitkin ja saavuimme Maantielammen kodalle (karttalinkki). Tulet oli helppo sytytellä kuivista puuaineksista. Paistoimme Maantielammella makkaroita ja nakkeja tulilla. Västäräkki pyöri kuukkelin tapaisesti nuotiopaikalla ja leppälinnun näin kiikareilla vähän etäämmällä. Myös kaksi laulujoutsenta töräytteli ja ilmoitti tulostaan ennen laskeutumista erämaiselle järvelle. 

Vielä yksi sadekuuro pyyhkäisi alueen yli sillä aikaa, kun istuskelimme kodassa. Sopiva ajoitus.

Vaivaiskoivuja pitkoksilla.

Pätkiä pitkoksista jo uusittu.

Kodasta on yksi sivu auki.

Maantielampi.

Västäräkki tyynen lammen rannassa.

Pian Maantiejärven jälkeen nousimme jyrkän mäen harjun päälle. Harjulta oli uskomattoman hieno näkymä järville molemmin puolin ja edelleen järven yli metsiin varsinkin pohjoisen puolella. Loppuosa luontopolusta menikin harjua pitkin leirintäalueen liepeille. Kalastajia näkyi leirintäalueen lähellä useita, mutta koko polun varrella ei nähty yhtäkään retkeilijää mikä oli suurehko leirintäalueellakin majaansa pitänyt ihmismäärä huomioiden minulle yllätys. 

Silta Pitkälammen yli (karttalinkki)

Kurkkaus pönttöön.

Jyrkkä rinne harjulle (karttalinkki)

Näkymä harjulta kohti Pajusalmen laavua.

Iso Pajuluoma.

Vasemmalla Iso Pajuluoma ja oikealla Pitkälampi.

Harjulta kohti leirintäaluetta.

Punaisella viivalla kuljettu reitti.

Koko päivä oli mukava viettää ulkosalla viihtyisällä alueella. Lapsetkin tykkäsivät touhuta alueen leikkipaikoilla. Myöhemmin pyörähdimme vielä parin kilometrin patikointikierroksen Iso Pajuluoman pohjoisella puolella ja Pajuniemen suunnalla.

Joku toinen.

Pitkokset leirintäalueelta pohjoiseen.

Kaloja kirkkaassa vedessä.

Silta ja heittolaituri. Pitäisikö lisätä teksti "älä hyppää laiturilta pää edellä" ;-)

Pajuniemestä Iso Pajuluoman isommalle selälle.

Vauva kulki mukavasti kantorepussa.

Iltasella kävin uimassa melko hyisessä vedessä lasten kanssa. Yllätyin, kun lapset uskalsivat tulla kunnolla kastautumaan niinkin kylmään veteen. Nuo järvethän ei vielä ainakaan montaa viikkoa olleet saaneet lainehtia jäistä vapaana. Itsekin uin hetken ja sukeltelin kirkkaassa vedessä. Uimisen jälkeen oli vuorossa saunomista ja illalla vielä letunpaistoa. 

Melkoisen mukava päivä, täytyy sanoa.

Eikä ollut huono seuraavakaan. Tulossa kuvia ja juttua Riisin Rääpäisyn varrelta!