Vrinneviskogen, Norrköping

Tuli tuossa pyörähdettyä eilen päiväseltään työmatkalla Norrköpingissä ja muistin, että edelliseltä pitemmältä reissulta jäi yhden illan kuvia laittelematta näytille, kun hirvireissu painoi päälle. 

Pitkiä oksia.

Himmelstalundissa vierailua seuranneena päivän poikkesin taas muutaman tunnin kävelyllä, koska hotellilla istuminen pitkän työpäivän jälkeen oli äkkiä pitkäveteistä. Huomasin naturkartan.se -sivustolta, että kaupungin eteläpuolella sijaitsi jokin suojeltu metsäalue, nimeltään Vrinneviskogen. Lähdin katsomaan. 

Alue osoittautuikin olevan varsin suosittu. Monenlaisia ulkoilijaporukoita näkyi liikkeellä, muun muassa juoksijoita, maastopyöräilijöitä, jumppaajia ja ratsastajia. Metsässä tuntui menevän polkuja joka suuntaan. Kiertelin muutaman kilometrin lenkin metsissä ja niityillä. Pari nuotiopaikkaakin piti olla, mutta ne eivät olleet oikein mistään kotoisin. Ensimmäinen oli todella roskainen eikä kummassakaan ollut puitakaan. Muuten kiva metsikkö. Tässä sitten ne kuvat. 

Metsän reuna.

Kartta. Nuo molemmat nuotiopaikat kävin muun muassa katsomassa.

Pyöräbaana.

Eväänä pari valmiiksi voideltuja näkkäreitä. Ei sisällä kuitenkaan steroideja, kuten jotkut huulirasvat.

Jorpakko.

Ranta.

Ratsastelijoita niityllä.

Männikkö.

Eteläisempi nuotiopaikka oli kahdesta vierailemastani viihtyisämpi.

Polku. Tai ehkä paremminkin valtatie.

Norrköpingin espresso housesta saa muuten todella hyvää lattea ja bagelia!

En nyt malta olla kirjoittelematta, kun näin tuon yllä olevan kuvan, että piti eilenkin taas poiketa Norrköpingin juna-aseman Espresso Housessa vastaavalla setillä kuin tuossa kuvassakin on. Pyrin usein juttelemaan jotain ja pärjäilemään ainakin kuppiloissa tilatessa tai kaupassa ruotsilla, vaikka tekniset asiat töissä tuleekin puhuttua lontooksi. Pysyypähän sekin kieli muistissa, eikä se nyt niin vaikea kai olisi oppia kunnollakin tässä pikkuhiljaa...

Niin taaskin tilatessa sitten pyysin kohteliaasti yhden ison kaffe laten ja bagelin ontuvalla ruotsillani. Ilmeestä näki, että selvästi oli kuultavissa, että nyt ei asiakas ole aivan paikallisia. Ehdin jo mielessäni innostua, että tämähän meni nappiin, kun myyjä alkoi laittelemaan tilaamiani tuotteita valmiiksi. Sitten hän kuitenkin kysyi jotain enkä ymmärtänyt mitä. Pyysin toistamaan enkä ymmärtänyt vieläkään. Ajattelin sitten, että ihan sama, sanotaan nyt jotain ja heitin, että "jååjåå, tack så mycket. Det går mycket fin för mig" tms. Myyjä katsoi ihmetellen ja pyysi vuorostaan minua toistamaan. Minä toistin ja hetken kuluttua sain sitten tuotteeni take away -mukissa ja bagelin pahvilaatikossa, joka oli paperipussissa, vaikka alkuperäinen ajatukseni oli nautiskella ne ihan paikan päällä.

Niinpä niin. Hän siis kysyi, että otanko mukaan vai syönkö paikan päällä, jolloin erinomaisesti kysymykseen sopiva vastaukseni "kyllä" johti siihen, että sain ne mukaan. En sitten kehdannut jäädäkään enää kuppilan puolelle aukomaan pakettejani, vaan menin ulos nauttimaan ostokseni ja kävelin samalla kohti Pöyryn konttoria, jonne olin muutenkin ensitöikseni matkalla tapaamaan naapurimaan työkavereita.