Muotka 18-23.3.2016, Tirrosta Aaggasjärvelle

Kävin veljen kanssa hiihtelemässä Tirron nurkilta Peltojärven kautta Muotkan Ruoktuun 18-23.3.2016. Tässäpä on tuon reissun kertomus. Jaan totutusti jutun jotakuinkin päiväkohtaisiin tapahtumiin, jotta yksittäinen postaus ei veny nälkävuoden mittaiseksi.

Telttailua Peltojoen yläjuoksulla.

Pitkään suunnitellun reissun lähtö pysyi useiden muuttujien vuoksi epävarmana vielä lähtöpäivän iltapäivään saakka. Kävin perjantaina etelärannikon Isolta Kirkolta hakemassa vauhtia reissuun työnhakuun liittyvästä psykologisesta henkilöarvioinnista. Melko rankka päivä skarpata kuusi tuntia aikarajallisia tehtäviä, mutta selvisipä siitäkin. Pois lähtiessä puhelimesta huomasin viestin, että ei ole estettä Lapin reissulle. Se piristi mieltä kummasti. Ostin Helsingistä junamaatista lipun Tampereelle, jonne saavuin viiden aikaan. Nostettiin pian valmiiksi pakatut retkiromut autoon ja lähdettiin matkaan.

Kymmenisen minuuttia lähdöstä muistui mieleen, että unohdin sauvat kotiin. Pitihän sitä jotain unohtaa niin kiireisessä lähdössä. Suksien vuokraaja oli tarjonnut edellisenä päivänä sauvoja samaan rahaan reissun ajaksi ja kieltäydyin, kun ajattelin ottaa omat teleskoopit. Onneksi kaveri Oulusta lupasi lainata sauvojaan, että ei tarvinnut kääntyä takaisin hakemaan omia. Lainavehkeet osoittautuivatkin olevan paremmat kuin omani. (Suurkiitos lainasta Jere!)

Rullailtiin pikkuhiljaa eteenpäin. Psykologiset testaukset takana samoilla silmillä kahdettakymmenettä tuntia, revontulijuova taivaalla, rekkojen perässä 9-paikkaisen transporterin apukuskin paikalla puolen yön aikaan ja Gregoryn Vähän valoo radiossa lienee parasta mitä Pohjois-Pohjanmaan tieliikenteessä voi kokea. Oulusta nostettiin ne jo mainitut sauvat mukaan ja matka jatkui. Sain jopa kolmisen tuntia unta Rovaniemen molemmin puolin ja sitten olikin minun ajovuoro loppumatkan Tirroon.

Haettiin eväät Ivalon Kuukkelista ja Tirrossa olimme viimein yhdentoista maissa lauantaiaamupäivällä. Ajelin pätkän Terstontietä aivan uskomattomien lumivallien välissä. Poromiesten tietotoimiston mukaan hanki oli jo kantavaa sorttia kuluneen viikon föhn-tuulen ansiosta ja hinku jängälle todistamaan sitä omakohtaisesti oli luonnollisesti kova. Jaoimme varusteet ahkioihin ja olimme ennen puolta päivää valmiita lähtöön. Otin varustelistan setin lisäksi kaikki eväät Kyyryni kyytiin, kun veljellä oli meidän majoite ja trangia bensakeittimineen sekä polttoaineineen Raahuksessaan. Pakkasta oli vajaat kymmenen astetta, mutta navakka tuuli teki siitä pistävän ja huppu pysyi päässä.

Lähdettiin seuraamaan kelkkauraa luoteeseen (karttalinkki) kohti laajoja suoalueita. Kesäaikaan alue lienee haasteellista kulkea ainakin ilman saappaita, mutta nyt kelpasi mennä pitkin lumen tasoittamaa maata. Alkumatka oli koomisen vaikeaa. Ahkiot kaatuilivat molemmilla pienimmistäkin töyssyistä ja kaveri sai kiepauttaa sen aina pystyyn tai sitten antoi sähkösuojaputkien taipua luokille, kun kävi kääntämässä sen itse. Pian homma alkoi kuitenkin jo sujua eikä ahkiot sen jälkeen enää kaatuilleet yksittäistapauksia lukuunottamatta ollenkaan, kun säädettiin hieman painopisteitä alemmas erilaisella pakkaamisella ensimmäisellä kahvipaussilla Innihvaaran rinteessä. Veli oli maksanut riekostusluvat kolmelle päivälle ja hänellä oli pienoiskivääri mukana linnustusta varten. Hän varmisti pyssyn kohdistuksen samalla tauolla. Riekkojen jälkiä alkoikin pian näkymään kiitettävästi, kun nousimme ylemmäs jängille ja mäntyvaltaisuus muuttui enenevissä määrin koivikkoisuudeksi. Itse lintuja sen sijaan ei näkynyt. Melkoisia maastoutujia. Kipittivät varmaan pakoon jo hyvissä ajoin, kun jäinen lumi piti ääntä suksien alla.

Lähtöpaikalla.

Merkitty kelkkaura.

Ensimmäinen taukopaikka Innihvaaran kupeessa.

Kyllä tuntui hienolta olla taas pohjoisen kovilla hangilla, vaikka erämaisuuden tuntu hieman kärsikin kelkkaurista ja usein kuuluneista kelkkojen äänistä. Muutama niitä kulkineita näkyikin. Kelkkojen suhailujen lisäksi yksi hornetti teki ylilennon matalalta ja hitaasti meidän hiihtäessä pitkää suota. Vanhan ilmatorjuntamiehen silmään vauhti näytti niin hitaalta, että olisin sen bolidella tai melkein vaikka sergeillä tipauttanut helposti, jos se olisi ollut vihulainen. Onneksi elellään rauhan aikoja täällä pohjolassa.

Koarvikoddsin huippu metsän yläpuolella.

Lunta tosi paljon!

Metso lähtenyt tuosta lentoon.

Poikkesimme viitoitetulta kelkkareitiltä ja suuntasimme Saukkojärven suuntaan. Järven rannassa oli vanha kota ja kiersimme katsomaan sitä (karttalinkki). Kauempana erämaan rajalla näkyi joku mökkikin joka on karttaankin merkitty (karttalinkki). Olimme etukäteen ajatelleet, että hiihdämme ensimmäisenä päivänä Mukkalompoloon saakka, mutta hylkäsimme sen ajatuksen, kun pääsimme liikkeelle vasta puolen päivän aikaan. Olisi mennyt urheilun puolelle ja liian pitkälle iltaan. Alkuperäissuunnitelmien hylkääminen jo ensimmäisenä vaelluspäivänä on hyvin tyypillistä ja oikeastaan hauskaa. Tulee konkreettinen osoitus siitä, että nyt ei tarvita aikatauluja tai muita kiireitä. Siilasahvenjärvellä palasimme kelkkauralle ja menimme sitä myöten Aaggasjärvelle asti leiriytymään. Matkaa kertyi noin 12 kilometriä viiteen tuntiin.

Saukkojärven kota.

Mökki.

Koarvikodds jälleen.

Koiravaljakko.

Aaggasjärven kelkkabaana ja tunturijono.

Auringon laskiessa pystytimme uudenkarhean talviteltan keskelle järveä (karttalinkki) navakassa tuulessa. Minulle tuo oli vierasta hommaa enkä oikein osannut olla heti avuksi. Edellinen tunneliteltan pystytykseni ja telttayöni oli Kebnekaisella heinäkuussa 2009. Muutama poromies tuli kelkkoineen katsomaan puuhiamme. Kutsuivat järveä mutalammeksi. Sen olin hetkeä aiemmin todennut itsekin, kun kairasin avannon veden ottoa varten ja pinnalle loiskahti pelkkää liejua vaikka lähimpiin rantoihin oli satoja metrejä matkaa. Kuulemma haukia sieltä kesällä saa eikä mitään muuta. Pilkkimisen saattoi unohtaa ja vedet piti sulatella lumista, kun kukapa siitä mutaisesta avannosta haluaisi juomavetensä ottaa. Järven mataluus oli ollut helppo arvata jo ympäröivästä korkeuskäyrästöstä kartalla.

Veljen uusi Helsport Fjellheimen x-treme sai tuona yönä kunnon tuulitestin. Tuulen puoleinen reuna oli Raahuksessa kiinni ja muita kiinnityksiä tukevoitimme edellisenä iltana valmistuneilla alumiinisista kulmalistoista itse tehdyillä lumivaarnoilla. Todella hyvin nuo pelittivät! Veli oli väsännyt pari puolimetristä ja muutaman 25 senttisen lumikiilan eikä teltan ankkurointiin muuta sitten tarvinnutkaan minään yönä. Lunta lapioimme liepeiden päälle varmistukseksi. Olin kulkenut juuri tekemäni saappaan huopavuoret jaloissa ja matka sujui hyvin ja lämpimin jaloin. En kuitenkaan voinut niitä enää reissulla saappaissani käyttää, koska ne tarvitsevat isommat jalkineet. Jouduin pyytämään apua, että sain matkalla aavistuksen kostuneen vasemman saappaan pois jalasta. Muuten siis hyvät, mutta ensi talvelle sitten tilavammat saappaat paksummille eristyksille.

Teltta pystyssä tuulisella Aaggasjärvellä.

Panoraama.

Ensimmäisen päivän reitti kartalla.

Seuraavan päivän juttu: Muotka 18-23.3.2016, Peltojärvi