Kävin veljen kanssa hiihtelemässä Tirron nurkilta
Peltojärven kautta Muotkan Ruoktuun 18-23.3.2016. Tässäpä on tuon
reissun kertomus. Jaan totutusti jutun jotakuinkin päiväkohtaisiin
tapahtumiin, jotta yksittäinen postaus ei veny nälkävuoden mittaiseksi.
|
Telttailua Peltojoen yläjuoksulla. |
Pitkään suunnitellun reissun lähtö pysyi useiden muuttujien
vuoksi epävarmana vielä lähtöpäivän iltapäivään saakka. Kävin
perjantaina etelärannikon Isolta Kirkolta hakemassa vauhtia reissuun
työnhakuun liittyvästä psykologisesta henkilöarvioinnista. Melko rankka
päivä skarpata kuusi tuntia aikarajallisia tehtäviä, mutta selvisipä
siitäkin. Pois lähtiessä puhelimesta huomasin viestin, että ei ole
estettä Lapin reissulle. Se piristi mieltä kummasti. Ostin Helsingistä
junamaatista lipun Tampereelle, jonne saavuin viiden aikaan. Nostettiin
pian valmiiksi pakatut retkiromut autoon ja lähdettiin matkaan.
Kymmenisen minuuttia lähdöstä muistui mieleen, että unohdin
sauvat kotiin. Pitihän sitä jotain unohtaa niin kiireisessä lähdössä.
Suksien vuokraaja oli tarjonnut edellisenä päivänä sauvoja samaan rahaan
reissun ajaksi ja kieltäydyin, kun ajattelin ottaa omat teleskoopit.
Onneksi kaveri Oulusta lupasi lainata sauvojaan, että ei tarvinnut
kääntyä takaisin hakemaan omia. Lainavehkeet osoittautuivatkin olevan
paremmat kuin omani. (Suurkiitos lainasta Jere!)
Rullailtiin pikkuhiljaa eteenpäin. Psykologiset testaukset
takana samoilla silmillä kahdettakymmenettä tuntia, revontulijuova
taivaalla, rekkojen perässä 9-paikkaisen transporterin apukuskin
paikalla puolen yön aikaan ja
Gregoryn Vähän valoo radiossa lienee
parasta mitä Pohjois-Pohjanmaan tieliikenteessä voi kokea. Oulusta
nostettiin ne jo mainitut sauvat mukaan ja matka jatkui. Sain
jopa kolmisen tuntia unta Rovaniemen molemmin puolin ja sitten olikin
minun ajovuoro loppumatkan Tirroon.
Haettiin eväät Ivalon Kuukkelista ja Tirrossa olimme
viimein yhdentoista maissa lauantaiaamupäivällä. Ajelin pätkän
Terstontietä aivan uskomattomien lumivallien välissä. Poromiesten
tietotoimiston mukaan hanki oli jo kantavaa sorttia kuluneen viikon
föhn-tuulen ansiosta ja hinku jängälle todistamaan sitä omakohtaisesti
oli luonnollisesti kova. Jaoimme varusteet ahkioihin ja olimme ennen
puolta päivää valmiita lähtöön. Otin
varustelistan setin lisäksi kaikki
eväät Kyyryni kyytiin, kun veljellä oli meidän majoite ja trangia
bensakeittimineen sekä polttoaineineen Raahuksessaan. Pakkasta oli
vajaat kymmenen astetta, mutta navakka tuuli teki siitä pistävän ja
huppu pysyi päässä.
Lähdettiin seuraamaan kelkkauraa luoteeseen (
karttalinkki) kohti laajoja
suoalueita. Kesäaikaan alue lienee haasteellista kulkea ainakin ilman
saappaita, mutta nyt kelpasi mennä pitkin lumen tasoittamaa maata.
Alkumatka oli koomisen vaikeaa. Ahkiot kaatuilivat molemmilla
pienimmistäkin töyssyistä ja kaveri sai kiepauttaa sen aina pystyyn tai
sitten antoi sähkösuojaputkien taipua luokille, kun kävi kääntämässä sen
itse. Pian homma alkoi kuitenkin jo sujua eikä ahkiot sen jälkeen enää
kaatuilleet yksittäistapauksia lukuunottamatta ollenkaan, kun säädettiin
hieman painopisteitä alemmas erilaisella pakkaamisella ensimmäisellä
kahvipaussilla Innihvaaran rinteessä. Veli oli maksanut riekostusluvat
kolmelle päivälle ja hänellä oli pienoiskivääri mukana linnustusta
varten. Hän varmisti pyssyn kohdistuksen samalla tauolla. Riekkojen
jälkiä alkoikin pian näkymään kiitettävästi, kun nousimme ylemmäs
jängille ja mäntyvaltaisuus muuttui enenevissä määrin koivikkoisuudeksi.
Itse lintuja sen sijaan ei näkynyt. Melkoisia maastoutujia. Kipittivät
varmaan pakoon jo hyvissä ajoin, kun jäinen lumi piti ääntä suksien
alla.
|
Lähtöpaikalla. |
|
Merkitty kelkkaura. |
|
Ensimmäinen taukopaikka Innihvaaran kupeessa. |
Auringon laskiessa pystytimme uudenkarhean talviteltan
keskelle järveä (
karttalinkki) navakassa tuulessa. Minulle tuo oli vierasta hommaa enkä
oikein osannut olla heti avuksi. Edellinen tunneliteltan pystytykseni
ja telttayöni oli Kebnekaisella heinäkuussa 2009. Muutama poromies tuli
kelkkoineen katsomaan puuhiamme. Kutsuivat järveä mutalammeksi. Sen olin
hetkeä aiemmin todennut itsekin, kun kairasin avannon veden ottoa
varten ja pinnalle loiskahti pelkkää liejua vaikka lähimpiin rantoihin
oli satoja metrejä matkaa. Kuulemma haukia sieltä kesällä saa eikä
mitään muuta. Pilkkimisen saattoi unohtaa ja vedet piti sulatella
lumista, kun kukapa siitä mutaisesta avannosta haluaisi juomavetensä
ottaa. Järven mataluus oli ollut helppo arvata jo ympäröivästä
korkeuskäyrästöstä kartalla.
Veljen uusi Helsport Fjellheimen x-treme sai tuona yönä
kunnon tuulitestin. Tuulen puoleinen reuna oli Raahuksessa kiinni ja
muita kiinnityksiä tukevoitimme edellisenä iltana valmistuneilla
alumiinisista kulmalistoista itse tehdyillä lumivaarnoilla. Todella
hyvin nuo pelittivät! Veli oli väsännyt pari puolimetristä ja muutaman
25 senttisen lumikiilan eikä teltan ankkurointiin muuta sitten
tarvinnutkaan minään yönä. Lunta lapioimme liepeiden päälle
varmistukseksi. Olin kulkenut juuri tekemäni saappaan huopavuoret
jaloissa ja matka sujui hyvin ja lämpimin jaloin. En kuitenkaan voinut
niitä enää reissulla saappaissani käyttää, koska ne tarvitsevat isommat
jalkineet. Jouduin pyytämään apua, että sain matkalla aavistuksen
kostuneen vasemman saappaan pois jalasta. Muuten siis hyvät, mutta ensi
talvelle sitten tilavammat saappaat paksummille eristyksille.
|
Teltta pystyssä tuulisella Aaggasjärvellä. |
|
Panoraama. |
|
Ensimmäisen päivän reitti kartalla. |
Seuraavan päivän juttu:
Muotka 18-23.3.2016, Peltojärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä merkki käynnistäsi kirjoittamalla kommenttilaatikkoon!
Feel free to leave a comment or two in the comment box!